JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Fit­nes­siä – koh­tuul­li­ses­ti

24.9.2015 6.38

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420150924063800

2010-lu­vul­la ter­veen ja hy­vin­voi­van ih­mi­sen ihan­ne on val­lan­nut si­jaa yh­teis­kun­nas­sa ja me­di­as­sa ja saa­nut en­ti­sen ”hy­vän työ­ih­mi­sen” ku­van näyt­tä­mään taas ta­voi­tel­lun ar­voi­sel­ta. Ih­mi­nen on kui­ten­kin vie­raan­tu­nut fyy­si­ses­tä työs­tä. Työ­tä teh­dään yhä use­am­min si­sä­ti­lois­sa ja ai­no­at fyy­si­set suo­rit­teet saat­ta­vat ol­la pa­pe­ri­pi­non kan­ta­mi­sen li­säk­si na­pak­ka pot­ku sa­tu­la­tuo­lin jal­ki­oon saa­dak­seen sen siir­ty­mään pai­kas­ta toi­seen. On­nek­si avuk­sem­me ovat rien­tä­neet lu­ke­mat­to­mat kun­toi­lu­y­ri­tyk­set. Li­hak­sia voi 2000-lu­vul­la saa­da muu­al­ta­kin kuin hei­nä­pel­lol­ta, tie­tää ih­mi­nen, ja os­taa sa­li­kor­tin. Li­hak­sia tar­vi­taan, ehei, ei fyy­si­seen työ­hön, vaan sii­hen et­tä näyt­tää hy­väl­tä. Ei­kä vaan hy­väl­tä vaan vie­lä pa­rem­mal­ta. Syk­syn tu­lon huo­maa juok­su­ma­tol­la. Ja pu­ku­kaa­pil­la. Ja leh­dis­tö rum­mut­taa: nyt ke­sä­ki­lot pois! Ja sit­ten ”jou­lu­ki­lot” ja sit­ten taas ”bi­ki­ni­kun­toon”. Ja rum­ba al­kaa alus­ta.

Aloi­tin lau­lun am­mat­ti­o­pin­not am­mat­ti­kor­ke­a­kou­lus­sa 11 vuot­ta sit­ten. Jol­lain en­sim­mäi­sis­tä lu­en­to­ker­rois­ta kou­lut­ta­ja muis­tut­ti mei­tä, et­tä ”lau­la­ja on oman it­sen­sä pa­ras käyn­ti­kort­ti”. Tui­jo­tin käyn­ti­kort­ti­a­ni. Se näyt­ti nuh­jui­sel­ta, tas­kun poh­jal­le jää­neel­tä ja ai­na­kin yh­den lin­kou­soh­jel­man lä­pi­käy­neel­tä. Karu to­si­a­sia oli, et­ten ol­lut ur­heil­lut iki­nä elä­mäs­sä­ni. Kun muut pot­ki­vat pal­loa pi­hal­la, minä ah­min kir­jo­ja si­säl­lä. Kau­pun­gin­kir­jas­ton nuo­ri­so-osas­ton lä­pi­käyn­nil­lä ei saa sit­ten yh­tä­kään li­has­ta. Ai­kui­so­sas­tol­la olin jos­sain puo­len­vä­lin tie­tä­mil­lä. Ai­no­at li­hak­se­ni si­jait­si­vat kie­len li­säk­si ja­lois­sa. Nii­tä olin hank­ki­nut pol­ke­mal­la pyö­rä­lä­het­ti­nä vii­den vuo­den ajan. Tun­sin, et­tä nyt oli teh­tä­vä jo­tain.

