JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Mi­hin ys­tä­vyys jäi?

14.2.2016 6.54

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420160214065400

Luin tut­ki­muk­ses­ta, jon­ka mu­kaan so­si­aa­li­sen me­di­an ka­ve­reis­ta vain hy­vin pie­ni osa on to­del­la si­nus­ta ja kuu­lu­mi­sis­ta­si kiin­nos­tu­nut. Riip­pu­mat­ta sii­tä, on­ko ka­ve­rei­ta kym­me­nen, sata tai tu­hat, vain muu­ta­ma vä­lit­täi­si ja ha­lu­ai­si aut­taa, jos jou­tui­sit vai­keuk­siin.

On mo­nen­ta­sois­ta ys­tä­vyyt­tä, pit­kää ja ly­hyt­tä, kes­tä­vää ja hau­ras­ta. Ys­tä­vyys voi syn­tyä yh­tei­sen elä­män­ti­lan­teen, har­ras­tuk­sen, opis­ke­lun, työn tai muun yh­dis­tä­vän te­ki­jän kaut­ta. Per­hei­den vä­li­nen ys­tä­vyys voi ra­ken­tua su­ku­lai­suu­den, las­ten tai jom­man­kum­man puo­li­son ka­ve­ruu­den poh­jal­le. Sa­man­kal­tai­nen elä­män­kat­so­mus ede­saut­taa ys­tä­vyyt­tä, vaik­ka se ei vält­tä­mät­tä syn­ny­tä lä­heis­tä ys­tä­vyyt­tä.

Ys­tä­vyys elää ja muut­tuu elä­män­ti­lan­tei­den mu­kaan. Jos­kus ys­tä­vyys kes­tää läpi elä­män, jos­kus lä­hei­nen­kin ys­tä­vyys kuih­tuu pelk­kään pään nyök­käys -ter­veh­dyk­seen, vuo­tui­seen jou­lu­kor­tin vaih­ta­mi­seen tai pas­sii­vi­seen ka­ve­ri-sta­tuk­seen so­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa. On ys­tä­viä, jot­ka jos­sain elä­män­ti­lan­tees­sa ovat ol­leet mer­kit­tä­vä ilo, tuki ja apu, mut­ta toi­ses­sa elä­män­vai­hees­sa yh­tei­siä asi­oi­ta tun­tuu ole­van vä­hän. Mi­hin ys­tä­vyys jää?

Ar­ki­päi­vän elä­mä ei vält­tä­mät­tä suju niin kuin toi­voi­si. Tu­lee vas­toin­käy­mi­siä ja pet­ty­myk­siä. Oma tai­val voi al­kaa tun­tua haa­le­al­ta ys­tä­vien ole­te­tun me­nes­tyk­sen rin­nal­la. Rak­kau­den kak­sois­käs­kyn toi­nen osa kä­sit­te­lee suh­det­ta lä­him­mäi­seen: ”Ra­kas­ta lä­him­mäis­tä­si niin kuin it­se­ä­si.” Osaan­sa tyy­ty­mät­tö­mäl­lä tai pet­ty­neel­lä oma­nar­von­tun­nol­la on vai­ke­aa ra­kas­taa it­seä, saa­ti lä­him­mäis­tä. Mie­li voi vä­rit­tyä har­maak­si: ”Kun meil­lä on vaan täl­lais­ta ar­kis­ta, kun minä olen täm­möi­nen epä­on­nis­tu­nut.”

Jos­kus, to­sin har­vem­min, elä­mä voi tem­pau­tua sel­lai­seen myö­tä­mä­keen, et­tä van­hat ys­tä­vät ei­vät pysy kan­noil­la. Tai eteen voi avau­tua uu­si, le­ve­äm­pi väy­lä. Päi­vät täyt­ty­vät uu­sis­ta asi­ois­ta, ta­voit­teis­ta ja ih­mi­sis­tä. Kaik­ki en­ti­nen voi näyt­tää vaa­ti­mat­to­mal­ta, pie­nel­tä ja yk­sin­ker­tai­sel­ta. Omas­sa mie­les­sä ar­vot­to­mak­si käy­neel­le ys­tä­vyy­del­le ei vält­tä­mät­tä rii­tä ai­kaa, ha­lua ei­kä mie­len­kiin­toa.

Pe­tol­li­suus, pa­hat sa­nat, louk­kaa­va käy­tös tai muu so­pi­ma­ton teko rik­ko­vat ys­tä­vyyt­tä. Ys­tä­vyys voi myös haa­le­ta, vaik­ka eri­mie­li­syy­det tai pet­ty­myk­set ei­vät oli­si sitä tu­kah­dut­ta­neet. Yh­tei­set asi­at vain hii­pu­vat. Aja­tel­laan, et­tä ke­mi­am­me ei­vät koh­taa, eläm­me eri­lais­ta ar­ki­päi­vää tai aja­tuk­sem­me, toi­veem­me ja asen­teem­me ovat eri­lai­sia. Jos­kus yh­tey­den­pi­to har­ve­nee tois­puo­lei­ses­ti. Kun­pa sil­loin osai­sim­me yh­des­sä kes­kus­tel­la, mitä ys­tä­vyy­del­lem­me kuu­luu.

Muis­tan jo edes­men­nyt­tä, lä­heis­tä ys­tä­vää, joka usein ero­tes­sam­me ky­syi:

– Ei­hän mei­dän vä­lil­le jää mi­tään kan­net­ta puo­lin tai toi­sin?

