JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Elä­män haas­ta­via kään­tei­tä

7.8.2020 6.20

Juttua muokattu:

5.8. 08:22
2020080508224320200807062000

Olem­me vai­mo­ni kans­sa jou­tu­neet muu­ta­man ker­ran ti­lan­tee­seen, jos­sa elä­mä on syys­tä tai toi­ses­ta näyt­tä­nyt ole­van suis­tu­mas­sa rai­teil­taan.

Yk­si täl­lai­nen oli, kun Suo­mi jou­tui suu­reen la­maan 90-lu­vul­la, ja mi­nul­ta meni työ­paik­ka. Vel­kai­ses­sa ta­los­sa asui mi­nun ja vai­mo­ni li­säk­si vii­si las­ta.

Mei­dän ei kui­ten­kaan tar­vin­nut kär­siä näl­kää ei­kä myy­dä asun­to­am­me. Yh­teis­kun­ta piti huol­ta mo­ni­lap­si­ses­ta per­hees­tä ja jär­jes­ti myös yli­mää­räis­tä kou­lu­tus­ta. Minä pää­sin aus­kul­toi­maan opet­ta­jak­si ja vuo­den pääs­tä töi­hin. Meil­le kävi hy­vin. Työt­tö­myys ei ol­lut edes ko­vin lei­maa­vaa poik­keu­sai­koi­na, jol­loin se ko­et­te­li mo­nia.

Myös vuo­si 2008 oli haas­ta­va. Minä sai­ras­tuin ke­sän alus­sa va­ka­vas­ti. Olin luul­ta­vas­ti niin kuor­mit­tu­nut, et­tä me­ne­tin työ­ky­ky­ni. Sai­ras­tu­mi­nen py­säyt­ti mi­nut huo­maa­maan, voi­sin me­net­tää elä­mäs­tä­ni kai­ken sen, mikä oli sii­hen as­ti ol­lut it­ses­tään sel­vää. Oli epä­sel­vää pys­tyi­sin­kö jat­ka­maan opet­ta­jan työs­sä­ni. Ta­val­li­ses­ta ar­jes­ta tuli ta­voit­teel­li­nen tila. On­nek­si pys­tyin saa­ma­ni hoi­don an­si­os­ta pa­laa­maan nor­maa­lis­ti töi­hin. Sel­vi­sin säi­käh­dyk­sel­lä.

Olen sai­ras­ta­nut vii­me vuo­si­na kak­si syö­pää. Vuo­den 2008 pe­lot ei­vät to­teu­tu­neet näis­sä­kään ti­lan­teis­sa. Työ­nan­ta­ja­ni ei ir­ti­sa­no­nut mi­nua, vaik­ka se oli­si il­mei­ses­ti ol­lut mah­dol­lis­ta jäl­kim­mäi­sen sai­rau­den pit­kä­ai­kai­suu­den vuok­si. Pys­tyim­me pi­tä­mään asun­tom­me. Jou­duim­me to­sin te­ke­mään vel­kaa sai­ras­te­lun vuok­si, mut­ta sen olem­me on­nis­tu­neet myö­hem­min mak­sa­maan pois.

On elä­mäs­säm­me ol­lut mui­ta­kin ko­et­te­le­muk­sia, mut­ta nämä ovat eh­kä ol­leet haas­ta­vim­mat ti­lan­teet. Ko­em­me, et­tä näis­sä­kin vai­heis­sa on ol­lut siu­naus mu­ka­na, kos­ka kai­kis­sa on käy­nyt lo­pul­ta hy­vin. Nämä ko­ke­muk­set ker­to­vat, et­tä elä­mä ei ole pro­jek­ti, jon­ka it­se suun­nit­te­lem­me ja joka sit­ten to­teu­tuu ai­ko­mus­tem­me mu­kai­ses­ti. Eli­no­lo­suh­teet muut­tu­vat, ja jou­dum­me so­peu­tu­maan uu­siin ti­lan­tei­siin.

