JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

​Ihmispitsiä

16.12.2014 6.16

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420141216061600

– Oot­ko miet­ti­nyt, on­ko tää po­ruk­ka? ka­ve­ri ky­säi­see mi­nul­ta kä­vel­les­säm­me il­ta­ky­läs­tä ko­tiin.

En­si­re­ak­ti­o­ni on, et­tä ei tie­ten­kään. Po­ruk­ka­han on paha: sul­keu­tu­mis­ta, si­sään läm­pi­ä­mis­tä, kup­pi­kun­ta­lai­suut­ta. Sit­ten mie­lee­ni muis­tuu kuva äs­kei­ses­tä huo­neen­täy­des­tä rak­kaik­si käy­nei­tä kas­vo­ja. Huo­maan sa­no­va­ni, et­tä ai­na­kin mun on hyvä ol­la just näi­den ih­mis­ten kans­sa.

Opis­ke­lu­kau­pun­geis­sa tu­lee syk­sy­jä ja vuo­sia, jol­loin ohu­et yh­tei­sym­mär­ryk­sen lan­gat muo­dos­ta­vat li­mit­ty­viä ke­hiä. Sa­mat ih­mi­set al­ka­vat ha­keu­tua tois­ten­sa seu­raan ja ajau­tua tois­tu­vas­ti sa­moi­hin paik­koi­hin. Tun­tuu mu­ka­val­ta, et­tä joku huo­maa kai­va­ta, jos olen yh­den­kin il­lan pois­sa. Ko­ke­muk­ses­sa on mi­nul­le jo­tain ta­vat­to­man uut­ta ja ar­vo­kas­ta.

Sil­ti kä­si­te ”po­ruk­ka” häm­men­tää. Ei­kö ”mei­dän” ul­ko­puo­lel­le jää vää­jää­mät­tä jouk­ko ni­mel­tä ”ne”? Jol­le­kin meis­tä asia ei ole on­gel­ma. Hän liik­kuu su­la­vas­ti nii­den, näi­den ja noi­den vä­lil­lä ja on joka pai­kas­sa osa ”mei­tä”. Toi­nen ja kol­mas tar­vit­se­vat kui­ten­kin tur­va­pii­rin­sä.

”Kaik­ki yh­des­sä” -ide­aa­li kuu­los­taa ki­val­ta ja toi­mii­kin tiet­tyyn pis­tee­seen saak­ka. Kau­nein­ta sii­nä on avoi­muu­den ja jo­kai­sen huo­mi­oi­mi­sen aja­tus. Kui­ten­kin suu­ris­sa jou­kois­sa pelk­kä yk­si­löi­den har­hai­lu tun­tuu lo­pul­ta ir­ral­li­sel­ta, ei­kä sa­mais­tu­mi­sen koh­teek­si vält­tä­mät­tä rii­tä laa­ja, tu­hat­kas­voi­nen rau­ha­nyh­dis­tys­vä­ki.

Eh­kä po­ru­koi­tu­mi­sen vält­tä­mis­tä tär­ke­äm­pää on­kin, mil­lai­si­na ka­ve­ri­jou­kon ra­jat näyt­täy­ty­vät sii­hen kuu­lu­mat­to­mil­le: huo­koi­si­na ja jous­ta­vi­na vai jär­käh­tä­mät­tö­mi­nä ja kar­kot­ta­vi­na? Säi­lyy­kö ky­se­le­vä mie­li?

Sa­mal­la muis­tan si­nua, joka kai­pai­sit ys­tä­viä, mut­ta et ole löy­tä­nyt hei­tä. Us­ko­vai­sen taus­ta­yh­tei­sön tar­jo­a­ma laa­ja, ver­kot­tu­nut kon­tak­tien kerä voi ol­la nuo­rel­le paik­kan­sa et­si­jäl­le muu­ta­kin kuin man­naa, jos mis­sään ei tun­ne ole­van­sa osa ”mei­tä”. Pii­rit saat­ta­vat sil­loin näyt­täy­tyä pit­si­lii­noi­na, joi­den sil­mu­kat ovat val­miit – ku­vio näyt­tää ha­jo­a­van, jos yrit­tää kou­ka­ta pyl­väs­sil­mu­kan sa­tun­nai­seen koh­taan. Omas­ta ko­ke­muk­ses­ta­ni tie­dän lai­das­ta, kuin­ka ir­ral­li­suut­ta ko­kies­sa pie­net­kin ulos­sul­ke­mi­sen eleet saat­ta­vat kir­pais­ta.

Loh­dut­ta­vaa mi­nus­ta on, et­tä yl­hääl­tä kat­sot­tu­na opis­ke­li­ja­kau­pun­kien ku­vi­ot ovat jat­ku­vas­ti uu­del­leen jär­jes­ty­viä. Ku­kaan ei pää­tä, et­tä teh­dään meis­tä po­ruk­ka. Yh­teen­kuu­lu­mi­sen ajat elä­vät elä­män­ti­lan­tei­den aal­lo­kos­sa.

Toki val­miin­kin tun­tui­ses­sa nuo­res­sa ka­ve­ri­jou­kos­sa lie­veil­mi­öi­den kans­sa so­pii ol­la tark­ka­na; pa­him­mil­laan tyh­myys tii­vis­tyy ja ka­ven­taa koko jou­kon aja­tus­maa­il­maa. Par­haim­mil­laan­han po­ruk­ka voi ol­la tur­val­li­sen so­si­aa­li­suu­den tyys­si­ja, jos­sa us­kal­taa ol­la myös haa­voit­tu­va ar­ki­mi­nä ja jos­sa kes­kus­te­lun pin­ta­muo­dol­li­suu­det ovat no­pe­as­ti kuo­rit­ta­vis­sa tär­ke­äm­pien ai­hei­den tiel­tä.

Mi­nun ym­pä­ril­tä­ni ih­mis­pit­sien sil­mu­koin­ti jää het­kek­si tau­ol­le, kun ko­ti­kau­pun­git kut­su­vat opis­ke­li­joi­ta jou­lun­viet­toon. Il­ta­yös­tä va­el­te­len kes­kus­taa kier­tä­viä ka­tu­ja ja vil­kui­len tut­tui­hin, pi­men­nei­siin ik­ku­noi­hin. Mie­li on enem­män luot­ta­vai­nen kuin hai­kea. Voi­han ol­la, et­tä loma tuo meil­le it­se kul­le­kin etäi­syyt­tä, joka par­haim­mil­laan lä­hen­tää.

LottaL.
Neljäntoista isosisko raottelee kasvutynnyrinsä kantta luentosaleissa, pitää ihmisistä keskimäärin hyvin paljon ja on vähän idealisti, koska nuorena saa olla. Heräsikö ajatuksia? Voit olla minuun yhteydessä sähköpostitse osoitteeseen lottahenniina@gmail.com
2.3.2024

Hyvä ja oikeamielinen on Herra, hän neuvoo syntisille tien. Ps. 25:8

Viikon kysymys