JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

​Ek­syk­sis­sä

7.4.2015 6.41

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420150407064100

Kant­to­ri aloit­taa vir­ren. Pu­jot­te­len kou­kuis­sa riip­pu­vien kä­si­lauk­ku­jen ja pääl­lys­tak­kien ja äi­din vie­res­sä is­tu­vien ih­mis­ten vä­lis­tä kir­kon pen­kis­tä pu­nai­sel­le käy­tä­vä­ma­tol­le. Saan kä­vel­lä käy­tä­vää hy­vän ai­kaa, en­nen kuin olen ras­kaas­ti avau­tu­val­la ul­ko-ovel­la.

Pää­sen ul­ko-oves­ta kir­kon ki­vi­sil­le ul­ko­por­tail­le. Kat­se­len puis­to­ka­tua mo­lem­piin suun­tiin. Ka­dun toi­sel­la puo­lel­la on kou­lu. Si­sa­ruk­se­ni ovat kou­lus­sa, minä olen äi­din kans­sa iso­jen seu­ro­jen päi­vä­seu­rois­sa. Lap­suu­te­ni isot seu­rat al­koi­vat sun­nun­tain mes­sul­la ja päät­tyi­vät tiis­tai-il­ta­na eh­tool­lis­kirk­koon.

Vir­ren ään­tä ei kuu­lu enää. Pu­jah­dan ta­kai­sin si­sään suu­res­ta oves­ta, kun joku as­tuu sii­tä ulos. Etei­sen mo­lem­mil­ta lai­doil­ta nou­se­vat por­taat ur­ku­par­vel­le, ja pit­kä käy­tä­vä vie koh­ti alt­ta­ria. Mie­tin, mis­sä äi­ti on. Mis­tä läh­din? Olen­ko ol­lut jo kau­an pois­sa? On­ko äi­ti enää tääl­lä?

Kä­ve­len hi­taas­ti pit­kää käy­tä­vää koh­ti alt­ta­ria. Kir­kon penk­ke­jä on lo­put­to­mas­ti. Kat­son jo­kai­sen va­sem­mal­la puo­lel­la ole­van pen­kin pääs­tä niin pit­käl­le kuin voin näh­dä. Penk­ke­jä on ti­he­äs­sä, ih­mi­sil­lä on tum­mat vaat­teet, tak­ke­ja riip­puu sel­kä­no­jal­la ja pul­lei­ta kä­si­lauk­ku­ja. En tun­ne ke­tään, äi­ti ei ole tääl­lä.

Alt­ta­ril­la kään­nyn ta­kai­sin ja kat­son nyt kir­kon toi­sen puo­len pen­kit huo­lel­li­ses­ti ja tar­kas­ti. Muis­tin, et­tä is­tuim­me täl­lä puo­lel­la mel­ko edes­sä, mut­ta en näe äi­tiä. äi­ti ei ole tääl­lä­kään. Etei­ses­sä täti nos­taa mi­nut sy­liin­sä. Pit­kän ajan ku­lut­tua kir­kos­ta al­kaa tul­la ulos ih­mi­siä. äi­ti­kin tu­lee. Sa­mal­la tun­nen myös tä­din, joka pi­te­lee mi­nua sy­lis­sään.

Vel­je­ni ja hä­nen ka­ve­rin­sa hiih­tä­vät jo­ki­var­res­ta met­sän si­sään kan­san­hiih­to­laa­ti­kol­le. Jään joen var­teen lä­hel­le sil­taa odot­ta­maan. Joki on tut­tu, mai­se­ma on tut­tu, sil­lan toi­sel­la puo­lel­la on laa­jo­ja suo­a­lu­ei­ta ja met­sää. Sin­ne ei kan­na­ta men­nä yk­sin. Yh­täk­kiä alan miet­tiä, mis­tä päin tu­lim­me tän­ne ja mi­hin päin on hiih­det­tä­vä, et­tä pää­see ko­tiin.

