JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

​Su­ku­pol­vien ket­jus­sa

14.3.2015 6.42

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420150314064200

Odot­te­len un­ta vie­ras­huo­neen lat­ti­al­le pe­da­tul­la pat­jal­la. Olen poi­ka­ni kans­sa ter­veh­ti­mäs­sä äi­ti­ä­ni lap­suu­te­ni ko­ti­kau­pun­gis­sa. Ha­vah­dun pu­he­li­men he­läh­dyk­seen, sen näyt­tö va­lai­see het­kek­si kais­ta­leen hä­mä­räs­tä huo­nees­ta. What­sApp ker­too nuo­rim­man lap­sen­lap­se­ni juu­ri syn­ty­neen, tyt­tä­re­ni pie­nen po­jan. Ku­vas­sa val­koi­sen ka­pa­lon si­säs­tä pil­kis­ti­vät kak­si tu­tun nä­köis­tä sil­mää ja vie­lä hah­mo­aan ha­ke­vat ot­sa ja nenä.

Mi­nua kol­mi­sen kym­men­tä vuot­ta van­hem­pi äi­ti­ni asuu yk­sin kau­pun­gin kes­kus­tan tun­tu­mas­sa. Läh­din lap­suu­den­ko­dis­ta­ni opis­ke­le­maan kol­me­kym­men­tä­kuu­si vuot­ta sit­ten en­kä enää pa­lan­nut ko­tiin poh­joi­seen kau­pun­kiin. Isä­ni kuo­li, ja äi­ti­ni on asu­nut yk­sin pian kak­si­kym­men­tä vuot­ta.

Mo­lem­mat isoi­sä­ni kuo­li­vat en­nen syn­ty­mää­ni, mut­ta mo­lem­mat iso­äi­ti­ni muis­tan hy­vin. Isän äi­ti asui meil­lä yh­te­nä vii­mei­sis­tä tal­vis­taan. Hä­nen syn­ty­mäs­tään on pian ku­lu­nut sa­ta­kol­me­kym­men­tä vuot­ta. Hän kuo­li sinä ke­sä­nä, kun aloi­tin kou­lun. Muis­to­ti­lai­suu­des­ta mie­lee­ni on jää­nyt lop­puil­lan ti­lan­ne, kun vie­raat oli­vat jo läh­te­neet. Pit­kät pen­kit kier­si­vät pi­hal­le pe­räk­käin ase­tel­tu­ja pöy­tiä kuin lai­van par­taat val­kois­ten pur­jei­den peit­tä­mää ko­men­to­sil­taa ja hyt­te­jä. Lei­kim­me lai­vaa.

Isän äi­ti oli asu­nut ikän­sä maa­ta­los­sa, mis­sä ei ol­lut ve­si­joh­toa ei­kä sin­ne al­ku­vuo­si­kym­me­ni­nä ol­lut maan­tie­tä­kään. Pari vuo­si­kym­men­tä iso­äi­tiä nuo­rem­pi poh­joi­sen rau­ta­tie nä­kyi pir­tin ik­ku­nas­ta. Iso­äi­dil­lä oli vai­keuk­sia tot­tua kau­pun­gis­sa sii­hen, et­tä vesi juok­si kak­si­ot­tei­sen ha­nan jom­mas­ta­kum­mas­ta puo­les­ta polt­ta­van kuu­ma­na. Hä­nel­le tu­tuin käyt­tö­liit­ty­mä oli vei­vi. Vei­vaa­mal­la nos­tet­tiin vesi kai­vos­ta, kuo­rit­tiin mai­to, kään­net­tiin vaih­de poh­joi­sel­la ra­ta­pi­hal­la ja otet­tiin osuus­kau­pan pu­he­li­mes­ta yh­teys pu­he­lin­kes­kuk­seen.

