JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Isä ja äi­ti pa­ri­suh­tees­sa

26.2.2016 7.00

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420160226070000

Laa­ti­koi­ta sii­vo­tes­sa­ni etee­ni ti­pah­taa pos­ti­kort­ti kym­me­nen vuo­den ta­kaa. Pos­ti­kor­tis­sa ko­ho­a­vat Kal­li­o­vuo­ret, ja jos­sain siel­lä juu­ril­la olen viet­tä­nyt kor­tin mu­kaan yh­den elä­mä­ni par­hais­ta lo­mis­ta. Osoi­te­ken­täs­sä on van­hem­pie­ni ni­met, mi­ten­kö­hän se on mi­nul­le pää­ty­nyt ta­kai­sin? Oli­sin­ko­han kym­me­nen vuot­ta sit­ten aa­vis­ta­nut, mil­lais­ta elä­mää elän nyt? Kal­li­o­vuo­ret tun­tu­vat eri­koi­sel­ta, kau­kai­sel­ta unel­mal­ta. Juu­ri ei­len mie­tim­me vai­mon kans­sa, et­tä nyt just oli­si mah­ta­vaa pääs­tä vaik­ka edes mäk­kä­riin syö­mään ihan kah­des­taan.

Leh­ti­ot­si­kos­sa ke­ho­te­taan hoi­ta­maan pa­ri­suh­det­ta. Hy­myi­lyt­tää. Me kuu­lum­me omaan koh­de­ryh­määm­me. Kuu­den avi­o­liit­to­vuo­tem­me ai­ka­na syn­ty­neet nel­jä las­tam­me saa­vat ih­mi­set pyö­rit­te­le­mään sil­mi­ään. Kun omaa elä­män­ta­paa saa pe­rus­tel­la siel­lä tääl­lä, vi­ral­li­sis­sa ja epä­vi­ral­li­sis­sa yh­teyk­sis­sä, op­pii luo­vi­maan asi­oi­den kans­sa. Ih­mi­sen it­se­tun­to ra­ken­tuu va­li­tet­ta­van usein ul­ko­a­päin, vaik­ka suun­nan luon­nol­li­ses­ti tu­li­si ol­la toi­nen. Mui­den mie­li­pi­teet, sa­nat ja kat­seet muok­kaa­vat mei­tä liki tah­to­mat­tam­me, vaik­ka mi­kään niis­tä ei koh­dis­tui­si juu­ri it­seen. So­si­aa­li­sia pai­nei­ta ei mie­les­tä­ni tule kui­ten­kaan ai­na näh­dä pel­käs­tään ne­ga­tii­vi­suu­den kaut­ta. Osal­taan nii­den tar­koi­tus lie­nee ih­mi­se­lä­män suo­je­le­mi­nen ja var­je­le­mi­nen. Täy­del­li­ses­ti pai­neis­ta va­paa­na ole­vien ih­mis­ten yh­teis­kun­ta tus­kin toi­mi­si, niin luon­tais­ta omien etu­jen ta­voit­te­le­mi­nen ih­mi­sel­le tun­tuu ole­van.

So­si­aa­li­set pai­neet per­he­kes­keis­tä elä­mää ja van­hem­muut­ta koh­taan pyö­ri­vät omaa noi­dan­ke­hään­sä ih­mi­sen ym­pä­ril­lä. Tut­ki­muk­sis­sa ”las­ten­hank­ki­mi­sen” lyk­kää­mis­tä pe­rus­tel­laan usein ra­hal­la. ”Opin­to­jen vii­väs­ty­mi­nen sekä ura­pai­neet aja­vat yhä use­am­man nai­sen ja mie­hen lyk­kää­mään per­heen pe­rus­ta­mis­ta. Kun asun­to- ja opin­to­lai­nat vie­lä pai­na­vat pääl­le, ei en­sim­mäi­se­nä tule mie­leen hank­kia uut­ta me­no­e­rää. Pää­kau­pun­ki­seu­dul­la syn­nyt­tä­jien kes­ki-ikä on jo yli 30 vuot­ta, kun se koko maas­sa jää hiu­kan al­le.” (Yas­mi­na Dadi/Ter­ve.fi.) Pank­kien val­miit asun­to­lai­na­las­ku­rit hei­lah­ta­vat no­pe­as­ti pu­nai­sel­le, jos per­hees­sä on kah­ta use­am­pi lap­si ja äi­ti ko­to­na. Tur­va­tak­seen lap­sel­leen on­nel­li­sen lap­suu­den ih­mi­sel­lä tu­li­si pank­kien mu­kaan ol­la vii­ti­sen­sa­taa eu­roa las­ta koh­ti kuus­sa. Suur­ta oma­ko­ti­ta­loa ei kas­va­van per­heen oli­si käy­tän­nös­sä mi­ten­kään mah­dol­lis­ta lai­na­las­ku­rien mu­kaan hank­kia.

Sek­su­aa­li­suu­den ja nau­tin­non yli­ko­ros­ta­mi­nen me­di­as­sa työn­tää van­hem­muut­ta syr­jem­mäl­le. Pa­ri­suh­tees­ta on ikään kuin jul­ki­nen lupa läh­teä pois heti kun ”ei tun­nu mil­tään” ja seik­kai­lun­ha­lu voit­taa. Ih­mis­ten sek­su­aa­li­sen va­pau­den to­teu­tu­mis­ta edis­tä­vän SEX­PO-sää­ti­ön toi­min­nan­joh­ta­ja Tom­mi Paa­la­nen­kin muis­tut­taa kui­ten­kin Hel­sin­gin Sa­no­mil­le an­ta­mas­saan haas­tat­te­lus­sa, et­tä va­paus on va­paut­ta mo­lem­piin suun­tiin. ”Sek­su­aa­li­sen va­pau­den ni­mis­sä jo­kai­sen pi­tää saa­da va­li­ta it­sel­leen pa­ras elä­män­ta­pa, myös se pe­rin­tei­nen avi­o­liit­to lap­si­neen ja tila-au­toi­neen.” (HS 26.11.2015.)