Olen­ko­han ol­lut kau­an met­säs­sä? On­ko­han veli ja vel­jen ka­ve­ri men­neet ko­tiin tois­ta kaut­ta? He hiih­ti­vät tuon­ne päin, mut­ta täs­tä pää­see myös mui­hin suun­tiin. Paik­ka on tut­tu, olen käy­nyt tääl­lä en­nen­kin, mut­ta mis­sä on koti?

Mies hiih­tää sil­lan toi­sel­ta puo­lel­ta ki­vää­ri ja pul­lea rep­pu se­läs­sään, py­säh­tyy ja ky­syy, olen­ko ek­sy­nyt. Hiih­däm­me yh­des­sä, kun­nes ohi­tam­me tu­tun so­ra­kuo­pan ja edes­sä on tut­tu­ja ta­lo­ja, koti.

Vuo­si­kym­me­niä myö­hem­min nou­sen koko il­lan jat­ku­nees­sa sa­tees­sa ja sa­ke­as­sa su­mus­sa pie­nel­le me­ren saa­rel­le. Olen pit­käl­lä me­lon­ta­mat­kal­la, teen lei­rin, ja yö­vyn saa­res­sa. Olin me­lo­nut su­mun se­as­sa kor­ke­an ja pit­kän sil­lan al­ta, ja sen avul­la mää­ri­tän kar­tal­ta, mis­sä olen. Aa­mul­la sumu al­kaa ohen­tua, ja näen joi­ta­kin sa­to­ja met­re­jä ym­pä­ril­le­ni.

Ke­rään lei­ri­ni ja jat­kan mat­kaa. Kat­son kar­tal­ta, et­tä oi­ke­al­le jää kol­me saar­ta ja va­sem­mal­le yk­si pit­kä saa­ri, jon­ka jäl­keen kään­nyt­tä­vä va­sem­mal­le. Sään sel­jet­tyä nä­ky­vyys pa­ra­nee ja ha­vah­dun, et­tei mai­se­ma vas­taa­kaan kart­taa­ni, saa­ria on enem­män ja nii­den jäl­keen avau­tuu avo­me­ri. Mis­sä olen? Kat­son kom­pas­sia. Olen kul­ke­nut 180 as­tet­ta vää­rään suun­taan.

Ek­sy­mi­sen huo­maa ai­na lii­an myö­hään. Ek­sy­mi­nen joh­tuu useim­min sii­tä, et­tä nä­em­me mai­se­man sel­lai­se­na kuin toi­vom­me tai luu­lem­me sen ole­van em­me­kä huo­maa nii­tä asi­oi­ta, jot­ka poik­ke­a­vat omas­ta mie­li­ku­vas­tam­me. Nä­em­me ym­pä­ris­tön sel­lai­se­na kuin it­se ha­lu­am­me. Py­sy­äk­seen kar­tal­la on seu­rat­ta­va ajan ku­lu­mis­ta, tar­kis­tet­ta­va suun­taa kom­pas­sis­ta tai au­rin­gos­ta, lu­et­ta­va kart­taa ja ver­rat­ta­va sitä jat­ku­vas­ti mai­se­maan.

Ai­na ei tie­dä var­mas­ti, on­ko ek­syk­sis­sä vai kar­tal­la. Sil­loin on syy­tä py­säh­tyä, le­vä­tä het­ki ja le­vät­ty­ään kat­soa uu­sin sil­min ym­pä­ril­leen. Sa­mal­la ta­val­la omas­sa elä­mäs­säm­me on syy­tä py­säh­tyä, kun mai­se­ma ym­pä­ril­läm­me al­kaa tun­tua vie­raal­ta, il­man­suun­nis­ta on epä­var­muut­ta em­me­kä enää var­mas­ti tie­dä, mis­sä olem­me ja mi­hin olem­me mat­kal­la.

