JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Isyys­pak­kaus

27.10.2014 6.05

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420141027060500

Sun­nun­tai­na 9.11. vie­te­tään jäl­leen isän­päi­vää. Si­ni­ris­ti­li­put lie­hu­vat sa­lois­sa, ja unen­pöp­pe­röi­siä isiä muis­te­taan eh­kä par­ta­ko­nein ja Ilk­ka Re­mek­sen tai Jark­ko Si­pi­län uu­sim­pien ro­maa­nien muo­dos­sa. It­sel­le­ni tu­le­va isän­päi­vä on vii­des laa­tu­aan. Mei­dän per­hees­säm­me isyys ei ole ko­vin pit­kä­pe­rin­tei­nen asia. Olen oi­ke­as­taan isä vas­ta toi­ses­sa pol­ves­sa. Isoi­sä­ni kuo­li isä­ni ol­les­sa muu­ta­man vuo­den ikäi­nen; niin var­hai­sil­la muis­toil­la ei ra­ken­ne­ta ko­vin vah­vaa ku­vaa isyy­des­tä. Olem­me mo­lem­mat jou­tu­neet opet­te­le­maan isä­nä ole­mis­ta, ihan­tei­ta ja esi­ku­via lä­hiym­pä­ris­tös­tä et­sien.

Tut­ta­va­ni lau­sah­ti ker­ran, et­tä mo­ni­lap­si­ses­sa les­ta­di­o­lais­per­hees­sä van­hem­mat ovat vie­lä nuo­ria ja hup­su­ja, kun kas­vat­ta­vat kah­ta en­sim­mäis­tä las­taan - ja van­ho­ja elä­ke­lä­läi­sia hoi­ta­es­saan nuo­rim­pia lap­si­aan. Minä olen jäl­kim­mäi­sen kas­va­tuk­sen tuo­tos. Isä­ni su­ku­pol­ven mie­het ei­vät ole tun­net­tu­ja ar­ki­ruo­an­lait­ta­jia, jo­ten rak­kaus Saa­ri­ois­ten mak­sa­laa­tik­koa koh­taan on ni­me­no­maan isä­ni ruo­an­lait­to­päi­vien an­si­o­ta.

Isä­nä ole­mi­nen on jat­ku­vaa ke­hi­tys­työ­tä. Kas­va­tuk­sen am­mat­ti­lai­se­na oma isyys on eri­tyi­sen suu­ren­nus­la­sin al­la. Ope­tus­vi­ras­ton sa­lis­sa am­mat­ti­lai­nen paa­saa meil­le, et­tä ny­ky­van­hem­mil­la on van­hem­muus hu­kas­sa. Vi­ri­tän kas­voil­le­ni päät­tä­väi­sim­män opet­ta­jail­mee­ni ja nyö­kyt­te­len hy­väk­sy­väs­ti, vaik­ka sa­mal­la huo­maan miet­ti­vä­ni, et­tä mi­ten taas tuli suos­tut­tua esi­koi­sen vaa­ti­muk­seen pääs­tä päi­vä­ko­tiin ku­mi­saap­pais­sa. Siis vaik­ka au­rin­ko pais­taa ja vai­mo hä­pe­ää sil­mät pääs­tään.

Isä­nä saa suo­raa pa­lau­tet­ta on­nis­tu­mi­ses­taan liki päi­vit­täin. Tie­sim­me esi­kois­ta odot­ta­es­sam­me saa­vam­me poi­ka­vau­van. Tun­sin lie­vää häm­men­nys­tä aloit­taa ni­me­no­maan pie­nen po­jan isä­nä. En tun­ne ai­nut­ta­kaan au­to­merk­kiä, mi­nul­la ei ole ol­lut iki­nä ve­si­pys­syä kum­mem­paa aset­ta ei­vät­kä mu­tant­ti­nin­ja­kil­pi­kon­nat täyt­tä­neet le­lu­laa­ti­koi­ta­ni. 4-vuo­ti­as on ar­mol­li­nen:

– Is­kä, mä tie­dän näis­tä au­tois­ta kyl­lä pal­jon enem­män kuin sinä!

2-vuo­ti­as osoit­taa jo­kai­sen volk­ka­rin bus­sin ik­ku­nas­ta ja ta­pai­lee kum­mal­lis­ta sa­naa po­pat­ti, joka pit­käl­li­sen sel­vi­tyk­sen tu­lok­se­na osoit­tau­tuu ”bob­ca­tik­si”. Tasa-ar­voi­sen maa­il­man­ku­va­ni mu­kai­ses­ti tar­jo­sin leik­kei­hin myös nuk­kea, joka jää en­si­kos­ke­tuk­sen jäl­keen is­tu­maan las­ten­huo­neen jak­ka­ral­le la­si­sil­mis­sään ri­paus pet­ty­mys­tä. Siel­lä se is­tuu vie­lä tä­nä­kin päi­vä­nä.