Ja niin, kaik­ki käy vä­lil­lä kuin sa­duis­sa. Mars­sin tren­dik­kää­nä pi­de­tyn kun­to­sa­li­ket­jun neu­von­taan ja koh­ta jo tu­lin ulos hau­ta­ki­vi­so­pi­mus kä­des­sä­ni. Kah­teen vuo­teen en voi­si lii­kah­taa täl­tä sa­lil­ta muu­al­le ku­lut­ta­mat­ta yli­mää­räis­tä ra­haa, sii­nä­pä aa­sil­le hyvä pork­ka­na. So­pi­muk­seen kuu­lui ta­paa­mi­sia per­so­nal trai­ne­rin eli yk­si­lö­val­men­ta­jan kans­sa. Oi, mi­ten per­soo­nal­li­nen olo tu­li­kaan. Ja kun en­sim­mäi­sen ker­ran as­te­lin kun­to­sa­lin oves­ta si­sään, ta­ju­sin per­soo­nal­li­suu­te­ni yhä voi­mak­kaam­min. Se pino, jos­sa säi­ly­tin mök­ki-, remp­pa- ja mar­jas­tus­vaat­tei­ta ei ol­lut se pino, jos­ta va­lit­tiin vaa­te­tus täl­le sa­lil­le. Yri­tin luik­kia sei­nän­vier­tä niin huo­maa­mat­to­mas­ti kuin osa­sin. Raik­kaan ul­koil­man jäl­keen pu­ku­huo­neen hien, or­vas­ke­den ja mar­ket­ti­de­o­do­ran­tin tuok­su­jen yh­dis­tel­mä tun­tui tain­nut­ta­val­ta. Reip­paas­ti as­te­lin kui­ten­kin sa­lin puo­lel­le val­mii­na koh­taa­maan elä­mä­ni uu­det haas­teet.

Sa­li­pa­ke­tin hin­taan kuu­lu­va yk­si­lö­val­men­ta­ja­ni oli juu­ri sitä jär­jet­tö­män ener­gis­tä ih­mis­tyyp­piä, jota ku­va­taan sa­lien mai­nok­siin. Hän oli he­rän­nyt jo kuu­del­ta, ve­tä­nyt aa­mut­ree­nin­sä ja jon­kun ryh­mä­lii­kun­ta­tun­nin, syö­nyt jon­kun etäi­ses­ti ter­veel­li­sel­tä kuu­los­ta­van ja ve­teen se­koi­tet­ta­van vä­li­pa­la­jau­heen ja val­mii­na suun­nit­te­le­maan mi­nul­le so­pi­van tree­ni­oh­jel­man. Kas­voil­le va­let­tu iki­hy­my ei sam­mu­nut min­kään nos­ton ai­ka­na ei­kä ot­sal­le il­mes­ty­nyt hi­ki­pi­sa­raa­kaan, vaik­ka it­se olin lä­pi­mär­kä jo muu­ta­mien mi­nuut­tien jäl­keen. Sa­nat mah­ta­vaa, upe­aa ja lois­ta­vaa tois­tui­vat pu­hees­sa tä­män täs­tä, vaik­ka minä en mi­tään niis­tä huo­man­nut­kaan sit­ten yh­tään mis­sään. Ma­ka­sin pen­kil­lä ja kat­se­lin pää­ni pääl­lä köl­löt­tä­vän rau­ta­tan­gon päi­hin su­jah­ta­via kiek­ko­ja. Ol­min­vä­ri­set kä­te­ni tart­tui­vat tan­koon, ja jär­kyt­ty­nee­nä ta­ju­sin, et­tä vaik­ka sen hel­pos­ti sai­kin rin­nan pääl­le, ei pa­laut­ta­mi­nen ol­lut­kaan enää niin help­poa. Ja kun lii­ke oli kym­me­nen tois­ton jäl­keen ohi, oli ohi vas­ta en­sim­mäi­nen sar­ja. En puus­ku­tuk­sel­ta­ni ol­lut saa­da sa­naa suus­ta, mut­ta ym­mär­sin, et­tei tän­ne ol­tu nyt tul­tu kes­kus­te­le­maan Tse­ho­vin tuo­tan­nos­ta, tän­ne ol­tiin tul­tu ”pilk­kaa­maan” rau­taa.