äi­tiys, isyys ja van­hem­muus muut­ta­vat mei­tä ja lait­ta­vat elä­määm­me uu­siin uo­miin. Elä­män­kaa­ri­te­o­ree­ti­kot muis­tut­ta­vat mei­tä kaa­ri­mal­leil­laan elä­män­vai­hees­ta, jos­sa lap­set ei­vät enää asu ko­to­na. Elä­mä­ni­kui­nen avi­o­liit­to vaa­tii vah­vaa vaa­li­mis­ta ja ak­tii­vis­ta työ­tä rak­kau­den eteen. Ki­pi­nän säi­lyt­tä­mi­nen pa­ri­suh­tees­sa läpi pik­ku­lap­si­ar­jen ja koh­ti ai­kuis­ten avi­o­liit­toa on vä­lil­lä vai­ke­aa, mut­ta var­mas­ti myös sel­väs­ti tah­don asia. Suh­tees­ta tu­lee pi­tää kiin­ni ja sii­tä tu­lee myös muis­tut­taa it­se­ään: osa­keyh­ti­ön li­säk­si olem­me mies ja nai­nen, ja nai­mi­sis­sa tois­tem­me kans­sa.

Otam­me vai­mo­ni kans­sa vä­lil­lä reip­paas­ti omaa ai­kaa: jä­täm­me lap­sem­me las­ten­vah­dil­le ja käym­me ul­ko­na syö­mäs­sä. Syyl­li­syy­den­tun­ne jon­kun per­heen­jä­se­nen huo­mi­oi­mi­sen lai­min­lyö­mi­ses­tä on isos­sa per­hees­sä liki jat­ku­vaa, mut­ta tie­dän, et­tä yh­des­sä sel­vi­äm­me sii­tä­kin. Oh­jeis­tan it­se­ä­ni: nyt on äi­din ja isin omaa ai­kaa, tä­hän ei tar­vi­ta yh­tään las­ta mu­kaan. Vai­mo­ni tar­vit­see täs­sä asi­as­sa usein sel­ke­äs­ti enem­män tu­kea: äi­ti-ih­mi­set kun saat­ta­vat miet­tiä kes­ken ra­vin­to­lail­lal­li­sen sitä, et­tä muis­taa­ko lap­sen­vah­ti an­taa lap­sel­le juu­ri hä­nen tar­vit­se­man­sa uni­rä­tin. Sek­su­aa­lie­lä­män yl­lä­pi­tä­mi­nen saat­taa vä­lil­lä vaa­tia vah­vaa huu­mo­ria, kun kes­ken hel­län het­ken joku ha­lu­aa pis­sal­le tai al­kaa ok­sen­ta­maan huo­nees­saan. "äi­ti, isä, äk­kiä tän­ne!"

Sain sak­sa­lai­sen vaih­to-op­pi­las­per­hee­ni äi­dil­tä elä­mä­noh­jeen: jo­kai­nen ih­mi­nen on lah­ja ja tar­vit­see myös lah­jan. Per­heen ta­pa­na oli an­taa lah­jo­ja toi­sil­leen usein merk­ki­päi­vien ul­ko­puo­lel­la­kin. Vai­mo­ni poh­ti uu­des­sa juh­la­me­kos­saan, et­tä tar­vit­si­si myös uu­det ken­gät. Hän­tä ilah­dut­taak­se­ni mars­sin oi­tis kal­li­o­lai­seen ken­kä­kaup­paan, suun­ta­sin nais­te­no­sas­tol­le ja nap­pa­sin sil­mää­ni miel­lyt­tä­vän kor­ko­ken­kä­pa­rin kä­tee­ni. Lap­suu­des­sa­ni kaup­po­jen myyn­ti­ku­vas­tot täyt­tyi­vät äi­tien­päi­vien al­la ko­din­ko­nei­den mai­nok­sis­ta. "Mik­si mä sem­mo­sia ha­lu­ai­sin lah­jak­si", mu­ri­si äi­ti­ni ja an­toi suun­taa tu­le­val­le. It­se ha­lu­an muis­taa las­te­ni äi­tiä ai­na jol­lain täy­sin hen­ki­lö­koh­tai­sel­la lah­jal­la, on­han hän teh­nyt elä­mää­ni ilos­tut­ta­maan niin mon­ta upe­aa työ­tä.

Elä­mä on Ju­ma­lan mah­ta­va lah­ja meil­le ih­mi­sil­le. Ar­jen kes­kel­lä sen mah­ta­vuus vä­lil­lä saat­taa unoh­tua, mut­ta sil­loin kan­nat­taa is­tah­taa alas ja ni­pis­tää it­se­ään: olen­ko se minä, joka on saa­nut kai­ken tä­män? Tuon iha­nan puo­li­son, nuo mah­ta­vat lap­set. Ja näin pal­jon rak­kaut­ta, ihan an­sait­se­ma­ton­ta.

ArttuH.
3.8.2020

Mut­ta sinä tah­dot si­sim­pää­ni to­tuu­den - il­moi­ta siis mi­nul­le vii­sau­te­si! Ps. 51:8

Viikon kysymys