JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Re­hel­li­ses­ti syn­ti­nen

14.5.2016 6.55

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420160514065500

”Pää­tin lo­pul­ta­kin ol­la re­hel­li­nen it­sel­le­ni. En enää ha­lun­nut näy­tel­lä us­ko­vais­ta. Tie­dän, et­tä en pys­ty elä­mään us­ko­vai­sen ih­mi­sen elä­mää.”

Ken­ties si­nä­kin olet jos­kus kuul­lut yl­lä ole­van lau­sah­duk­sen. Tai eh­kä olet it­se aja­tel­lut asi­aa, vaik­ket ole aja­tus­ta­si ää­neen lau­su­nut­kaan. Olen­ko re­hel­li­nen it­sel­le­ni? Pys­tyn­kö tai ha­lu­an­ko säi­lyt­tää us­ko­ni ar­ki­päi­vän elä­mäs­sä­ni ja va­lin­nois­sa­ni?

Olin läh­te­nyt liik­keel­le var­hain. Aa­mui­nen pil­vi­pou­ta oli vaih­tu­nut ve­si­sa­teek­si. Tuu­li oli nous­sut ja kään­ty­nyt vas­taan, ja sa­teen la­kat­tua olin ek­sy­nyt suu­ren poh­joi­sen kau­pun­gin lo­put­to­mil­le pyö­rä­teil­le. Kau­pun­gis­ta pääs­ty­ä­ni tuu­li oli il­ta­päi­väl­lä tyyn­ty­nyt, ja au­rin­ko paah­toi ar­mot­to­mas­ti laa­jo­ja soi­ta hal­ko­van maan­tien pit­kil­le, uu­vut­ta­vil­le suo­ril­le. Pol­ku­pyö­rän is­tuin hier­si, jal­ka­te­rät ja sor­met puu­tui­vat, vä­syt­ti. Hies­tä mär­kä ruu­mii­ni hou­kut­te­li het­tei­sen suon paar­mo­ja puo­leen­sa. Mat­kaa oli vie­lä, mut­ta voi­mat oli­vat eh­ty­neet.

Pol­jin ki­lo­met­rien mit­tais­ta ta­sais­ta suo­raa ar­ki­vii­kon il­taan hil­jen­ty­väl­lä maan­tiel­lä. Hä­tis­te­lin paar­mo­ja kas­voil­ta­ni. Ohi­a­ja­van lin­ja-au­ton il­ma­vir­ta tun­tui vir­kis­tä­väl­tä tuu­lah­duk­sel­ta, mut­ta pian paah­ta­va il­ma las­keu­tui jäl­leen tu­kah­dut­ta­va­na ym­pä­ril­le­ni. Mie­tin, mitä ih­met­tä teen tääl­lä – mik­si oi­ke­as­taan olen läh­te­nyt koko mat­kal­le? Mitä ke­nel­le­kään kuu­luu, jos jä­tän mat­kan kes­ken? It­se olen mat­kal­le läh­te­nyt, ja it­se pää­tän, mi­ten se jat­kuu. Olen re­hel­li­nen it­sel­le­ni ja myön­nän, et­tä olen läh­te­nyt voi­mii­ni näh­den lii­an vaa­ti­val­le tai­pa­leel­le. Lif­taan seu­raa­van ohi­a­ja­van lin­ja-au­ton tai trak­to­rin kyy­tiin, ajat­te­lin vä­sy­nee­nä.

Il­ta ku­lui. Lin­ja-au­toa ei tul­lut. Ei tul­lut trak­to­ri­a­kaan. Pi­din ly­hy­en le­po­tau­on ja jat­koin pol­ke­mis­ta. Vä­hi­tel­len voi­mat al­koi­vat pa­la­ta. Pää­tin voit­taa it­se­ni ja ko­keil­la, mi­ten pit­käl­le jak­san. Ja mitä pi­tem­mäl­le jak­soin, sen mie­lek­kääm­mäl­tä tai­val tun­tui. Au­rin­gon las­kies­sa il­ma vii­le­ni, ja vaik­ka tun­sin vä­sy­vä­ni, iloit­sin mat­kas­ta ja pää­mää­rän lä­he­ne­mi­ses­tä.

Pit­käl­lä va­el­luk­sel­la tai ur­hei­lu­suo­ri­tuk­ses­sa mie­li tais­te­lee ra­si­tuk­sen sie­tä­mi­sen ja oman mu­ka­vuu­den vä­lil­lä. Jo­hon­kin ra­jaan as­ti ra­si­tus voi tun­tua nau­tin­nol­ta, mut­ta voi­mien eh­ty­es­sä mo­ti­vaa­ti­o­ta ko­e­tel­laan. Mie­li pun­ta­roi ta­voit­teen ja sen ai­heut­ta­man vai­van mie­lek­kyyt­tä.

Us­ko­ne­lä­mä ei on­nek­si ra­ken­nu oman suo­ri­tus­ky­vyn va­raan. Us­ko­mi­nen ei ole suo­ri­tus niin kuin pit­kä va­el­lus tai ma­ra­ton­juok­su, ei­kä sitä var­ten tree­na­ta ja nous­ta tai­to­ta­sol­ta toi­sel­le. Pe­ri­syn­nis­tä osal­li­se­na meil­lä ei ole voi­maa, tai­toa ei­kä osaa­mis­ta syn­nit­tö­mään elä­mään. Re­hel­li­ses­ti syn­ti­se­nä us­ko­vai­nen ih­mi­nen saa us­koa syn­tin­sä an­teek­si Jee­suk­sen lu­nas­tus­työn pe­rus­teel­la.

