Se tu­lee liki va­roit­ta­mat­ta. Ai­na yh­tä yl­lät­tä­en ja äk­kiä ja juu­ri sil­loin, kun tun­tuu et­tei muu­ten­kaan eh­di saa­da mi­tään val­miik­si. Jou­lu­kuu, vuo­den ly­hyin kuu­kau­si.

Jou­lu­nai­ka on free­lan­cer-lau­la­jal­le ja opet­ta­jal­le vuo­den kii­rei­sin­tä ai­kaa. On jou­luo­ra­to­ri­o­ta, Kau­neim­pia jou­lu­lau­lu­ja ja ad­vent­ti­ves­pe­rei­tä. On vii­mei­siä ko­kei­ta, ar­vi­oin­tia, juh­la­oh­jel­mien har­joit­ta­mis­ta. On pik­ku­jou­lu­ja, jou­lu­kah­ve­ja ja vii­mei­siä päi­vä­mää­riä liki kai­kes­sa mah­dol­li­ses­sa. Jou­lu­nai­ka kii­rei­neen päät­tää vuo­den ja lu­ku­kau­den. Kirk­ko­vuo­si tun­tuu pa­rem­min suun­ni­tel­lul­ta: aloi­te­taan kii­reel­lä, jot­ta voi­daan hil­jen­tyä sit­ten py­häin­päi­vän ja tuo­mi­o­sun­nun­tain kaut­ta sil­loin oi­ke­as­ti­kin pi­me­ä­nä ai­ka­na jol­loin hil­jen­ty­mi­nen tun­tuu luon­nol­li­sel­ta.

Kii­re on kuu­lu­nut jou­lu­kuu­hu­ni vii­mei­set 20 vuot­ta. Aloi­tin 14-vuo­ti­aa­na kuk­ka­lä­het­ti­nä ko­ti­kau­pun­ki­ni suo­si­tuim­mas­sa kuk­ka­kau­pas­sa. Se oli sitä ai­kaa, kun ih­mi­set vie­lä muis­ti­vat toi­si­aan jou­lui­sin kuk­ka­ter­veh­dyk­sin. Ko­tim­me etei­nen pur­sui kuk­kia, nii­tä oli kaik­ki­al­la. Par­haim­pi­na jou­lu­na­lus­päi­vi­nä kii­ku­tin 150 kuk­ka­pa­ket­tia ym­pä­ri kau­pun­kia.

Kun ikää tuli li­sää, vaih­doin tis­kin toi­sel­le puo­lel­le. Työs­ken­te­lin hel­sin­ki­läi­ses­sä ta­va­ra­ta­los­sa seit­se­män jou­lu­nai­kaa. Jou­lu nä­kyi ja kuu­lui kau­pas­sa ja kai­kil­la oli an­ta­mi­sen halu. Tuli pie­niä har­mai­ta mum­mo­ja, joil­la oli kan­sa­ne­lä­ke ja mu­ka­naan lap­sen­lap­sen ha­pa­roi­vin tyyp­pi­kir­jai­min kir­joit­ta­ma saa­te­kir­ja, jon­ka hal­vin kon­so­li­pe­li mak­soi 49,90 eu­roa. Ja ihan oi­ke­as­ti, jou­lu­aat­to­na saat­toi tul­la kii­rei­sen nä­köi­nen pu­ku­mies kaup­paan viit­tä vail­le kak­si­tois­ta mu­ka­naan pit­kä os­tos­lis­ta, jon­ka hit­ti­le­lut oli myy­ty lop­puun jo hy­vän ai­kaa mar­ras­kuun puo­lel­la.

