Sen huo­maa joka aa­mu as­tu­es­saan ko­ti­o­ves­ta ulos. Sen ter­veh­dyt­tä­vä vai­ku­tus le­vi­ää koko ke­hoon ja saa vä­sy­neem­män­kin mie­len iloi­sek­si. Mikä ih­meel­li­nen valo! Aa­mu aa­mul­ta nou­se­mi­nen on taas hel­pom­paa ja hel­pom­paa. Ke­vät tu­lee ja ko­his­ten.

Ku­lu­nut tal­vi ei Ete­lä-Suo­mes­sa ole oi­ke­as­taan ol­lut edes mi­kään tal­vi, pit­kit­ty­nyt syk­sy voi­si ol­la so­pi­vam­pi nimi täl­le ajan­jak­sol­le. Tänä vuon­na tal­vi on kuu­lu­nut nii­hin vuo­si­kym­men­ten leu­doim­piin ja sen kyl­lä huo­maa. En muis­ta pa­lel­lee­ni juu­ri ker­taa­kaan pak­ka­sen vuok­si. Toki iäl­lä­kin on mer­ki­tys­tä, pi­pon voi huo­let­ta ve­tää pää­hän­sä jos pa­lel­taa ei­kä sii­nä ole enää mi­tään no­loa. Jos on sit­ten kos­kaan ol­lut­kaan.

Muu­ta­man vii­kon pääs­tä kris­ti­kun­ta viet­tää suu­rin­ta vuo­tuis­ta juh­laan­sa. Pää­si­äi­sen vies­teis­sä kul­ke­vat vah­vas­ti rin­nak­kain suru, häm­men­nys ja ilo. Pää­si­äis­pe­rin­tei­den kir­jos­sa kris­til­li­sil­lä sym­bo­leil­la on har­vi­nai­sen vah­va vai­ku­tus. Niin rai­ruo­ho, pa­ju­nok­sat, pää­si­äis­mu­nat kuin lam­paat­kin ovat kaik­ki kris­til­li­siä sym­bo­lei­ta vaik­ka se ny­kyih­mis­tä saat­taa häm­men­tää­kin. Kou­lu­lai­sil­le näi­den asi­oi­den va­lai­se­mi­nen on jo­ka­vuo­tis­ta työ­tä, sil­lä us­kon­no­no­pe­tuk­sen mer­ki­tyk­sen pe­rus­te­le­mi­nen on var­sin­kin isom­mil­le op­pi­lail­le erit­täin tär­ke­ää. Ny­ky­päi­vää on vai­ke­aa ym­mär­tää, jos ei tun­ne his­to­ri­aa tai oman kult­tuu­riym­pä­ris­tön­sä us­kon­nol­lis­ta taus­taa – vaik­ka ei oli­si it­se sii­hen si­tou­tu­nut­kaan.

Pää­si­äis­pe­rin­teet ovat mie­len­kiin­toi­sia ja vaih­te­le­vat suu­res­ti ym­pä­ri Suo­men. Se­ku­la­ri­soi­tu­mi­nen nä­kyy pää­si­äis­pe­rin­teis­sä, kun pie­net noi­dat käy­vät vir­po­mas­sa ih­mi­siä pa­ju­nok­sil­la. His­to­ri­al­li­ses­ti vir­po­mi­nen ja pää­si­äis­noi­dat ovat kui­ten­kin vas­tak­kai­sia il­mi­öi­tä. Alun pe­rin vir­po­mi­nen on liit­ty­nyt itä­suo­ma­lai­seen or­to­dok­si­seen kris­til­li­syy­teen ja se on mer­kin­nyt siu­nauk­sen toi­vot­ta­mis­ta ja pa­han kar­kot­ta­mis­ta. Vir­po­mi­sok­sat ovat ku­van­neet pal­mun­leh­viä, joil­la ih­mi­set pal­mu­sun­nun­tai­na ter­veh­ti­vät Jee­sus­ta. Jois­sa­kin kir­kois­sa on ol­lut myös ta­pa­na siu­na­ta vir­po­mi­sok­sia mes­sun yh­tey­des­sä. Noi­dak­si pu­keu­tu­mi­nen taas liit­tyy län­si­suo­ma­lai­seen pää­si­äis­noi­ta­pe­rin­tee­seen.

Omiin pää­si­äis­pe­rin­tei­sii­ni on lap­suu­des­ta saak­ka kuu­lu­nut vah­vas­ti Bac­hin mu­siik­ki. Tänä pää­si­äi­se­nä pää­sen seu­raa­maan Jee­suk­sen elä­män vii­mei­siä vai­hei­ta Jo­han­nes-pas­si­on kaut­ta. Bac­hin mes­ta­ri­lil­li­nen kä­den­jäl­ki nä­kyy pas­si­ois­sa raa­ma­tun­teks­tien tark­ka­na mu­sii­kil­li­se­na vi­su­a­li­soin­ti­na, jos­sa myös hil­jai­suu­del­la ja tau­ol­la on tark­ka mer­ki­tys. Kun kuk­ko on lau­la­nut kol­mes­ti, lau­laa evan­ke­lis­ta mu­sii­kil­li­sin ku­vi­oin ikään kuin it­kien Pie­ta­rin mu­ka­na. Su­run ja synk­kyy­den yl­lä lei­juu koko ajan toi­von­sä­de, jota yl­lä­pi­tä­vät rau­hoit­ta­vat ko­raa­lit ja her­kät aa­ri­at. Lau­la­jaa Bach ei pääs­tä hel­pol­la. Pas­si­oi­den sä­vy­kir­jo vaih­te­lee her­käs­tä vah­vaan draa­maan, ja hen­gi­tys­paik­ko­ja ei juu­ri­kaan ole. Toi­saal­ta ra­pea sak­san­kie­li­nen teks­ti­tys aut­taa lau­la­jaa löy­tä­mään lau­luun­sa oi­kei­ta sä­vy­jä ko­tois­ta suo­men kiel­täm­me hel­pom­min. Suo­men tus­ka-sana mais­tuu huo­mat­ta­vas­ti lai­me­am­mal­ta kuin sak­san schmerz.

