JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Si­nun Suo­me­si ei ole mi­nun?

27.5.2015 6.09

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420150527060900

On mar­ras­kuun vii­mei­nen päi­vä 2013. Lun­ta on py­ryt­tä­nyt koko edel­li­sen päi­vän niin, et­tä han­get on kor­ke­at nie­tok­set ja maa hoh­ta­van val­koi­nen. Päi­vä­mie­hen blo­gi­kir­joit­ta­jien kou­lu­tus­päi­vä on päät­ty­mäs­sä pie­nen poh­jois­poh­ja­lai­sen maa­seu­tu­pi­tä­jän lei­ri­kes­kuk­sen eri­koi­ses­sa pyö­re­äs­sä sa­lis­sa. Is­tum­me rin­gis­sä ja lu­em­me sti­li­soi­tu­ja teks­te­jäm­me, nii­tä en­sim­mäi­siä. Vie­res­sä­ni is­tu­va An­na eh­dot­taa vaih­to­kaup­paa. An­na lu­kee aa­ne­los­ta­ni ja huo­kai­see: siis niin sa­man­lais­ta elä­mää, me vaan kau­ka­na kor­ves­sa ja te siel­lä syk­kees­sä.

Ke­sä­kuu 2014. Al­ku­ke­sän au­rin­gon­pais­tees­sa kyl­pe­vä Koil­lis-Hel­sin­gin Alp­pi­ky­lä ei vai­ku­ta ko­vin­kaan syk­kei­sel­tä kes­kuk­sel­ta. Kaik­ki­al­la on hil­jais­ta ja rau­hal­lis­ta, vaik­ka on maa­nan­tai-il­ta­päi­vä. Bus­sis­sa edes­sä­ni is­tu­va nai­nen on jut­tu­tuu­lel­la ja esit­täy­tyy Ar­jak­si. Ar­ja on kir­jas­ton­hoi­ta­ja, vah­vois­sa lo­ma­tun­nel­mis­sa ja mat­kal­la Hei­kin­laak­soon ta­paa­maan tut­ta­vaan­sa. Ar­ja ker­too ole­van­sa Tö­li­kän tyt­tö­jä, ei­kä sa­no­jen­sa mu­kaan pois­tu siel­tä, el­lei ole ihan pak­ko. Bus­sin ik­ku­nas­ta avau­tu­va mai­se­ma pu­hu­tut­taa Ar­jaa. ”Kaa­mee­ta seu­tua, met­sää joka puo­lel­la. Mitä tääl­lä voi teh­dä, men­nä met­sään ja syö­dä ke­tun­lei­piä vai?” It­se en osai­si nii­tä kym­men­tä puu­ta, jot­ka ym­pä­röi­vät Mal­min len­to­kent­tää, kut­sua met­säk­si, mut­ta asi­at­han riip­pu­vat to­del­la sii­tä, mil­tä kan­til­ta nii­tä kat­soo.

Huh­ti­kuu 2015. Edus­kun­ta­vaa­lien tu­lok­set ovat sel­vil­lä. Tun­net­tu näyt­te­li­jä an­taa haas­tat­te­lun, jos­sa to­te­aa, et­tei vaa­li­tu­los vas­taa hä­nen Suo­me­aan. Kun sa­maa sa­no­maa vies­tii use­am­pi kult­tuu­ri­vai­kut­ta­ja, yn­nää me­dia no­pe­as­ti toi­mit­ta­ja Mar­ko Ha­mi­loa lai­na­ten yh­tä­lön pu­na­vih­re­äk­si kup­lak­si ja länt­tää sen kes­kel­le Hel­sin­kiä. Kup­lan ul­ko­puo­lel­le jää val­ta­o­sa suo­ma­lai­sis­ta. Mi­nä­kin olen yk­si heis­tä. Ko­ti­pi­hal­ta­ni on 12 mi­nuu­tin mat­ka kup­lan reu­nal­le. Si­säl­lä­ni kup­lii myös hiu­kan: asuin­han kup­lan alu­eel­la 2010-lu­vun mo­lem­min puo­lin use­am­man vuo­den ajan. Ko­ti­ka­dul­lam­me Vaa­san­ka­dul­la mi­kään vas­taan tul­lut ei ol­lut yl­lät­tä­vää. Port­ti­kon­kim­m­me mo­lem­mil­la puo­lil­la oli thai­hie­ron­ta­paik­ka. Ke­nen­kä­hän Suo­mea tämä edus­taa?