Jou­lu on sen kris­til­li­ses­tä alus­ta saak­ka ol­lut ris­ti­rii­to­jen juh­la. Mitä mah­tai­si­vat­kaan miet­tiä ne ma­ja­ta­lon pi­tä­jät, joi­den ”ma­jas­sa ei ol­lut si­jaa”, jos tie­täi­si­vät ke­net kään­nyt­ti­vät ovel­ta? Jou­lu­nai­kaan liit­tyy pal­jon odo­tuk­sia ja toi­vei­ta ja sana ”yh­des­sä­o­lo” nou­see esil­le ai­na jou­lui­sin. Kui­ten­kin jou­lut työl­lis­tä­vät vuo­des­ta toi­seen po­lii­sia, sai­raa­loi­ta ja so­si­aa­li­puo­len vä­keä, kaik­ki odo­tuk­set kun ei­vät eh­kä täy­ty­kään.

Lap­suu­den­ko­dis­sa­ni tär­keä jou­lu­lau­lu oli Tuik­ki­kaa, oi jou­lun­täh­tö­set. Opet­ta­ja­na työs­ken­nel­lyt äi­ti­ni oli kuul­lut sen kol­le­gan­sa luo­kan lau­la­ma­na, juu­ri kun oli saa­nut tie­tää äi­tin­sä jou­tu­neen sai­raa­laan. Iso­äi­ti­ni kuo­li ta­pa­nin­päi­vän aa­mu­na. Jou­lun ”sa­dun” lop­pu­mi­nen toi ai­na kyy­ne­leet äi­din sil­miin vuo­si­kym­me­niä iso­äi­din kuo­le­man jäl­keen­kin.

Jou­lu­kuun kii­rei­sin ai­ka al­kaa tätä kir­joit­ta­es­sa­ni ol­la jo ohi. Op­pi­lai­den to­dis­tuk­set ovat val­mii­na, muu­ta­mil­le on nu­me­rot an­net­tu Wil­ma-jär­jes­tel­mään ja luok­ka­kin on sii­vot­tu lo­maa var­ten. Kes­kit­ty­mi­nen ja vi­rit­täy­ty­mi­nen oman ko­din jou­luun jat­kuu kui­ten­kin kai­ken rin­nal­la. Jou­lun le­lu­ku­vas­tot on meil­lä lu­et­tu kan­nes­ta kan­teen ja poi­kien toi­veet ovat tar­kal­leen tie­dos­sa. Mut­ta mitä ih­met­tä, ei­kö ku­vas­tos­sa ol­lut­kaan vuoh­ta Af­ri­kas­sa tai kou­lu­vuot­ta ke­hi­tys­maan lap­sel­le? Va­ro­vai­nen ja ko­kei­le­va eh­do­tuk­se­ni saa ne­li­vuo­ti­aan het­kek­si miet­te­li­ääk­si. Vuo­hi oli­si kyl­lä kiva, mut­ta mik­si sen saa joku toi­nen? Ajat­te­len, et­tä täs­sä kan­san­ta­lou­del­li­ses­sa ti­las­sa ne­li­vuo­ti­aan toi­veet voi to­teut­taa hy­väl­lä omal­la­tun­nol­la, Suo­mi kun ei läh­de täs­tä eteen­päin el­lei kan­sa ku­lu­ta.

2000-lu­vun kou­lu­lai­set ka­jaut­ta­vat in­nois­saan jou­lu­juh­la­har­joi­tuk­sis­sa ”jou­lu on taas, rie­muit­kaa nyt, lap­si on meil­le tänä yö­nä syn­ty­nyt”. Vie­lä muu­ta­ma har­joi­tus, muu­ta­ma työn­täy­tei­nen päi­vä. Kun ka­len­te­rin 24. luuk­ku ava­taan, tie­dän kii­reen hel­pot­ta­neen. Kynt­ti­löi­den lois­ta­es­sa voin jäl­leen yh­tyä jou­lu­lau­lun rie­muun. "Tul­koon juh­la to­del­li­nen, tul­koon Jee­sus her­rak­si sen, sil­loin jou­lu luo­nam­me on." Toi­vo­tan kai­kil­le blo­gin lu­ki­joil­le siu­nat­tua ja rau­hal­lis­ta jou­lu­nai­kaa ja on­nel­lis­ta vuot­ta 2015!