JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Jou­lu­kuu – vuo­den ly­hin kuu­kau­si

22.12.2014 6.58

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420141222065800

Se tu­lee liki va­roit­ta­mat­ta. Ai­na yh­tä yl­lät­tä­en ja äk­kiä ja juu­ri sil­loin, kun tun­tuu et­tei muu­ten­kaan eh­di saa­da mi­tään val­miik­si. Jou­lu­kuu, vuo­den ly­hyin kuu­kau­si.

Jou­lu­nai­ka on free­lan­cer-lau­la­jal­le ja opet­ta­jal­le vuo­den kii­rei­sin­tä ai­kaa. On jou­luo­ra­to­ri­o­ta, Kau­neim­pia jou­lu­lau­lu­ja ja ad­vent­ti­ves­pe­rei­tä. On vii­mei­siä ko­kei­ta, ar­vi­oin­tia, juh­la­oh­jel­mien har­joit­ta­mis­ta. On pik­ku­jou­lu­ja, jou­lu­kah­ve­ja ja vii­mei­siä päi­vä­mää­riä liki kai­kes­sa mah­dol­li­ses­sa. Jou­lu­nai­ka kii­rei­neen päät­tää vuo­den ja lu­ku­kau­den. Kirk­ko­vuo­si tun­tuu pa­rem­min suun­ni­tel­lul­ta: aloi­te­taan kii­reel­lä, jot­ta voi­daan hil­jen­tyä sit­ten py­häin­päi­vän ja tuo­mi­o­sun­nun­tain kaut­ta sil­loin oi­ke­as­ti­kin pi­me­ä­nä ai­ka­na jol­loin hil­jen­ty­mi­nen tun­tuu luon­nol­li­sel­ta.

Kii­re on kuu­lu­nut jou­lu­kuu­hu­ni vii­mei­set 20 vuot­ta. Aloi­tin 14-vuo­ti­aa­na kuk­ka­lä­het­ti­nä ko­ti­kau­pun­ki­ni suo­si­tuim­mas­sa kuk­ka­kau­pas­sa. Se oli sitä ai­kaa, kun ih­mi­set vie­lä muis­ti­vat toi­si­aan jou­lui­sin kuk­ka­ter­veh­dyk­sin. Ko­tim­me etei­nen pur­sui kuk­kia, nii­tä oli kaik­ki­al­la. Par­haim­pi­na jou­lu­na­lus­päi­vi­nä kii­ku­tin 150 kuk­ka­pa­ket­tia ym­pä­ri kau­pun­kia.

Kun ikää tuli li­sää, vaih­doin tis­kin toi­sel­le puo­lel­le. Työs­ken­te­lin hel­sin­ki­läi­ses­sä ta­va­ra­ta­los­sa seit­se­män jou­lu­nai­kaa. Jou­lu nä­kyi ja kuu­lui kau­pas­sa ja kai­kil­la oli an­ta­mi­sen halu. Tuli pie­niä har­mai­ta mum­mo­ja, joil­la oli kan­sa­ne­lä­ke ja mu­ka­naan lap­sen­lap­sen ha­pa­roi­vin tyyp­pi­kir­jai­min kir­joit­ta­ma saa­te­kir­ja, jon­ka hal­vin kon­so­li­pe­li mak­soi 49,90 eu­roa. Ja ihan oi­ke­as­ti, jou­lu­aat­to­na saat­toi tul­la kii­rei­sen nä­köi­nen pu­ku­mies kaup­paan viit­tä vail­le kak­si­tois­ta mu­ka­naan pit­kä os­tos­lis­ta, jon­ka hit­ti­le­lut oli myy­ty lop­puun jo hy­vän ai­kaa mar­ras­kuun puo­lel­la.

Jou­lu on sen kris­til­li­ses­tä alus­ta saak­ka ol­lut ris­ti­rii­to­jen juh­la. Mitä mah­tai­si­vat­kaan miet­tiä ne ma­ja­ta­lon pi­tä­jät, joi­den ”ma­jas­sa ei ol­lut si­jaa”, jos tie­täi­si­vät ke­net kään­nyt­ti­vät ovel­ta? Jou­lu­nai­kaan liit­tyy pal­jon odo­tuk­sia ja toi­vei­ta ja sana ”yh­des­sä­o­lo” nou­see esil­le ai­na jou­lui­sin. Kui­ten­kin jou­lut työl­lis­tä­vät vuo­des­ta toi­seen po­lii­sia, sai­raa­loi­ta ja so­si­aa­li­puo­len vä­keä, kaik­ki odo­tuk­set kun ei­vät eh­kä täy­ty­kään.

