JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Muuttolintuja

22.9.2015 7.07

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420150922070700

Koti on pie­ni. Huo­neet ovat ym­py­rän muo­dos­sa. Niis­sä on laa­tik­ko­leik­ki, joka al­kaa poh­jal­ta, kes­tää ai­kan­sa. Laa­ti­kot kul­ke­vat ta­sol­ta ta­sol­le, ke­räy­ty­vät sei­nä­mik­si, tor­neik­si, tun­ne­leik­si: uu­den kau­pun­gin ou­doik­si ra­ken­nel­mik­si.

En­sim­mäi­se­nä il­ta­na huo­nei­siin tu­lee pi­me­äm­pi kuin hän muis­ti voi­van ol­la. Toi­nen lai­naa jal­ka­lamp­pu­aan, sa­noo, et­tei it­se tar­vit­se, kun nuk­kuu. Myös keit­ti­ön lie­den ylä­puo­lel­le syt­tyy him­meä valo, ja ves­saan. Hän is­tuu lai­na­tul­la pat­jal­la ja kat­soo per­ho­sia sei­näl­lä, pel­lol­ta poi­mit­tu­ja suu­ria kuk­kia sii­vou­säm­pä­ris­sä. Is­tuu, an­taa ka­dun vir­ra­ta al­laan. Se tu­lee lii­an lä­hel­le, ää­net, hu­maus toi­sen­sa pe­rään, kiih­tyy seit­se­män ja kah­dek­san vä­lil­lä ja uu­des­taan nel­jäl­tä.

Hän kuo­rii sär­ky­viä esi­nei­tä vuo­de­vaat­teis­ta. Niis­sä on vie­lä men­nei­den vie­rai­den sor­men­jäl­kiä, joi­ta ei ole raas­ki­nut pyyh­kiä. Hän kuo­rii sa­no­ma­leh­dis­tä kul­ma­muo­tois­ta odo­tus­ta, pal­jo­ja pu­hei­ta, jot­ka käy­vät ker­ros ker­rok­sel­ta vä­hem­mik­si. Lo­pul­ta jäl­jel­lä on enää toi­vo­tuk­sen­ko­koi­nen: Pidä se, mikä on hy­vää.

Vih­doin, pit­kän ai­ko­mi­sen jäl­keen, hän pe­see ik­ku­nan ulos. Kurs­si­to­ve­ri tu­lee ky­lään, kos­ket­taa la­sia:

– Teil­lä on kir­kas­ta.

Uu­den kau­pun­gin en­ti­set sal­li­vat hi­taan pur­ka­mi­sen, ja no­pe­an pur­ka­mi­sen­ – mo­nen­tah­ti­sen aset­tu­mi­sen huo­nei­siin, ym­py­röi­hin, tai­vaan muo­toi­siin ti­loi­hin. Ter­ve­tu­loa, he sa­no­vat, mil­tä on tun­tu­nut?

– Su­rua men­nyt yli kuin muut­to­lin­tu­ja. Ja kuin kui­ten­kin oli­si jär­keä täs­sä ja työs­sä siu­nauk­sen tun­tu, hän se­lit­tää.

Hän pai­naa kä­ten­sä kal­li­oon, jol­le uu­det ih­mi­set ovat hä­net tuo­neet. In­ti­aa­ni­au­rin­gos­sa on paah­det­ta vie­lä, ki­vi­sil­lä saa­ril­la kau­ka­na pie­niä mök­ke­jä. Lin­tu­saa­ril­ta röy­häh­tää tum­mia läis­ki­viä par­via vet­tä vas­ten, kei­nuu pois.

– Tar­vit­si­sin säh­kö­ham­mas­har­jan. En kek­si muu­ta, hän sa­noo.

lot­ta.lai­ti­nen@hot­mail.com

LottaL.
Neljäntoista isosisko raottelee kasvutynnyrinsä kantta luentosaleissa, pitää ihmisistä keskimäärin hyvin paljon ja on vähän idealisti, koska nuorena saa olla. Heräsikö ajatuksia? Voit olla minuun yhteydessä sähköpostitse osoitteeseen lottahenniina@gmail.com
28.3.2024

Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Luuk. 22:19

Viikon kysymys