Vaa­lis­lo­ga­neis­sa tois­tuu usein sa­non­ta ”vas­tak­kai­na­set­te­lun ai­ka on ohi”. Sil­ti vas­tak­kai­na­set­te­lua koh­taa siel­lä ja tääl­lä. It­sel­le tär­ke­ät asi­at ei­vät eh­kä ole­kaan toi­sel­le niin ko­vin tär­kei­tä. Ajat­te­luun ja asen­tei­siin vai­kut­taa vah­vas­ti se, mil­tä pai­kal­ta ja mis­tä päin asi­oi­ta kat­soo. Help­poa on puo­lus­taa su­sia ja kar­hu­ja ja päi­vi­tel­lä pe­to­e­läi­miin koh­dis­tu­vaa vi­haa is­tu­es­saan ra­ti­kas­sa, lat­te­mu­ki kä­des­sä mat­kal­la ko­tiin. Mut­ta en­tä­pä se 85-vuo­ti­as mum­mo Pa­rik­ka­las­ta, joka läm­mit­ti lau­an­tai­sau­nan ja sau­no­es­saan ih­met­te­li ul­koa kuu­lu­vaa kuor­saus­ta. Kap­pas, pi­ha­sau­nan vie­reen oli köl­läh­tä­nyt kar­hu nuk­ku­maan, mum­mol­la ei ol­lut kii­re enää sau­nas­ta mi­hin­kään.

Pak­kau­tu­es­sa­ni ruuh­kai­seen ja jo myö­häs­sä ole­vaan lä­hi­ju­naan iho­ni hel­mei­lee pi­sa­roi­ta ja pää­ni aja­tuk­sia pi­sa­ra­ra­das­ta. Mi­ten yk­sin­ker­tais­ta: ih­mi­siä liik­ku­maan ju­na­mat­ko­jaan omaa rin­ku­laan­sa pit­kin Hel­sin­gis­sä, ruuh­kat puo­lik­si ja pää­rau­ta­tie­a­se­man ra­ta­pi­ha va­pau­tui­si va­paam­mak­si myös koko Suo­men ju­na­lii­ken­teel­le. Mik­sei­vät ne ta­jua tä­män asi­an tär­keyt­tä vaik­ka­pa Kih­ni­ös­sä tai Me­ri­jär­vel­lä?

Tot­ta on, et­tä oli­si mu­ka­vaa ra­ja­ta oma ko­ti­maan­sa sel­lai­sek­si, et­tä kaik­ki ym­pä­ril­lä vas­tai­si omaa ar­vo­maa­il­maa. Sa­mal­la ta­val­la ajat­te­le­via ih­mi­siä ym­pä­ril­lä, upei­ta mai­se­mia ja te­ke­mis­tä juu­ri omaan ma­kuun so­pien – kyl­lä, sel­lai­ses­ta Suo­mes­ta minä ha­lu­an tul­la ja sel­lais­ta suo­ma­lai­suut­ta minä ha­lu­an edus­taa! Is­tu­es­sa­ni Uk­ko-Ko­lin la­el­la näen joka puo­lel­le le­vit­täy­ty­vän hulp­pe­an kan­sal­lis­mai­se­man, jota on help­poa myy­dä ja os­taa. Kä­vel­les­sä­ni ko­ti­mai­se­mis­sa­ni Pih­la­ja­mä­en su­rul­li­sen nä­köi­sel­lä os­ta­ril­la sama ei tule mie­leen, ei vaik­ka kes­kuk­sen on suun­ni­tel­lut kuu­lu ark­ki­teh­ti­pa­ris­kun­ta. Räh­jäi­ses­tä os­ta­ri­kup­pi­las­ta kuu­lu­vas­sa lau­lus­sa kä­heä-ää­ni­nen mies ha­lu­aa Han­koon, Hel­sin­kiä pa­koon. Lap­set ovat löy­tä­neet ok­sen­nus­lä­tä­kön: ”Is­kä, tuup­pa kat­too mitä tääl­lä on.”

Joku on jos­kus to­den­nut, et­tä Suo­mi on pit­kä ja pu­sik­koi­nen maa. Pit­kään ja pu­sik­koi­seen maa­han mah­tuu pit­käl­le mat­kal­le mo­nen­lai­sia elä­män­koh­ta­loi­ta, ar­vo­ja ja asen­tei­ta. Tuo­mit­se­mi­nen ja it­sen­sä ylen­tä­mi­nen ei­vät ole kos­kaan joh­ta­neet mi­hin­kään, ei­vät ai­na­kaan mi­hin­kään ko­vin hy­vään. Ajat­te­len, et­tä su­vait­se­vai­suus läh­tee ih­mi­ses­tä it­ses­tään: jos on help­poa ol­la it­sen­sä kans­sa, on help­poa ol­la mui­den­kin kans­sa. Siis myös hei­dän, jot­ka elä­vät tai ajat­te­le­vat eri ta­val­la? Juu, kyl­lä.

ArttuH.
25.11.2020

Sil­lä niin kuin kaik­ki ih­mi­set Aa­da­mis­ta osal­li­si­na kuo­le­vat, niin myös kaik­ki Kris­tuk­ses­ta osal­li­si­na teh­dään elä­vik­si, jo­kai­nen vuo­rol­laan.

1. Kor. 15:22–23

Viikon kysymys