Kun noi­ta vai­hei­ta muis­te­lee, huo­maa oman pie­nuu­ten­sa. Olem­me it­se­kin pon­nis­tel­leet, mut­ta yh­teis­kun­ta on aut­ta­nut joka ti­lan­tees­sa. Ju­ma­la on joh­dat­ta­nut mei­tä ja olem­me saa­neet kai­kes­ta huo­li­mat­ta elää rik­kaan elä­män.

HeikkiHonkala
Olen tuore turkulainen. Muutimme vaimoni kanssa tänne Helsingistä, kun jäin eläkkeelle kauppaopettajan työstä. Geenini ovat länsirannikolta ja Laatokan liepeiltä, olen syntynyt pohjoisessa, mutta asunut suurimman osan elämääni etelässä. Viime vuosiani ovat leimanneet kaksi sairastamaani syöpää. Olen kiinnostunut liian monista asioista. Maalaan ja kirjoitan. heikki.honkala@icloud.com
HeikkiHonkala

Blo­gis­tin elä­mää

31.12.2020 6.15
HeikkiHonkala

Maa­laa­mi­nen har­ras­tuk­se­na

3.12.2020 8.35
HeikkiHonkala

Ra­kas­tu­mi­sia

24.10.2020 6.00
HeikkiHonkala

Unel­ma-am­ma­tin ta­voit­te­lus­ta

12.9.2020 6.15
HeikkiHonkala

Eri­tyi­sen herk­kä oma­tun­to

26.8.2020 13.35
HeikkiHonkala

Suo­ma­lai­nen iden­ti­teet­ti

2.7.2020 6.00
HeikkiHonkala

Se­ni­o­ri kun­toi­lee

3.6.2020 6.00
HeikkiHonkala

Voi­ma­kas pas­si­o­ko­ke­mus

5.5.2020 6.40
HeikkiHonkala

Ko­tiin ka­ran­tee­niin

27.3.2020 10.30
HeikkiHonkala

Kuu­lu­mi­sia An­ti­be­sis­ta, Rans­kan Ri­vie­ral­ta

2.3.2020 6.50
HeikkiHonkala

Mi­ten het­keen tar­tu­taan?

29.1.2020 6.55
HeikkiHonkala

Il­mas­ton­muu­tok­ses­ta kes­kus­te­le­mi­nen

18.12.2019 6.28
HeikkiHonkala

Äi­ti, isä ja tal­vi­so­ta

30.11.2019 6.28
HeikkiHonkala

Elä­mä, kipu ja rak­kaus

28.10.2019 6.31
HeikkiHonkala

Sy­dä­men si­vis­tys on enem­män kuin hy­vät ta­vat

10.10.2019 6.29
HeikkiHonkala

Elä­ke­läi­sen työ­jär­jes­tys

12.9.2019 8.52
HeikkiHonkala

Ka­to­a­van men­nei­syy­den jäl­jil­lä Kan­nak­sel­la

23.7.2019 6.04
HeikkiHonkala

Mi­ten us­ko tuli su­kuu­ni?

13.6.2019 6.30
HeikkiHonkala

Siu­nauk­ses­ta

2.5.2019 6.20
HeikkiHonkala

Ret­kei­lyä Niz­zan men­nei­syy­des­sä

6.3.2019 6.44
HeikkiHonkala

Kie­li­op­pia

25.1.2019 6.47
HeikkiHonkala

Suu­ren sa­no­man ää­rel­lä

21.12.2018 6.31
HeikkiHonkala

Kan­nat­taa­ko us­kon asi­ois­ta väi­tel­lä?

3.12.2018 6.07
HeikkiHonkala

Tar­vit­sen­ko pi­ta­ha­yo­ja?

11.11.2018 6.47
HeikkiHonkala

Sinä vai te?