Yk­sin­ker­tai­sel­la ta­val­la hän ma­dal­si pu­hu­mi­sen ja so­pi­mi­sen kyn­nys­tä, jos oli tie­tä­mät­tään lou­kan­nut tai it­se jää­nyt jo­tain sa­no­mis­ta­ni tai te­ke­mis­tä­ni miet­ti­mään.

To­del­li­nen ys­tä­vyys kas­vaa kes­ki­näi­sen ar­vos­tuk­sen ja luot­ta­muk­sen maa­pe­räl­lä. Se saa kas­vu­voi­maa avoi­muu­des­ta, vil­pit­tö­myy­des­tä ja an­teek­si an­ta­mi­ses­ta, ei niin­kään yh­tei­sis­tä mie­len­kiin­non koh­teis­ta, sa­man­lai­ses­ta elä­män­ti­lan­tees­ta tai elä­män­pii­ris­tä. Hy­vää ys­tä­vyyt­tä kan­nat­taa vaa­lia. Se kan­taa yli ka­ri­koi­den ja tuu­lis­ten tai­pa­lei­den, ta­soit­taa tie­tä.

PekkaLassila
Opiskeluaikana aloitimme vaimoni kanssa tyhjästä. Nyt meillä on kahdeksan aikuista lasta, vävyjä, miniöitä ja lastenlapsia ja olemme jälleen kahden. Vapaa-aikana matkustelemme. Viihdyn vesillä ja luonnossa. Luen mielelläni kaunokirjallisuutta. Työskentelen kuvaajana, kirjoittajana sekä kouluttajana media-alalla ja viestinnän parissa. Kirjoittaminen on yksinäistä puuhaa, lukeminen ei. Jos tekstini herätti ajatuksen tai mielikuvan, jonka haluat jakaa kanssani, osoitteeni on pekka.lassila@me.com
PekkaLassila

Vii­mei­nen toi­vo­mus

12.12.2016 6.59
PekkaLassila

Sy­dän pu­huu

22.11.2016 6.44
PekkaLassila

Ala­ny­an seu­rois­sa

15.10.2016 6.09
PekkaLassila

Maja seu­ra­sa­lis­sa

11.9.2016 6.32
PekkaLassila

Vesi juok­si kirk­kaa­na kuin ar­mo

14.8.2016 6.57
PekkaLassila

Lau­let­han vir­si

26.7.2016 6.09
PekkaLassila

Rau­hal­li­sen tuu­lis­ta vai pe­tol­li­sen tyyn­tä

24.6.2016 6.50
PekkaLassila

Re­hel­li­ses­ti syn­ti­nen

14.5.2016 6.55
PekkaLassila

Päi­vä­kir­ja­mer­kin­tö­jä pää­si­äi­sen ajal­ta

1.4.2016 7.00
PekkaLassila

Ei kaik­ki kir­joi­tet­tu ole tot­ta

14.3.2016 6.46
PekkaLassila

Kun työ lop­puu

12.1.2016 6.22
PekkaLassila

Jou­lu­puu­ta ra­ken­ta­es­sa

24.12.2015 7.03
PekkaLassila

Kir­je ys­tä­väl­le

12.11.2015 7.02
PekkaLassila

Kris­til­li­ses­ti vai ta­san?

14.10.2015 6.26
PekkaLassila

Mikä riit­tää?

8.9.2015 6.57
PekkaLassila

Lo­pun ajan lap­se­na

9.8.2015 6.21
PekkaLassila

Su­vi­seu­ro­ja ja sa­vi­seu­ro­ja

2.7.2015 6.30
PekkaLassila

Mat­kal­la

4.6.2015 6.33
PekkaLassila

Kirk­ko ja jää­kiek­ko­lii­ga

7.5.2015 6.14
PekkaLassila

​Ek­syk­sis­sä

7.4.2015 6.41
PekkaLassila

​Su­ku­pol­vien ket­jus­sa

14.3.2015 6.42
PekkaLassila

​Toi­nen osaa pur­kaa, toi­nen käyn­nis­tää

8.2.2015 6.34
PekkaLassila

​Ys­tä­vä tie­tä­mät­tään

7.1.2015 6.59
PekkaLassila

​Jou­lu­kort­ti läm­mit­tää miel­tä

10.12.2014 6.53
PekkaLassila

Kun eri­lai­set kat­so­muk­set koh­taa­vat

6.11.2014 6.02
PekkaLassila

​Rak­ki­koi­ran teh­tä­vä

10.10.2014 6.24
PekkaLassila

​Ei lei­ka­ta kei­sa­ril­ta

6.9.2014 7.20
PekkaLassila

Elä­män eväi­tä

3.8.2014 7.05
PekkaLassila

Vä­lil­lä meri tyyn­tyy

5.7.2014 7.26
PekkaLassila

​Asun­to­vau­nu­e­lä­mää

4.6.2014 7.35
PekkaLassila

Mitä peu­ku­tan so­mes­sa?

3.5.2014 7.17
PekkaLassila

Mitä toi­mit­ta­ja saa sa­noa?

3.4.2014 9.05
PekkaLassila

Mis­tä on help­po pu­hua?

6.3.2014 10.39
20.1.2022

Me saim­me kat­sel­la hä­nen kirk­kaut­taan, kirk­kaut­ta, jon­ka Isä ai­no­al­le Po­jal­le an­taa.

Joh. 1:14

Viikon kysymys