JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Voi­ma­kas pas­si­o­ko­ke­mus

5.5.2020 6.40

Juttua muokattu:

5.5. 08:32
2020050508323520200505064000

Seu­ra­sin kii­ras­tors­tai­na Mat­teus-pas­si­on ja pit­kä­per­jan­tai­na Jo­han­nes-pas­si­on esi­tyk­siä Ylel­tä. En­sin mai­nit­tu oli nau­hoi­tet­tu au­di­o­lä­he­tys. Jäl­kim­mäi­nen ku­vat­tiin suo­ra­na Kal­li­on kir­kos­ta. Mo­lem­mat Jo­hann Se­bas­ti­an Bac­hin te­ok­set ker­to­vat pää­si­äi­sen ta­pah­tu­mis­ta Raa­mat­tuun pe­rus­tu­en.

Te­os­ten eri­lai­nen seu­raa­mis­ta­pa­ni ai­heut­ti mi­nul­le hui­ke­an op­pi­mis­ko­ke­muk­sen. Mo­lem­mat esi­tet­tiin sak­san kie­lel­lä.

En­sim­mäis­tä kuun­nel­les­sa­ni mi­nul­la oli kä­sis­sä­ni Topi Lin­ja­man kir­ja Mat­ka­o­pas Mat­teus-pas­si­oon, joka si­säl­tää te­ok­sen lib­re­ton eli teks­tin sekä sak­sak­si et­tä suo­mek­si. Jo­han­nes-pas­si­on esi­tys oli teks­ti­tet­ty suo­mek­si.

En­sim­mäi­sen te­ok­sen esit­tä­jät jäi­vät mi­nul­le ano­nyy­meik­si, ni­met ei­vät sa­no­neet mi­nul­le mi­tään. Jäl­kim­mäi­sen esit­tä­jät oli­vat suo­ma­lai­sia mu­sii­kin am­mat­ti­lai­sia.

Mat­teus-pas­si­o­ta kuun­nel­les­sa­ni kul­jin mie­li­ku­vis­sa­ni mu­ka­na ta­pah­tu­mis­sa ja koin sy­väs­ti lu­nas­tuk­sen ih­meen to­teu­tu­mi­sen. Bac­hin ne­rok­kaas­sa mu­sii­kis­sa ker­to­mus avau­tui kos­ket­ta­val­la ta­val­la ta­jun­taa­ni. Sil­mä­ni kos­tui­vat. Jee­suk­sen seu­raa­jat oli­vat sa­man­lai­sia pie­niä ih­mi­siä kuin me. He pa­ke­ni­vat, kun Jee­sus pi­dä­tet­tiin. Olin Pie­ta­rin mu­ka­na hii­li­val­ke­al­la.

Jo­han­nes-pas­si­o­ta seu­ra­tes­sa­ni huo­mio kiin­tyi esiin­ty­jiin. Min­kä nä­köi­siä he ovat? Kei­tä he ovat? Mi­ten he lau­la­vat tai soit­ta­vat? Te­ok­sen Raa­mat­tuun pe­rus­tu­va sa­no­ma jäi si­vuun. Ko­ke­muk­se­ni te­ok­ses­ta jäi ul­ko­koh­tai­sek­si, vaik­ka teks­ti oli nä­ky­vis­sä.

Mo­lem­mil­la esi­tyk­sil­lä oli var­mas­ti an­si­on­sa, ja nii­den to­teut­ta­jat ovat palk­kan­sa ja ar­vos­tuk­sen­sa an­sain­neet. Esiin­ty­jät oli­vat lah­jak­kai­ta muu­si­koi­ta. Il­man hei­tä en oli­si voi­nut saa­da näi­tä pää­si­äi­sen ko­ke­muk­si­a­ni.

Huo­ma­sin, et­tä seu­raa­mis­ta­pa vai­kut­taa sii­hen, mil­lai­sek­si elä­mys muo­dos­tuu. Toi­saal­ta kuu­li­jat, jot­ka ovat mu­siik­kiin mi­nua pe­reh­ty­neem­piä, huo­maa­vat esiin­ty­jien suo­ri­tuk­sis­sa var­mas­ti sel­lais­ta, joka me­nee mi­nul­ta ohi. He osaa­vat ver­ra­ta mi­nua pa­rem­min eri­lai­sia tul­kin­to­ja ja tai­to­ja.