Lap­suu­den­ko­dis­sa­ni tär­keä jou­lu­lau­lu oli Tuik­ki­kaa, oi jou­lun­täh­tö­set. Opet­ta­ja­na työs­ken­nel­lyt äi­ti­ni oli kuul­lut sen kol­le­gan­sa luo­kan lau­la­ma­na, juu­ri kun oli saa­nut tie­tää äi­tin­sä jou­tu­neen sai­raa­laan. Iso­äi­ti­ni kuo­li ta­pa­nin­päi­vän aa­mu­na. Jou­lun ”sa­dun” lop­pu­mi­nen toi ai­na kyy­ne­leet äi­din sil­miin vuo­si­kym­me­niä iso­äi­din kuo­le­man jäl­keen­kin.

Jou­lu­kuun kii­rei­sin ai­ka al­kaa tätä kir­joit­ta­es­sa­ni ol­la jo ohi. Op­pi­lai­den to­dis­tuk­set ovat val­mii­na, muu­ta­mil­le on nu­me­rot an­net­tu Wil­ma-jär­jes­tel­mään ja luok­ka­kin on sii­vot­tu lo­maa var­ten. Kes­kit­ty­mi­nen ja vi­rit­täy­ty­mi­nen oman ko­din jou­luun jat­kuu kui­ten­kin kai­ken rin­nal­la. Jou­lun le­lu­ku­vas­tot on meil­lä lu­et­tu kan­nes­ta kan­teen ja poi­kien toi­veet ovat tar­kal­leen tie­dos­sa. Mut­ta mitä ih­met­tä, ei­kö ku­vas­tos­sa ol­lut­kaan vuoh­ta Af­ri­kas­sa tai kou­lu­vuot­ta ke­hi­tys­maan lap­sel­le? Va­ro­vai­nen ja ko­kei­le­va eh­do­tuk­se­ni saa ne­li­vuo­ti­aan het­kek­si miet­te­li­ääk­si. Vuo­hi oli­si kyl­lä kiva, mut­ta mik­si sen saa joku toi­nen? Ajat­te­len, et­tä täs­sä kan­san­ta­lou­del­li­ses­sa ti­las­sa ne­li­vuo­ti­aan toi­veet voi to­teut­taa hy­väl­lä omal­la­tun­nol­la, Suo­mi kun ei läh­de täs­tä eteen­päin el­lei kan­sa ku­lu­ta.

2000-lu­vun kou­lu­lai­set ka­jaut­ta­vat in­nois­saan jou­lu­juh­la­har­joi­tuk­sis­sa ”jou­lu on taas, rie­muit­kaa nyt, lap­si on meil­le tänä yö­nä syn­ty­nyt”. Vie­lä muu­ta­ma har­joi­tus, muu­ta­ma työn­täy­tei­nen päi­vä. Kun ka­len­te­rin 24. luuk­ku ava­taan, tie­dän kii­reen hel­pot­ta­neen. Kynt­ti­löi­den lois­ta­es­sa voin jäl­leen yh­tyä jou­lu­lau­lun rie­muun. "Tul­koon juh­la to­del­li­nen, tul­koon Jee­sus her­rak­si sen, sil­loin jou­lu luo­nam­me on." Toi­vo­tan kai­kil­le blo­gin lu­ki­joil­le siu­nat­tua ja rau­hal­lis­ta jou­lu­nai­kaa ja on­nel­lis­ta vuot­ta 2015!

ArttuH.
25.11.2020

Sil­lä niin kuin kaik­ki ih­mi­set Aa­da­mis­ta osal­li­si­na kuo­le­vat, niin myös kaik­ki Kris­tuk­ses­ta osal­li­si­na teh­dään elä­vik­si, jo­kai­nen vuo­rol­laan.

1. Kor. 15:22–23

Viikon kysymys