Isyys on pait­si vaa­ti­vaa, myös pal­kit­se­vaa. Luot­ta­mus on lu­jaa puo­lin ja toi­sin. Kun esi­koi­sen muo­vi­ses­ta kau­ha­kuor­maa­jas­ta mur­tui kau­ha­o­sa ir­ti, va­kuut­ti esi­koi­nen mum­mol­leen is­kän osaa­van kor­ja­ta sen ihan var­mas­ti. Päi­vä­ko­din ai­taa lä­hes­ty­es­sä­ni tuik­ki­viin täh­ti­sil­miin syt­tyy en­tis­tä kiin­te­äm­pi pol­te ja avoin syli juok­see mi­nua vas­taan: sinä tu­lit!

Esi­ku­va­na ole­mi­nen on häm­men­tä­vää. Sa­na­va­ras­tos­ta­ni ovat siir­ty­neet uu­den pol­ven käyt­töön jo ”len­tää kuin lep­pä­kei­häs”, ”mail­la hal­meil­la” ja ”ei tau­ti!”. Oman ole­mi­sen joh­don­mu­kai­suus ja ra­jo­jen jat­ku­va luo­mi­nen on vä­lil­lä vaa­ti­vaa. Lap­sen saa­des­sa jät­ti­rai­va­rin rau­ta­kau­pas­sa yri­tän pi­tää ää­ne­ni lem­pe­ä­nä sa­mal­la pä­lyil­len, et­tei op­pi­lai­ta vaan sat­tui­si ole­maan kat­so­mas­sa. Toi­saal­ta palk­ki­ot ovat sitä suu­rem­mat. Olen liki pa­kah­tua yl­pey­des­tä, kun kuu­len kirk­kaan lap­se­nää­nen lau­la­van ruuh­ka­bus­sin ta­ka­o­sas­sa ”Täs­sä­pä Pep­pi Pit­kä­tos­su la hop sula hei sula hop­sans­saa”, ja kaik­kia mat­kus­ta­jia hy­myi­lyt­tää. Mi­nun poi­ka­ni!

Mut­ta kas­va­tus­työ­ni jat­kuu. Ja jo­tain on jo tart­tu­nut­kin. Mo­lem­mat po­jat pi­tä­vät kel­tai­ses­ta vä­ris­tä ja be­be­lei­vok­sis­ta. Ja il­lal­la sän­gyn vie­res­sä ru­kouk­sen jäl­keen kuu­luu muis­tu­tus, ”Is­kä, Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä!”. An­teek­si­an­to on se puh­tain pää­na­lu­nen, jol­la nu­kah­taa.

ArttuH.
16.5.2021

Jee­sus ru­koi­li ja sa­noi: "Sen kirk­kau­den, jon­ka sinä olet an­ta­nut mi­nul­le, olen minä an­ta­nut heil­le, jot­ta he oli­si­vat yh­tä, niin kuin me olem­me yh­tä." Joh. 17:22

Viikon kysymys

Ilmoitukset

Toi­sen­lai­ses­sa va­los­sa

Mi­ka­e­lan per­hees­sä ei pal­jon pu­hu­ta asi­ois­ta. Teh­dään töi­tä, käy­dään kou­lua. Mut­ta jos­sain pin­nan al­la on sa­lai­suus, joka saa äi­din hy­räi­le­mään su­ru­mie­li­ses­ti ja Mi­ka­e­lan sil­mäi­le­mään tar­kem­min muu­ta­mia nuo­ria kou­lun käy­tä­vil­lä ja ruo­ka­las­sa.

Se­läs­sä au­rin­gon kat­se

An­ni­ka Koi­vu­kan­kaan ru­nois­sa heit­täy­dy­tään nuo­ren elä­män aal­lok­koon, sen iloi­hin ja ki­pui­hin, ko­et­te­le­muk­siin ja ar­jen su­loi­seen tur­vaan – kun on us­ko, jo­hon no­ja­ta ja rin­nal­la saat­ta­jia. Sy­viä tun­to­ja ke­ven­tää rai­kas huu­mo­ri: ”Kun­pa voi­sin aset­tua het­kek­si koi­ran turk­kiin. / Tun­tea sen läm­mön / kar­ku­mat­ko­jen tuok­sun / ja myl­lä­tyn kuk­ka­pen­kin ilon. Pai­jaa­via sor­mia riit­täi­si.”

Ome­na­pos­ki ja Nal­le Kar­hu­nen

Kah­dek­san­vuo­ti­as Nal­le Kar­hu­nen on kuu­si­vuo­ti­aan Nu­pun eli Ome­na­pos­ken vii­sas, kilt­ti ja hel­lä iso­ve­li. Jos­kus Nal­le käyt­täy­tyy kuin tal­viu­nil­taan he­rä­tet­ty hur­ja ja äk­ki­pi­kai­nen kar­hu. Sil­loin Nu­pun on pa­ras­ta läh­teä ulos tai lait­taa oman huo­neen ovi vi­sus­ti kiin­ni.

Ta­kai­sin Isän ko­tiin

Kir­joit­ta­jat eri puo­lil­ta maa­il­maa ker­to­vat sii­tä, kuin­ka Ju­ma­la on joh­dat­ta­nut hei­dät val­ta­kun­taan­sa. Ker­to­muk­sia yh­dis­tää ko­ke­mus ko­tiin­pa­luus­ta, Raa­ma­tun mu­kai­sen us­kon löy­ty­mi­ses­tä ja us­ko­vais­ten vä­li­ses­tä rak­kau­des­ta.

Ke­tun­po­jat ja Ja­gu­ar-mies