JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Mis­tä lap­set tu­le­vat?

27.4.2015 7.12

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420150427071200

– Is­kä, äi­din ma­sus­sa on vau­va! Mi­ten se on sin­ne men­nyt?

Mis­tä lap­set tu­le­vat? Kai­kes­sa yk­sin­ker­tai­suu­des­saan yh­teen ky­sy­myk­seen tii­vis­tyy koko ih­mi­sen ole­mas­sa­o­lo kaik­ki­ne elä­män­tar­koi­tus­poh­din­toi­neen. Yk­si pie­ni ja kli­sei­nen ky­sy­mys ja sil­ti sa­mal­la asia, joka as­kar­rut­taa ja mie­ti­tyt­tää pien­tä ih­mis­tä suun­nat­to­mas­ti. Ja vaik­ka olin odot­ta­nut ky­sy­mys­tä, ke­hi­tel­lyt sii­hen liu­dan vas­tauk­sia ja val­mis­tau­tu­nut ti­lan­tee­seen huo­lel­li­ses­ti, tuli se yh­tä yl­lät­tä­en kuin kes­ki­mää­räi­set vai­ke­at ky­sy­myk­set tup­paa­vat tu­le­maan. Ruuh­ka­bus­sis­sa, kym­me­nien kor­vien hö­ris­tes­sä ja päi­den kään­ty­es­sä mei­tä koh­ti. Olim­me­han jo luon­nol­li­ses­ti he­rät­tä­neet huo­mi­o­ta bus­siin tul­les­sam­me ne­li­vuo­ti­aan pro­tes­toi­des­sa ää­nek­kääs­ti näh­ty­ään lem­pi­pai­kal­laan jo is­tu­mas­sa kes­ki-ikäi­sen mie­hen.

Opet­ta­ja­na las­ten yl­lät­tä­viin ky­sy­myk­siin no­pe­an vas­tauk­sen kek­si­mi­nen on ta­va­no­mais­ta ja ar­ki­päi­väis­tä. Ti­lan­tei­ta, jois­sa vas­taus on an­net­ta­va sa­la­man­no­pe­as­ti, on työs­sä­ni liki päi­vit­täin. Lap­si kun ei ky­sy­myk­si­neen kat­so ai­kaa ei­kä paik­kaa. Tur­val­li­sen ai­kui­sen seu­ras­sa lap­si voi ky­syä mitä vaan vä­lit­tä­mät­tä ym­pä­ril­lä ole­vis­ta ih­mi­sis­tä tuon tai­vaal­lis­ta. Sil­ti oman lap­sen ih­mi­sen elä­män al­kua kos­ke­va ky­sy­mys lait­toi kie­len kes­kel­le suu­ta. Se­kun­nin sa­da­so­sas­sa oli va­lit­ta­va jon­kun­lai­nen vies­tin­nän tie. Va­lit­si­sin­ko opet­ta­vai­sen ää­nen aloit­ta­en reip­paan lu­en­non su­ku­puol­ten vä­li­sis­tä fy­si­o­lo­gi­sis­ta erois­ta? Ot­tai­sin­ko las­ten­kir­ja­mai­sen lä­hes­ty­mis­ta­van kek­sien ih­mi­sen su­ku­puo­lie­li­mil­le leik­ki­sät ni­met ja kuu­los­ta­en omis­sa kor­vis­sa­ni­kin liki nau­ret­ta­val­ta? Ys­käi­si­sin­kö ku­ten kir­jo­jen isät ja nap­pai­sin­ko kli­sei­sen aloi­tuk­sen mal­liin ”niin kat­sos, poi­ka­ni, nyt­hän on niin et­tä…”.