Näi­den­kin kuun­te­lu­ko­ke­mus­ten myö­tä on help­po sa­noa, et­tä Ju­ma­la oli an­ta­nut ur­ku­ri-sä­vel­tä­jä Bac­hil­le us­ko­mat­to­mat sä­vel­tä­jän lah­jat. Mat­ka­o­pas Mat­teus-pas­si­oon -kir­jas­sa ker­ro­taan Bac­hin aja­tel­leen, et­tä ”kai­ken mu­sii­kin har­joi­tuk­sen täh­täys­pis­tee­nä on Ju­ma­lan kun­nia ja mie­len­ra­ken­nus”.

On ole­mas­sa pal­jon hy­vää mu­siik­kia, muu­ta­kin kuin hen­gel­lis­tä. Mu­siik­kia ja sen esit­tä­mis­tä voi tar­kas­tel­la hy­vin mo­nes­ta nä­kö­kul­mas­ta. Vo­kaa­li­mu­sii­kis­sa ym­mär­rän pää­sa­no­man si­säl­ty­vän teks­tiin. Inst­ru­men­taa­li­mu­siik­ki­kin voi vai­kut­taa sy­väs­ti, vaik­ka sa­no­ja ei ole. Mu­sii­kin kie­li voi ulot­tua tie­toi­suu­den taak­se ali­ta­jun­taan. Hy­väs­sä mu­sii­kis­sa on jän­ni­tet­tä, joka vuo­roin tii­vis­tyy, vuo­roin laan­tuu.

Näis­sä kah­des­sa pas­si­o­ko­ke­muk­ses­sa koin löy­tä­vä­ni jo­ta­kin it­sel­le­ni mer­ki­tyk­sel­lis­tä, ai­na­kin uu­den näkö- tai pi­kem­min kuu­lo­kul­man.

HeikkiHonkala
Olen tuore turkulainen. Muutimme vaimoni kanssa tänne Helsingistä, kun jäin eläkkeelle kauppaopettajan työstä. Geenini ovat länsirannikolta ja Laatokan liepeiltä, olen syntynyt pohjoisessa, mutta asunut suurimman osan elämääni etelässä. Viime vuosiani ovat leimanneet kaksi sairastamaani syöpää. Olen kiinnostunut liian monista asioista. Maalaan ja kirjoitan. heikki.honkala@icloud.com
HeikkiHonkala

Blo­gis­tin elä­mää

31.12.2020 6.15
HeikkiHonkala

Maa­laa­mi­nen har­ras­tuk­se­na

3.12.2020 8.35
HeikkiHonkala

Ra­kas­tu­mi­sia

24.10.2020 6.00
HeikkiHonkala

Unel­ma-am­ma­tin ta­voit­te­lus­ta

12.9.2020 6.15
HeikkiHonkala

Eri­tyi­sen herk­kä oma­tun­to

26.8.2020 13.35
HeikkiHonkala

Elä­män haas­ta­via kään­tei­tä

7.8.2020 6.20
HeikkiHonkala

Suo­ma­lai­nen iden­ti­teet­ti

2.7.2020 6.00
HeikkiHonkala

Se­ni­o­ri kun­toi­lee

3.6.2020 6.00
HeikkiHonkala

Ko­tiin ka­ran­tee­niin

27.3.2020 10.30
HeikkiHonkala

Kuu­lu­mi­sia An­ti­be­sis­ta, Rans­kan Ri­vie­ral­ta

2.3.2020 6.50
HeikkiHonkala

Mi­ten het­keen tar­tu­taan?

29.1.2020 6.55
HeikkiHonkala

Il­mas­ton­muu­tok­ses­ta kes­kus­te­le­mi­nen

18.12.2019 6.28
HeikkiHonkala

Äi­ti, isä ja tal­vi­so­ta

30.11.2019 6.28
HeikkiHonkala

Elä­mä, kipu ja rak­kaus

28.10.2019 6.31
HeikkiHonkala

Sy­dä­men si­vis­tys on enem­män kuin hy­vät ta­vat

10.10.2019 6.29
HeikkiHonkala

Elä­ke­läi­sen työ­jär­jes­tys

12.9.2019 8.52
HeikkiHonkala

Ka­to­a­van men­nei­syy­den jäl­jil­lä Kan­nak­sel­la

23.7.2019 6.04
HeikkiHonkala

Mi­ten us­ko tuli su­kuu­ni?