Pää­si­äis­ruo­kien maut ja tuok­sut ovat it­sel­le­ni myös tär­keä osa pää­si­äis­tä. Muis­tan jo lap­suu­des­ta pais­te­tun lam­paan tuok­sun, joka lei­jui keit­ti­ös­tä pää­si­äi­saa­mu­na he­rää­jän ne­nään. Mig­non-mu­nia voi­sin syö­dä hel­pos­ti ym­pä­ri vuo­den ja to­taa­li­ses­ti olin­kin häm­mäs­ty­nyt, kun naa­pu­rin rou­va ker­toi, et­tei ole kos­kaan edes mais­ta­nut tuo­ta herk­kua. Yh­tä häm­mäs­ty­nyt olin men­nes­sä­ni en­sim­mäis­tä ker­taa anop­pi­laan pää­si­äi­sen­viet­toon. Anop­pi­lan pe­rin­tei­siin ei kuu­lu­nut ni­mit­täin lain­kaan Pas­ha. Siis et­tä oi­ke­as­ti, ei kos­kaan!

Jot­ta moi­nen koh­ta­lo ei tois­tui­si ke­nen­kään toi­sen vä­vy­ko­ke­laan elä­mäs­sä, tar­jo­an blo­gi­ni lu­ki­joil­le nyt mah­dol­li­suu­den tart­tua pas­ha­muot­tiin. Oh­jet­ta­ni olen tes­tan­nut lap­sil­la­ni, eli sen pi­täi­si so­vel­tua vaa­ti­vam­paan­kin suu­hun. Oi­ke­aan pas­haan ei pe­rin­tei­ses­ti kek­si­poh­ja kuu­lu, mut­ta saat sii­tä haus­kaa vaih­te­lua. Poh­jan voit ha­lu­tes­sa­si jät­tää myös pois. Ja vaik­ka oh­jees­sa on­kin rah­kaa ja voi­ta ei pää­si­äi­se­nä ole tar­koi­tus kar­pa­ta. On­han paas­to­nai­ka päät­ty­nyt, on va­loi­san juh­lan ja juh­la­ruo­an ai­ka. Pe­rin­teet kun­ni­aan: pää­si­äi­nen tul­la saa!

Ar­tun he­del­mäi­nen Pas­ha

2 dl kuo­hu­ker­maa

100 g voi­ta

1 dl so­ke­ria

1 kel­tu­ai­nen

250 g rah­kaa

3 tl va­nil­ja­so­ke­ria

2 rkl sit­ruu­nan­me­hua

½ sit­ruu­nan raas­tet­tu kuo­ri

1 dl ru­si­noi­ta

1 dl man­da­rii­nin­loh­ko­ja

½ säi­ly­ke­tölk­kiä man­go­vii­pa­lei­ta

Poh­ja:

120 g va­lit­se­mi­a­si kek­se­jä

50 g su­la­tet­tua voi­ta

Li­säk­si pas­ha­muot­ti tai kah­vi­suo­da­tin tai ti­he­ä­rei­käi­nen lä­vik­kö

Tee näin:

1. Vaah­do­ta ker­ma.

2. Vaah­do­ta huo­neen­läm­pöi­nen voi ja so­ke­ri. Yh­dis­tä voi­so­ke­ri­vaah­toon rah­ka, kel­tu­ai­nen, va­nil­ja­so­ke­ri, sit­ruu­nan­me­hu ja -kuo­ri­raas­te, he­del­mät ja ker­ma­vaah­to.

3. Kas­te­le har­so läm­pi­mäl­lä ve­del­lä ja kier­rä kui­vak­si. Vuo­raa va­lit­se­ma­si pas­ha­muot­ti har­sol­la. Lu­si­koi pas­ha­mas­sa muot­tiin ja pei­tä pas­ha lo­pul­la har­sol­la. Mas­saa tu­lee rei­lus­ti, jo­ten saat ha­lu­tes­sa­si teh­tyä use­am­man pas­han.

4. Lai­ta pas­ha­muot­ti lau­ta­sel­le, pai­na toi­nen lau­ta­nen pai­nok­si har­son pääl­le ja jätä pas­ha va­lu­maan seu­raa­vaan päi­vään jää­kaap­piin.

5. Murs­kaa kek­sit mo­ni­toi­mi­ko­nees­sa. Se­koi­ta su­la­tet­tu voi kek­si­mu­ru­jen jouk­koon. Ra­o­ta pas­ha­muo­tin pääl­tä har­soa ja pai­ne­le kek­sit va­ro­vas­ti poh­jak­si pai­koil­leen. An­na poh­jan te­key­tyä muu­ta­ma tun­ti.

6. Ku­moa pas­ha tar­joi­lu­va­dil­le ja ko­ris­te­le ha­lu­a­mal­la­si ta­val­la.