JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

​Het­kiä elä­män­kaa­rel­la

22.9.2014 7.11

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420140922071100

Tou­ko­kuun lo­pus­sa saan säh­kö­pos­tin. Pos­tis­saan Päi­vä­mie­hen verk­ko­leh­den Han­na-toi­mit­ta­ja tie­dot­taa verk­ko­leh­den ke­säs­tä ja uu­ti­soin­nis­ta. "On tul­lut myös mo­nia pyyn­tö­jä, jois­sa on toi­vot­tu blo­gis­tik­si it­sel­li­siä, nuo­ria kir­joit­ta­jia", kir­joit­taa Han­na.

Ry­pis­tän ot­saa­ni. Olen 33-vuo­ti­as, mie­lel­tä­ni rei­pas ja en­nak­ko­luu­lo­ton, ke­nel­le minä sit­ten kir­joi­tan? äs­ken­hän vie­lä sei­soin rau­ha­nyh­dis­tyk­sen pi­hal­la rin­gis­sä le­vot­to­ma­na miet­ti­mäs­sä, et­tä mis­sä sitä il­taa jat­ke­taan. Ei kai sii­tä ole kuin het­ki ai­kaa, kun tus­kai­lin gra­du­ni kans­sa, olin val­mis hyp­pää­mään vii­kon­lop­pu­reis­sul­le vii­den mi­nuu­tin va­roi­tu­sa­jal­la ja nu­kuin ren­tout­ta­van yön ne­wy­or­ki­lai­sel­la ui­ma­ran­nal­la. Sit­ten joku ny­käi­see mi­nua lah­kees­ta. ”Is­kä, mik­si tuo setä pu­hal­taa tu­pak­kaa?”

Usein sa­no­taan, et­tä ajan ku­lu­mi­sen huo­maa lap­sis­sa. Pi­tää paik­kaan­sa, voin to­dis­taa. Mut­ta va­li­tet­ta­vas­ti voin to­dis­taa myös sen, et­tä ajan ku­lu­mi­sen huo­maa myös ai­kui­sis­sa. Tänä ke­vää­nä tuli ku­lu­neek­si 15 vuot­ta sii­tä, kun sain yli­op­pi­las­la­kin. Työ­nan­ta­ja­ni muis­ti mi­nua lah­jal­la vii­me syk­sy­nä, kun vii­si vuot­ta pä­te­vä­nä opet­ta­ja­na kau­pun­gin pal­ve­luk­ses­sa tuli täy­teen. Elä­mä on ai­ka va­kiin­tu­nut­ta, on vai­mo, kol­me las­ta ja asun­to­lai­na. Mie­len nuo­ruus­kaan ei au­ta. Vel­je­ni kat­soi eräs­tä ku­vaa­ni ja to­te­si: ”Pal­jon on vet­tä vir­ran­nut tuon ku­van ot­ta­mi­sen jäl­keen.” Ku­van ot­ta­mi­ses­ta on seit­se­män vuot­ta ai­kaa ja se on pro­fii­li­ku­va­na­ni täs­sä blo­gis­sa.

Kun ikää tu­lee li­sää, muut­tuu mie­li ava­ram­mak­si. Kym­me­nen vuot­ta sit­ten oli­sin ol­lut lä­hin­nä vi­nos­ti hy­myil­len hu­vit­tu­nut tä­män päi­vän kes­kus­te­lu­ti­lan­teis­ta­ni: siis et­tä oi­ke­as­ti, voi­ko joku to­del­la toi­sen ih­mi­sen koh­da­tes­saan ju­tel­la vaip­pa­mer­keis­tä ja vai­kut­taa sil­ti ihan täys­päi­sel­tä? Kun it­se­var­muus li­sään­tyy, huo­maa voi­van­sa koh­da­ta min­kä ta­han­sa ikäi­siä ih­mi­siä ei­kä koko ajan tar­vit­se pe­lä­tä me­net­tä­vän­sä mi­tään kes­kus­tel­les­saan ”ai­kuis­ten” kans­sa. ”Häp­se­jä” saa va­paas­ti ol­la siel­lä mis­sä on, minä voin ol­la nyt täs­sä. Rau­ha­nyh­dis­tyk­sen au­las­sa ei tar­vit­se kui­kuil­la kes­kus­te­lu­kump­pa­nin olan yli koko ajan, et­tä mi­hin­kä nuo ja nuo ovat me­nos­sa ja pää­sen­kö mat­kaan.

Tou­ko­kui­sen säh­kö­pos­tin vies­ti mie­ti­tyt­tää mi­nua edel­leen. Tä­män­het­ki­sel­lä elä­män­ko­ke­muk­sel­la­ni osaan kui­ten­kin sa­noa sen, et­tä en enää tar­vit­se ver­tais­ryh­mää ym­pä­ril­le­ni sa­mal­la ta­val­la kuin nuo­rem­pa­na. Olen iloi­nen sii­tä, et­tä ym­pä­ril­lä­ni on eri elä­män­ti­lan­teis­sa elä­viä ih­mi­siä ja voin seu­ra­ta hei­dän elä­mään­sä täs­tä omas­ta kon­teks­tis­ta­ni. Naa­pu­rin 67-vuo­ti­as Han­ne­le on opet­ta­nut mi­nul­le elä­mäs­tä enem­män kuin kaik­ki tä­hä­nas­ti­sen elä­mä­ni Han­ne­let yh­teen­sä.