Lap­suu­den­ko­dis­sa­ni ei ih­mi­sen sek­su­aa­li­suu­des­ta pu­hut­tu yh­tään mi­tään. Lä­hi­pii­riim­me ei juu­ri­kaan kuu­lu­nut pik­ku­lap­si­per­hei­tä ei­kä vau­vo­jen syn­ty­mis­tä tai ih­mi­sen al­kua tar­vin­nut juu­ri poh­tia. Kou­lun bi­o­lo­gi­an­tun­neil­la huo­ma­sin luok­ka­to­ve­rei­de­ni tirs­ku­mi­ses­ta asi­aan liit­ty­vän jo­tain hä­pe­äl­lis­tä. Op­pi­kir­joi­hin oli piir­rel­ty kai­ken­lais­ta yli­mää­räis­tä, ja opet­ta­jil­la oli ajan hen­gen mu­kai­ses­ti rei­pas ja no­pea kä­sit­te­ly­tah­ti täl­lais­ten asi­oi­den koh­dal­la. Ylä­kou­lun puo­lel­la kaik­ki va­lis­tus liit­tyi ni­me­no­maan eh­käi­syyn. It­se sek­su­aa­li­suu­des­ta ei pu­hut­tu mi­tään. Kai­ken edes jol­lain ta­paa jär­ke­vän in­for­maa­ti­o­ni han­kin lu­ke­mal­la ke­sä­mö­kil­lä lää­kä­ri­leh­tien vuo­si­ker­to­ja. Leh­den ky­sy­mys­pals­toil­la ih­mi­set pui­vat on­gel­mi­aan. Vaik­ka lä­hes­tyin asi­aa on­gel­mien kaut­ta, opin, et­tä sek­su­aa­li­suus on osa ih­mis­tä ja se vai­kut­taa ta­paam­me elää, tun­tea, aja­tel­la ja ra­kas­taa. Mie­lee­ni jäi se­kin, et­tä mi­tään sel­lais­ta ei kos­kaan tar­vit­se teh­dä, mitä ei ha­lua. Pää­tin jo var­hain, et­tä omil­la lap­sil­la­ni oli­si mah­dol­li­suus saa­da kaik­ki mah­dol­li­ses­ti tar­vit­se­man­sa tie­to sek­su­aa­li­suu­des­ta oman ko­din sei­nien si­sä­puo­lel­la ja tur­val­li­ses­ti kes­kus­tel­len.

Lap­sen luon­nol­li­nen ky­se­lyn­tar­ve kul­mi­noi­tuu usein nii­hin ky­sy­myk­siin, joi­den ää­rel­lä lap­si tun­tee häm­men­nys­tä. Sek­su­aa­li­nen ke­hi­tys al­kaa Vä­es­tö­lii­ton Sek­su­aa­li­suu­den por­taat -ope­tus­pa­ke­tin mu­kaan jo koh­dus­sa ja jat­kuu läpi elä­män il­me­ten ku­hun­kin elä­män­vai­hee­seen tyy­pil­li­ses­ti kuu­lu­vin vai­hein. Pik­ku­lap­sen sek­su­aa­li­suus on ni­me­no­maan su­ku­puo­li­roo­lei­hin ja omaan ke­hoon tu­tus­tu­mis­ta. Lap­sen lä­hel­lä ole­vien ai­kuis­ten suh­tau­tu­mi­sel­la ja per­heen vuo­ro­vai­ku­tus­mal­leil­la on kes­kei­nen mer­ki­tys lap­sen ke­hi­tyk­seen. Po­si­tii­vi­sen mi­nä­ku­van saa­mi­nen on yk­si ih­mi­se­lä­män kes­kei­sim­piä ta­voit­tei­ta – oli ky­sees­sä sit­ten mikä elä­mä­na­lue ta­han­sa.