Jos olin rik­ki en­sim­mäi­sen har­joi­tuk­sen jäl­keen, niin to­del­li­suus val­ke­ni vas­ta seu­raa­va­na aa­mu­na, sil­lä en mei­nan­nut ki­vuil­ta­ni pääs­tä sän­gys­tä ylös. Mut­ta, kuu­kau­si­kor­tin mak­sa­nee­na raa­hau­duin rääk­kiin uu­del­leen ja uu­del­leen. Ja jos­sain sii­nä kai­ken vai­heel­la huo­ma­sin, et­tä pi­din­kin täs­tä har­joit­te­le­mi­ses­ta ihan oi­ke­as­ti. Kun läh­tee nol­la­ta­sol­ta saa tu­lok­si­a­kin hel­pos­ti. Ja tu­lok­set mo­ti­voi­vat. Opin pik­ku­hil­jaa huo­maa­maan sa­lil­la eri­lai­sia tyyp­pe­jä. Oli pul­lis­te­li­jat ja pei­lai­li­jat, joi­den it­se­tun­to oli eh­kä ra­ken­net­tu pump­paa­mal­la. Oli reip­paat reip­pai­li­jat, jot­ka sou­ti­vat sou­tu­lait­tees­sa pää­mää­rä­tön­tä mat­kaan­sa. Oli tim­mit ja tren­dik­käät, joi­den vaa­te­tus ja val­koi­set ham­paat kes­ti­vät ja kes­ti­vät vaik­ka rääk­ki oli min­kä­lais­ta. Ja sit­ten oli se suu­rin jouk­ko, me kaik­ki har­maat pant­te­rit, joi­den suo­ri­tuk­sis­ta ku­kaan ei ol­lut kiin­nos­tu­nut ja jot­ka saim­me rau­has­sa kun­toil­la omaan tah­tiim­me.

Suo­ma­lai­set kaa­pan­nut fit­nes­s­buu­mi nä­kyy me­di­as­sa leh­ti­kir­joit­te­lu­na, Yo­u­Tu­ben tree­ni­vi­de­oi­na ja fit­nes­sur­hei­li­joi­den nou­su­na jul­ki­suu­den va­lo­kei­laan. Kai­ken mah­dol­li­sen pin­nal­li­suu­den ja ul­ko­nä­kö­kes­kei­syy­den jou­kos­sa hä­vi­ää hel­pos­ti tär­keä vies­ti: pidä huol­ta it­ses­tä­si! Yri­tyk­set ja työ­nan­ta­jat ovat an­ta­neet po­si­tii­vis­ta sig­naa­lia hen­ki­lös­tön­sä hy­vin­voin­nil­le. Nos­tu­riy­ri­tys tar­jo­aa ra­haa sil­le, joka voit­taa toi­mi­tus­joh­ta­jan leu­an­ve­dos­sa. It­se kun­toi­len am­mat­ti­liit­to­ni avus­ta­ma­na edul­li­sem­min kuin opis­ke­lu­ai­ka­na opis­ke­li­ja­kor­til­la.

Ajat­te­len, et­tä huo­len­pi­to omas­ta kun­nos­ta on osa ih­mi­sel­le ai­ko­jen alus­sa an­net­tua teh­tä­vää, jos­sa ke­ho­tet­tiin vil­je­le­mään ja var­je­le­maan luo­ma­kun­taa. Hyvä fyy­si­nen kun­to aut­taa jak­sa­maan ar­jen as­ka­reis­sa ja pi­tää mie­len vir­ke­ä­nä. Ih­mi­sen eli­ni­ä­no­do­tus­ten nous­tes­sa yhä kor­ke­am­mal­le nou­se­vat vaa­ti­muk­set elä­män­laa­dus­ta. Sään­nöl­li­nen uni- ja ruo­kai­lu­ryt­mi yh­dis­tet­ty­nä sään­nöl­li­seen lii­kun­taan on osa en­nal­ta­eh­käi­se­vää van­hus­työ­tä. Pak­ko­miel­tei­sen ja suo­ri­tus­kes­kei­sen liik­ku­mi­sen si­jaan on fit­nes­s­buu­min kes­kel­tä löy­det­tä­vis­sä myös sen hy­vää elä­män­laa­tua edis­tä­vä puo­li.

ArttuH.
3.8.2020

Mut­ta sinä tah­dot si­sim­pää­ni to­tuu­den - il­moi­ta siis mi­nul­le vii­sau­te­si! Ps. 51:8

Viikon kysymys