6.10.2018 6.34
HeikkiHonkala

Sota ja rau­ha vel­voit­ta­vat

31.8.2018 8.20
HeikkiHonkala

Ai­ka on ra­haa?

8.8.2018 6.10
HeikkiHonkala

Rak­kau­den syn­ty­si­joil­la

12.7.2018 6.47
HeikkiHonkala

llmas­to­tun­to kol­kut­taa

12.6.2018 6.29
HeikkiHonkala

Su­ku­ni ta­ri­nat his­to­ri­an pyör­teis­sä

7.5.2018 6.39
HeikkiHonkala

Tai­de­viik­ko Pro­ven­ces­sa

11.4.2018 6.24
HeikkiHonkala

Vä­lil­lä nos­tan hat­tu­a­ni ja kul­jen ohi

7.3.2018 6.53
HeikkiHonkala

Muu­tim­me taas

26.1.2018 6.29
20.6.2021

Jee­sus sa­noi: "Ei­vät ter­veet tar­vit­se pa­ran­ta­jaa, vaan sai­raat. Men­kää ja tut­ki­kaa, mitä tämä tar­koit­taa: 'Ar­mah­ta­vai­suut­ta minä tah­don, en uh­ri­me­no­ja." Matt. 9:12-13

Viikon kysymys

Ilmoitukset

Toi­sen­lai­ses­sa va­los­sa

Mi­ka­e­lan per­hees­sä ei pal­jon pu­hu­ta asi­ois­ta. Teh­dään töi­tä, käy­dään kou­lua. Mut­ta jos­sain pin­nan al­la on sa­lai­suus, joka saa äi­din hy­räi­le­mään su­ru­mie­li­ses­ti ja Mi­ka­e­lan sil­mäi­le­mään tar­kem­min muu­ta­mia nuo­ria kou­lun käy­tä­vil­lä ja ruo­ka­las­sa.

Se­läs­sä au­rin­gon kat­se

An­ni­ka Koi­vu­kan­kaan ru­nois­sa heit­täy­dy­tään nuo­ren elä­män aal­lok­koon, sen iloi­hin ja ki­pui­hin, ko­et­te­le­muk­siin ja ar­jen su­loi­seen tur­vaan – kun on us­ko, jo­hon no­ja­ta ja rin­nal­la saat­ta­jia. Sy­viä tun­to­ja ke­ven­tää rai­kas huu­mo­ri: ”Kun­pa voi­sin aset­tua het­kek­si koi­ran turk­kiin. / Tun­tea sen läm­mön / kar­ku­mat­ko­jen tuok­sun / ja myl­lä­tyn kuk­ka­pen­kin ilon. Pai­jaa­via sor­mia riit­täi­si.”

Ome­na­pos­ki ja Nal­le Kar­hu­nen

Kah­dek­san­vuo­ti­as Nal­le Kar­hu­nen on kuu­si­vuo­ti­aan Nu­pun eli Ome­na­pos­ken vii­sas, kilt­ti ja hel­lä iso­ve­li. Jos­kus Nal­le käyt­täy­tyy kuin tal­viu­nil­taan he­rä­tet­ty hur­ja ja äk­ki­pi­kai­nen kar­hu. Sil­loin Nu­pun on pa­ras­ta läh­teä ulos tai lait­taa oman huo­neen ovi vi­sus­ti kiin­ni.

Ta­kai­sin Isän ko­tiin

Kir­joit­ta­jat eri puo­lil­ta maa­il­maa ker­to­vat sii­tä, kuin­ka Ju­ma­la on joh­dat­ta­nut hei­dät val­ta­kun­taan­sa. Ker­to­muk­sia yh­dis­tää ko­ke­mus ko­tiin­pa­luus­ta, Raa­ma­tun mu­kai­sen us­kon löy­ty­mi­ses­tä ja us­ko­vais­ten vä­li­ses­tä rak­kau­des­ta.

Ke­tun­po­jat ja Ja­gu­ar-mies