Kai­ken­lai­sen taus­ta­tie­don ää­rel­lä tun­tee van­hem­pa­na suur­ta riit­tä­mät­tö­myyt­tä. Tie­dän, et­ten ole ko­ke­muk­si­ne­ni yk­sin. Tein joi­ta­kin vuo­sia sit­ten pro gradu -tut­kiel­man Hel­sin­gin yli­o­pis­tos­sa van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­sen las­ten- ja nuor­ten­kir­jal­li­suu­den ih­mis­kä­si­tyk­ses­tä. Tär­ke­äs­sä ikä­vai­hees­sa mi­nä­ku­vaa ra­ken­ta­vil­le nuo­ril­le kir­jo­jen vies­ti kai­kes­ta sek­su­aa­li­suu­teen viit­taa­vas­ta oli mie­les­tä­ni hy­vin ohut ja har­va­sa­nai­nen ja ver­hot­tu eri­kois­ten il­maus­ten taak­se. Erot ylei­seen nuor­ten­kir­jal­li­suu­teen ko­ros­tui­vat ni­me­no­maan sek­su­aa­li­ky­sy­myk­sis­sä. Lu­ke­mas­ta­ni kir­jal­li­suu­des­ta jäi mie­leen esi­mer­kik­si viit­taus esi­a­vi­ol­li­seen sek­siin: ”On kuin per­ho­sen sii­vet kat­kais­tai­siin” on var­mas­ti vie­hät­tä­vä il­mai­su, mut­ta mitä ih­met­tä se ker­too asi­oi­ta poh­ti­val­le nuo­rel­le? Us­kon, et­tä avoi­mel­la ja roh­ke­al­la vies­tin­näl­lä saa­vu­tet­tai­siin näis­sä­kin asi­ois­sa pa­rem­pi maa­li kuin vai­ke­ne­mal­la ja ai­he­pii­ri ko­ko­naan ohit­ta­mal­la. Kir­jal­li­suu­del­la oli­si help­poa tu­kea myös van­hem­pia kas­va­tus­työs­sään. 2000-lu­vun nuo­ret elä­vät ai­van eri­lai­ses­sa maa­il­mas­sa kuin it­se elin pa­ri­kym­men­tä vuot­ta sit­ten. So­si­aa­li­nen me­dia pai­neis­taa ih­mi­siä aset­ta­en ul­ko­nä­ön en­tis­tä tär­ke­äm­pään ase­maan. Mil­tä näy­tän ku­vis­sa? Mil­lai­sen ku­van jul­kai­sen seu­raa­vak­si?

Sek­su­aa­lis­ta mi­nä­ku­vaa vää­ris­tä­vää ma­te­ri­aa­lia on kaik­kien saa­ta­vil­la äly­pu­he­lin­ta si­pai­se­mal­la. Täl­lai­se­na ai­ka­na ko­din tur­val­li­nen ja avoin kes­kus­te­luil­ma­pii­ri nou­see ar­voon ar­vaa­mat­to­maan. Lap­sen ja nuo­ren tu­ke­mi­nen tär­ke­äs­sä ke­hi­tys­vai­hees­sa aut­taa po­si­tii­vi­sen ja ta­sa­pai­noi­sen mi­nä­ku­van luo­mi­ses­sa. Tur­val­li­ses­sa ym­pä­ris­tös­sä ja avoi­mes­sa kes­kus­te­luil­ma­pii­ris­sä kas­vaa hie­no­ja ta­sa­pai­noi­sia ih­mi­siä. Per­heet tar­vit­se­vat tu­kea ja roh­kai­sua avoi­men kes­kus­te­lu­kult­tuu­rin luo­mi­ses­sa. Eh­kä­pä SRK:n kus­tan­nu­soh­jel­mas­sa oli­si ti­laus­ta uu­del­le te­ok­sel­le.

Il­lal­la lai­tan esi­kois­ta nuk­ku­maan. Il­ta­ru­kouk­sen jäl­keen meil­lä on ta­pa­na kes­kus­tel­la päi­vän ta­pah­tu­mis­ta ja kai­kes­ta muus­ta­kin mikä mie­ti­tyt­tää ne­li­vuo­ti­as­ta. Se­li­tyk­see­ni ih­mi­sen alus­ta hän on ihan tyy­ty­väi­nen: jos rai­ruo­ho ja iso puu­kin kas­va­vat pie­nes­tä sie­me­nes­tä, niin mik­sei sit­ten ih­mi­nen­kin? Lap­sen maa­il­ma loo­gi­suuk­si­neen tun­tuu vä­lil­lä hät­käh­dyt­tä­väl­tä. Meil­lä ai­kui­sil­la sa­man­lai­seen joh­don­mu­kai­seen päät­te­lyyn on jos­tain syys­tä vä­lil­lä val­ta­vas­ti mat­kaa.

Blo­gi­päi­vi­tyk­ses­sä on käy­tet­ty läh­tee­nä vä­es­tö­lii­ton si­vu­ja, www.va­es­to­liit­to.fi

ArttuH.
3.8.2020

Mut­ta sinä tah­dot si­sim­pää­ni to­tuu­den - il­moi­ta siis mi­nul­le vii­sau­te­si! Ps. 51:8

Viikon kysymys