13.6.2019 6.30
HeikkiHonkala

Siu­nauk­ses­ta

2.5.2019 6.20
HeikkiHonkala

Ret­kei­lyä Niz­zan men­nei­syy­des­sä

6.3.2019 6.44
HeikkiHonkala

Kie­li­op­pia

25.1.2019 6.47
HeikkiHonkala

Suu­ren sa­no­man ää­rel­lä

21.12.2018 6.31
HeikkiHonkala

Kan­nat­taa­ko us­kon asi­ois­ta väi­tel­lä?

3.12.2018 6.07
HeikkiHonkala

Tar­vit­sen­ko pi­ta­ha­yo­ja?

11.11.2018 6.47
HeikkiHonkala

Sinä vai te?

6.10.2018 6.34
HeikkiHonkala

Sota ja rau­ha vel­voit­ta­vat

31.8.2018 8.20
HeikkiHonkala

Ai­ka on ra­haa?

8.8.2018 6.10
HeikkiHonkala

Rak­kau­den syn­ty­si­joil­la

12.7.2018 6.47
HeikkiHonkala

llmas­to­tun­to kol­kut­taa

12.6.2018 6.29
HeikkiHonkala

Su­ku­ni ta­ri­nat his­to­ri­an pyör­teis­sä

7.5.2018 6.39
HeikkiHonkala

Tai­de­viik­ko Pro­ven­ces­sa

11.4.2018 6.24
HeikkiHonkala

Vä­lil­lä nos­tan hat­tu­a­ni ja kul­jen ohi

7.3.2018 6.53
HeikkiHonkala

Muu­tim­me taas

26.1.2018 6.29
20.6.2021

Jee­sus sa­noi: "Ei­vät ter­veet tar­vit­se pa­ran­ta­jaa, vaan sai­raat. Men­kää ja tut­ki­kaa, mitä tämä tar­koit­taa: 'Ar­mah­ta­vai­suut­ta minä tah­don, en uh­ri­me­no­ja." Matt. 9:12-13

Viikon kysymys

Ilmoitukset

Toi­sen­lai­ses­sa va­los­sa

Mi­ka­e­lan per­hees­sä ei pal­jon pu­hu­ta asi­ois­ta. Teh­dään töi­tä, käy­dään kou­lua. Mut­ta jos­sain pin­nan al­la on sa­lai­suus, joka saa äi­din hy­räi­le­mään su­ru­mie­li­ses­ti ja Mi­ka­e­lan sil­mäi­le­mään tar­kem­min muu­ta­mia nuo­ria kou­lun käy­tä­vil­lä ja ruo­ka­las­sa.

Se­läs­sä au­rin­gon kat­se

An­ni­ka Koi­vu­kan­kaan ru­nois­sa heit­täy­dy­tään nuo­ren elä­män aal­lok­koon, sen iloi­hin ja ki­pui­hin, ko­et­te­le­muk­siin ja ar­jen su­loi­seen tur­vaan – kun on us­ko, jo­hon no­ja­ta ja rin­nal­la saat­ta­jia. Sy­viä tun­to­ja ke­ven­tää rai­kas huu­mo­ri: ”Kun­pa voi­sin aset­tua het­kek­si koi­ran turk­kiin. / Tun­tea sen läm­mön / kar­ku­mat­ko­jen tuok­sun / ja myl­lä­tyn kuk­ka­pen­kin ilon. Pai­jaa­via sor­mia riit­täi­si.”

Ome­na­pos­ki ja Nal­le Kar­hu­nen

Kah­dek­san­vuo­ti­as Nal­le Kar­hu­nen on kuu­si­vuo­ti­aan Nu­pun eli Ome­na­pos­ken vii­sas, kilt­ti ja hel­lä iso­ve­li. Jos­kus Nal­le käyt­täy­tyy kuin tal­viu­nil­taan he­rä­tet­ty hur­ja ja äk­ki­pi­kai­nen kar­hu. Sil­loin Nu­pun on pa­ras­ta läh­teä ulos tai lait­taa oman huo­neen ovi vi­sus­ti kiin­ni.

Ta­kai­sin Isän ko­tiin

Kir­joit­ta­jat eri puo­lil­ta maa­il­maa ker­to­vat sii­tä, kuin­ka Ju­ma­la on joh­dat­ta­nut hei­dät val­ta­kun­taan­sa. Ker­to­muk­sia yh­dis­tää ko­ke­mus ko­tiin­pa­luus­ta, Raa­ma­tun mu­kai­sen us­kon löy­ty­mi­ses­tä ja us­ko­vais­ten vä­li­ses­tä rak­kau­des­ta.

Ke­tun­po­jat ja Ja­gu­ar-mies