PekkaLassila
Opiskeluaikana aloitimme vaimoni kanssa tyhjästä. Nyt meillä on kahdeksan aikuista lasta, vävyjä, miniöitä ja lastenlapsia ja olemme jälleen kahden. Vapaa-aikana matkustelemme. Viihdyn vesillä ja luonnossa. Luen mielelläni kaunokirjallisuutta. Työskentelen kuvaajana, kirjoittajana sekä kouluttajana media-alalla ja viestinnän parissa. Kirjoittaminen on yksinäistä puuhaa, lukeminen ei. Jos tekstini herätti ajatuksen tai mielikuvan, jonka haluat jakaa kanssani, osoitteeni on pekka.lassila@me.com
PekkaLassila

Vii­mei­nen toi­vo­mus

12.12.2016 6.59
PekkaLassila

Sy­dän pu­huu

22.11.2016 6.44
PekkaLassila

Ala­ny­an seu­rois­sa

15.10.2016 6.09
PekkaLassila

Maja seu­ra­sa­lis­sa

11.9.2016 6.32
PekkaLassila

Vesi juok­si kirk­kaa­na kuin ar­mo

14.8.2016 6.57
PekkaLassila

Lau­let­han vir­si

26.7.2016 6.09
PekkaLassila

Rau­hal­li­sen tuu­lis­ta vai pe­tol­li­sen tyyn­tä

24.6.2016 6.50
PekkaLassila

Re­hel­li­ses­ti syn­ti­nen

14.5.2016 6.55
PekkaLassila

Päi­vä­kir­ja­mer­kin­tö­jä pää­si­äi­sen ajal­ta

1.4.2016 7.00
PekkaLassila

Ei kaik­ki kir­joi­tet­tu ole tot­ta

14.3.2016 6.46
PekkaLassila

Mi­hin ys­tä­vyys jäi?

14.2.2016 6.54
PekkaLassila

Kun työ lop­puu

12.1.2016 6.22
PekkaLassila

Jou­lu­puu­ta ra­ken­ta­es­sa

24.12.2015 7.03
PekkaLassila

Kir­je ys­tä­väl­le

12.11.2015 7.02
PekkaLassila

Kris­til­li­ses­ti vai ta­san?

14.10.2015 6.26
PekkaLassila

Mikä riit­tää?

8.9.2015 6.57
PekkaLassila

Lo­pun ajan lap­se­na

9.8.2015 6.21
PekkaLassila

Su­vi­seu­ro­ja ja sa­vi­seu­ro­ja

2.7.2015 6.30
PekkaLassila

Mat­kal­la

4.6.2015 6.33
PekkaLassila

Kirk­ko ja jää­kiek­ko­lii­ga

7.5.2015 6.14
PekkaLassila

​Su­ku­pol­vien ket­jus­sa

14.3.2015 6.42
PekkaLassila

​Toi­nen osaa pur­kaa, toi­nen käyn­nis­tää

8.2.2015 6.34
PekkaLassila

​Ys­tä­vä tie­tä­mät­tään

7.1.2015 6.59
PekkaLassila

​Jou­lu­kort­ti läm­mit­tää miel­tä

10.12.2014 6.53
PekkaLassila

Kun eri­lai­set kat­so­muk­set koh­taa­vat

6.11.2014 6.02
PekkaLassila

​Rak­ki­koi­ran teh­tä­vä

10.10.2014 6.24
PekkaLassila

​Ei lei­ka­ta kei­sa­ril­ta

6.9.2014 7.20
PekkaLassila

Elä­män eväi­tä

3.8.2014 7.05
PekkaLassila

Vä­lil­lä meri tyyn­tyy

5.7.2014 7.26
PekkaLassila

​Asun­to­vau­nu­e­lä­mää

4.6.2014 7.35
PekkaLassila

Mitä peu­ku­tan so­mes­sa?

3.5.2014 7.17
PekkaLassila

Mitä toi­mit­ta­ja saa sa­noa?

3.4.2014 9.05
PekkaLassila

Mis­tä on help­po pu­hua?

6.3.2014 10.39
20.1.2022

Me saim­me kat­sel­la hä­nen kirk­kaut­taan, kirk­kaut­ta, jon­ka Isä ai­no­al­le Po­jal­le an­taa.

Joh. 1:14

Viikon kysymys