JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

​Nostetaan hattua

17.10.2014 6.03

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420141017060300

Näin teet nuor­ta maa­il­man­tus­kaa: Ota yk­si uni­ver­su­mi, vii­pa­loi, kuul­lo­ta. Murs­kaa jouk­koon kyn­nel­li­nen kas­vu­ki­pua, li­sää kai­ken kat­ta­va ylei­se­päi­lys, muu­ta­ma in­hi­mil­li­nen huo­li, kou­ral­li­nen etäis­tä kär­si­mys­tä, maus­ta va­li­koi­dul­la aat­teel­la. Se­koit­te­le, an­na hau­tua. Ko­ris­te­le tur­huu­den tur­huu­del­la. Tar­joi­le tun­ne­kuo­hus­sa ih­mis­vii­sau­den lau­ta­sel­ta.

Tänä syk­sy­nä nuor­ten kes­ken olem­me pu­hu­neet pal­jon. Kes­kus­te­lun roi­haut­taa usein joku leh­ti­ar­tik­ke­li tai päi­vän sat­tu­mus. Pu­hum­me Uk­rai­nan krii­sis­tä, äi­tiy­des­tä ja si­sa­ruu­des­ta, me­di­an ryö­py­tyk­ses­tä, yk­si­näi­syy­des­tä, unis­sa­kä­ve­lys­tä, nat­sien nä­en­näis­lää­ke­tie­teel­li­sis­tä ih­mis­ko­keis­ta, ja­pa­ni­lai­ses­ta työ­mo­raa­lis­ta ja ruot­sin maa­han­muut­ta­jis­ta. Pu­hum­me evo­luu­ti­os­ta ja luo­mi­ses­ta, Tex Wil­le­reis­tä, ras­kau­sa­jan tu­pa­koin­nis­ta, su­ku­puo­li­sen­si­tii­vi­ses­tä kas­va­tuk­ses­ta ja vir­ta­he­vois­ta olo­huo­neis­sa. Pu­hum­me ri­pis­tä, rak­kau­des­ta, ve­rot­to­mis­ta pit­sois­ta, vas­tuus­ta kol­man­sia mai­ta koh­taan, pi­me­än­pe­los­ta ja hei­nä­sirk­ko­jen syö­mi­ses­tä.

Kes­kus­te­lut ovat ti­lan­ne­huu­mo­rin­täy­tei­siä, vä­lil­lä kiih­kei­tä, ti­lan­teet lau­ke­a­vat nau­ruun. Olem­me tie­dos­ta­via lau­ma­lap­sia lah­joi­nem­me ja ris­tei­nem­me. Toi­si­naan te­kee hy­vää men­nä kes­kus­te­lun taak­se ja huo­maut­taa leik­ki­säs­ti ku­ten joku meis­tä se­la­tes­saan äly­pu­he­li­mel­la Jo­bin kir­jaa: ”No oli­vat­pa ää­nes­sä vii­saat mie­het! Kun te kuo­let­te, kuo­lee vii­saus maas­ta!" (Job. 12:2.)

Erik­seen ovat het­ket, joi­na kes­ken pa­la­vim­man ar­gu­men­toin­nin joku nur­kas­sa hil­jaa is­tu­nut ki­teyt­tää: ”Täs­sä koh­taa var­maan riit­tää, et­tä nos­te­taan hat­tua.”

Sil­lä juu­ri tuo­hon tur­val­li­seen nä­kö­a­laan mo­ni­ää­ni­nen maa­il­man­pa­ran­ta­mi­sem­me tun­tuu il­ta il­lal­ta pää­ty­vän: Tämä ei­kä tä­mä­kään ole mei­dän nuor­ten pal­jon­luu­li­joi­den kä­des­sä. Kaik­kea em­me voi ei­kä mei­dän tar­vit­se ym­mär­tää sy­väl­tä ja kor­ke­al­ta; em­me voi tu­kah­dut­taa kaik­kea maa­il­man vä­ki­val­taa, ah­neut­ta, epä­oi­keu­den­mu­kai­suut­ta tai voi­mis­tu­via luon­non ää­ri-il­mi­öi­tä. Voim­me kui­ten­kin luot­taa, et­tä il­man Ju­ma­lan vii­sas­ta sal­li­mus­ta ei ta­pah­du mi­tään pa­haa.

Ne­nä­lii­nan ko­koi­sel­la alal­lam­me saam­me ku­kin vil­jel­lä ja var­jel­la lah­jak­si saa­tua maa­ta. Sa­mal­la saam­me nuk­kua yöm­me va­pai­na maa­il­man­tus­kas­ta, sil­lä on kir­joi­tet­tu myös: ”äl­kää siis mu­reh­ti­ko huo­mi­ses­ta päi­väs­tä, sil­lä huo­mi­nen päi­vä pi­tää mur­heen it­ses­tään. Riit­tää kul­le­kin päi­väl­le oma vai­van­sa." (Matt. 6:34.)

LottaL.
Neljäntoista isosisko raottelee kasvutynnyrinsä kantta luentosaleissa, pitää ihmisistä keskimäärin hyvin paljon ja on vähän idealisti, koska nuorena saa olla. Heräsikö ajatuksia? Voit olla minuun yhteydessä sähköpostitse osoitteeseen lottahenniina@gmail.com
28.3.2024

Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Luuk. 22:19

Viikon kysymys