SRK:n Elä­män­po­luil­la-kir­ja­sar­ja kur­kis­taa eri­lai­ses­sa elä­män­vai­hees­sa ole­vien ih­mis­ten ar­keen. Mie­les­tä­ni sar­ja on ol­lut kiin­toi­sa sen alus­ta saak­ka, vaik­ka ihan sen jo­kai­nen osa ei ole pal­vel­lut­kaan omaa sen het­kis­tä elä­män­ti­lan­net­ta­ni. Elä­män­kaa­ri­te­o­ree­ti­kot laa­ti­vat kaa­ri­aan ja py­säk­ki­mal­le­jaan, ja vaik­ka vas­tus­te­li­sin, jou­dun liki vä­ki­sin löy­tä­mään it­se­ni ai­na siel­tä jos­tain kaa­ren mut­kal­ta.

Elä­män­kaa­ri­te­o­ri­an mu­kaan elän nyt elä­män ruuh­ka­vuo­sia. Hek­ti­syys on vä­lil­lä ras­kas­ta, mut­ta iän kart­tu­es­sa huo­maan naut­ti­va­ni yhä enem­män jo­kai­ses­ta het­kes­tä sel­lai­se­naan. Vii­kon­lop­pu­jen ja reis­su­jen odot­ta­mi­nen ryt­mit­tää elä­mää toki ki­vas­ti, mut­ta pe­ru­sar­ki on kui­ten­kin mil­tei sitä pa­ras­ta elä­mää. Nuo­rem­pa­na mie­tin, kai­pai­sin­ko va­pau­des­ta­ni jo­tain men­ty­ä­ni nai­mi­siin ja si­tou­dut­tu­a­ni per­hee­ni pa­riin. Su­vi­seu­ro­jen lau­an­tai­yö­tä? Hel­sin­gin yr­kän ala­pi­haa? Il­ta­ky­lien Uu­no-kort­ti­pe­liä?

Vas­taa­mi­nen on yl­lät­tä­vän help­poa. Jos yk­si asia pi­täi­si va­li­ta, va­lit­si­sin yk­sin läh­te­mi­sen help­pou­den. Sen tun­teen, et­tei tar­vit­se näyt­tää nuh­rui­sel­ta per­hee­ni­säl­tä, jon­ka pai­taan on pyy­hit­ty läh­tö­het­ken kyy­ne­leet ja pe­se­mät­tä jää­neet ba­naa­ni­kä­det. Ja se­kin on ai­ka pien­tä se.

ArttuH.
16.5.2021

Jee­sus ru­koi­li ja sa­noi: "Sen kirk­kau­den, jon­ka sinä olet an­ta­nut mi­nul­le, olen minä an­ta­nut heil­le, jot­ta he oli­si­vat yh­tä, niin kuin me olem­me yh­tä." Joh. 17:22

Viikon kysymys

Ilmoitukset

Toi­sen­lai­ses­sa va­los­sa

Mi­ka­e­lan per­hees­sä ei pal­jon pu­hu­ta asi­ois­ta. Teh­dään töi­tä, käy­dään kou­lua. Mut­ta jos­sain pin­nan al­la on sa­lai­suus, joka saa äi­din hy­räi­le­mään su­ru­mie­li­ses­ti ja Mi­ka­e­lan sil­mäi­le­mään tar­kem­min muu­ta­mia nuo­ria kou­lun käy­tä­vil­lä ja ruo­ka­las­sa.

Se­läs­sä au­rin­gon kat­se

An­ni­ka Koi­vu­kan­kaan ru­nois­sa heit­täy­dy­tään nuo­ren elä­män aal­lok­koon, sen iloi­hin ja ki­pui­hin, ko­et­te­le­muk­siin ja ar­jen su­loi­seen tur­vaan – kun on us­ko, jo­hon no­ja­ta ja rin­nal­la saat­ta­jia. Sy­viä tun­to­ja ke­ven­tää rai­kas huu­mo­ri: ”Kun­pa voi­sin aset­tua het­kek­si koi­ran turk­kiin. / Tun­tea sen läm­mön / kar­ku­mat­ko­jen tuok­sun / ja myl­lä­tyn kuk­ka­pen­kin ilon. Pai­jaa­via sor­mia riit­täi­si.”

Ome­na­pos­ki ja Nal­le Kar­hu­nen

Kah­dek­san­vuo­ti­as Nal­le Kar­hu­nen on kuu­si­vuo­ti­aan Nu­pun eli Ome­na­pos­ken vii­sas, kilt­ti ja hel­lä iso­ve­li. Jos­kus Nal­le käyt­täy­tyy kuin tal­viu­nil­taan he­rä­tet­ty hur­ja ja äk­ki­pi­kai­nen kar­hu. Sil­loin Nu­pun on pa­ras­ta läh­teä ulos tai lait­taa oman huo­neen ovi vi­sus­ti kiin­ni.

Ta­kai­sin Isän ko­tiin

Kir­joit­ta­jat eri puo­lil­ta maa­il­maa ker­to­vat sii­tä, kuin­ka Ju­ma­la on joh­dat­ta­nut hei­dät val­ta­kun­taan­sa. Ker­to­muk­sia yh­dis­tää ko­ke­mus ko­tiin­pa­luus­ta, Raa­ma­tun mu­kai­sen us­kon löy­ty­mi­ses­tä ja us­ko­vais­ten vä­li­ses­tä rak­kau­des­ta.

Ke­tun­po­jat ja Ja­gu­ar-mies