Paa­va­li luon­neh­tii Roo­ma­lais­kir­jees­sä ih­mi­sen kak­si­o­sai­suut­ta näin: ”Sil­lä hy­vää, jota minä tah­don, en minä tee, vaan pa­haa, jota en minä tah­do, teen minä. Mut­ta jos minä teen, jota en minä tah­do, niin en minä sitä enää tee, vaan syn­ti, joka mi­nus­sa asuu.”

Pe­ri­syn­nin vai­vaa­ma mie­li ja oma us­kon­heik­kous pu­hu­vat sa­maan ta­paan kuin vä­häi­set rei­si­li­hak­se­ni – et kui­ten­kaan jak­sa, jätä kes­ken. Ja re­hel­li­ses­ti voin it­sel­le­ni vas­ta­ta, et­tä en jak­sa­kaan – omin voi­min. Sik­si saan us­ko­en tur­vau­tua sii­hen an­teek­si­an­ta­muk­seen, jon­ka Jee­sus lu­nas­ti mi­nun­kin puo­les­ta­ni Gol­ga­tan ris­til­lä. Us­ko­mi­sen tai­pa­leel­la ei tar­vit­se suo­riu­tua hy­vin ei­kä no­pe­as­ti. As­kel, tai niin kuin maa­tiel­lä, tol­pan­vä­li ker­ral­laan. Heik­ko­kin us­ko riit­tää, kaik­ki muu tu­lee pe­räs­sä. Tai­vas­mat­kal­la ei teh­dä en­nä­tyk­siä.

PekkaLassila
Opiskeluaikana aloitimme vaimoni kanssa tyhjästä. Nyt meillä on kahdeksan aikuista lasta, vävyjä, miniöitä ja lastenlapsia ja olemme jälleen kahden. Vapaa-aikana matkustelemme. Viihdyn vesillä ja luonnossa. Luen mielelläni kaunokirjallisuutta. Työskentelen kuvaajana, kirjoittajana sekä kouluttajana media-alalla ja viestinnän parissa. Kirjoittaminen on yksinäistä puuhaa, lukeminen ei. Jos tekstini herätti ajatuksen tai mielikuvan, jonka haluat jakaa kanssani, osoitteeni on pekka.lassila@me.com
PekkaLassila

Vii­mei­nen toi­vo­mus

12.12.2016 6.59
PekkaLassila

Sy­dän pu­huu

22.11.2016 6.44
PekkaLassila

Ala­ny­an seu­rois­sa

15.10.2016 6.09
PekkaLassila

Maja seu­ra­sa­lis­sa

11.9.2016 6.32
PekkaLassila

Vesi juok­si kirk­kaa­na kuin ar­mo

14.8.2016 6.57
PekkaLassila

Lau­let­han vir­si

26.7.2016 6.09
PekkaLassila

Rau­hal­li­sen tuu­lis­ta vai pe­tol­li­sen tyyn­tä

24.6.2016 6.50
PekkaLassila

Päi­vä­kir­ja­mer­kin­tö­jä pää­si­äi­sen ajal­ta

1.4.2016 7.00
PekkaLassila

Ei kaik­ki kir­joi­tet­tu ole tot­ta

14.3.2016 6.46
PekkaLassila

Mi­hin ys­tä­vyys jäi?

14.2.2016 6.54
PekkaLassila

Kun työ lop­puu

12.1.2016 6.22
PekkaLassila

Jou­lu­puu­ta ra­ken­ta­es­sa

24.12.2015 7.03
PekkaLassila

Kir­je ys­tä­väl­le

12.11.2015 7.02
PekkaLassila

Kris­til­li­ses­ti vai ta­san?

14.10.2015 6.26
PekkaLassila

Mikä riit­tää?

8.9.2015 6.57
PekkaLassila

Lo­pun ajan lap­se­na

9.8.2015 6.21
PekkaLassila

Su­vi­seu­ro­ja ja sa­vi­seu­ro­ja

2.7.2015 6.30
PekkaLassila

Mat­kal­la

4.6.2015 6.33
PekkaLassila

Kirk­ko ja jää­kiek­ko­lii­ga

7.5.2015 6.14
PekkaLassila

​Ek­syk­sis­sä

7.4.2015 6.41
PekkaLassila

​Su­ku­pol­vien ket­jus­sa

14.3.2015 6.42
PekkaLassila

​Toi­nen osaa pur­kaa, toi­nen käyn­nis­tää

8.2.2015 6.34
PekkaLassila

​Ys­tä­vä tie­tä­mät­tään

7.1.2015 6.59
PekkaLassila

​Jou­lu­kort­ti läm­mit­tää miel­tä

10.12.2014 6.53
PekkaLassila

Kun eri­lai­set kat­so­muk­set koh­taa­vat

6.11.2014 6.02
PekkaLassila

​Rak­ki­koi­ran teh­tä­vä

10.10.2014 6.24
PekkaLassila

​Ei lei­ka­ta kei­sa­ril­ta

6.9.2014 7.20
PekkaLassila

Elä­män eväi­tä

3.8.2014 7.05
PekkaLassila

Vä­lil­lä meri tyyn­tyy

5.7.2014 7.26
PekkaLassila

​Asun­to­vau­nu­e­lä­mää

4.6.2014 7.35
PekkaLassila

Mitä peu­ku­tan so­mes­sa?

3.5.2014 7.17
PekkaLassila

Mitä toi­mit­ta­ja saa sa­noa?

3.4.2014 9.05
PekkaLassila

Mis­tä on help­po pu­hua?

6.3.2014 10.39
20.1.2022

Me saim­me kat­sel­la hä­nen kirk­kaut­taan, kirk­kaut­ta, jon­ka Isä ai­no­al­le Po­jal­le an­taa.

Joh. 1:14

Viikon kysymys