Nyt poi­ka­ni kat­se­lee va­lo­ku­va-al­bu­mis­ta van­hem­pie­ni nuo­ruu­den ai­kai­sia va­lo­ku­via. Hän syn­tyi va­jaat sata vuot­ta isän äi­tiä myö­hem­min. Olim­me sil­loin nuo­ri opis­ke­li­ja­per­he, ja vaik­ka asuim­me sa­to­jen ki­lo­met­rien pääs­sä lap­suus­ko­deis­tam­me, saim­me van­hem­mil­tam­me tar­peen mu­kaan apua. äi­ti­ni ja anop­pi­ni kä­vi­vät meil­lä vie­rai­lul­la, lait­toi­vat ruo­kaa, lei­poi­vat ja hoi­ti­vat lap­sia, ja lap­sem­me sai­vat viet­tää pit­ki­ä­kin ai­ko­ja mum­mo­lois­sa.

Toim­me nyt vuo­ros­tam­me äi­dil­le­ni val­mii­ta ruo­kia heik­ko­jen päi­vien va­ral­le, vaih­doim­me pa­la­nei­ta lamp­pu­ja, sää­dim­me ja voi­te­lim­me ovien sa­ra­noi­ta, sii­vo­sim­me, teim­me lu­mi­töi­tä ja kuu­los­te­lim­me, min­kä­lais­ta käy­tän­nön apua yk­sin asu­va äi­ti­ni tar­vit­si­si. Poi­ka­ni opas­ti äi­ti­ä­ni pu­he­li­men ja tab­let­ti­ko­neen käy­tös­sä. Kä­vim­me yh­des­sä hau­taus­maal­la ja van­haa ko­ti­ta­loa sekä äi­din lap­suus­ko­din mai­se­mia kat­so­mas­sa. Poi­ka­ni häm­mäs­te­li, kuin­ka sa­man­lai­sia voi­vat ol­la­kaan äi­ti­ni ja hä­nen tyt­tä­ren­sä. Eleet, pu­he­ta­pa, mik­sei sa­maa nä­kö­ä­kin.

Vas­ta­syn­ty­neen lap­sen­lap­se­ni ku­vaa kat­sel­les­sa mie­tin ai­kaa iso­äi­ti­ni lap­suu­des­ta pie­nen poi­ka­vau­van van­huu­teen, eh­kä kah­dek­san­kym­me­nen, ken­ties lä­hes sa­dan vuo­den pää­hän. Iso­äi­ti­ni eli­nai­ka­na maa­il­ma muut­tui pal­jon. Oman äi­ti­ni ai­ka­na muu­tos on ol­lut pal­jon suu­rem­pi. Mil­tä maa­il­ma näyt­tää pie­nen lap­sen­lap­se­ni van­huu­des­sa, jos Ju­ma­la an­taa hä­nel­le pit­kän elä­män? Vas­ta­syn­ty­neen kuva ava­si etee­ni yli kah­den­sa­dan vuo­den ho­ri­son­tin, 1800-lu­vun lo­pul­ta 2100-lu­vun al­kuun.

PekkaLassila
Opiskeluaikana aloitimme vaimoni kanssa tyhjästä. Nyt meillä on kahdeksan aikuista lasta, vävyjä, miniöitä ja lastenlapsia ja olemme jälleen kahden. Vapaa-aikana matkustelemme. Viihdyn vesillä ja luonnossa. Luen mielelläni kaunokirjallisuutta. Työskentelen kuvaajana, kirjoittajana sekä kouluttajana media-alalla ja viestinnän parissa. Kirjoittaminen on yksinäistä puuhaa, lukeminen ei. Jos tekstini herätti ajatuksen tai mielikuvan, jonka haluat jakaa kanssani, osoitteeni on pekka.lassila@me.com
PekkaLassila

Vii­mei­nen toi­vo­mus

12.12.2016 6.59
PekkaLassila

Sy­dän pu­huu

22.11.2016 6.44
PekkaLassila

Ala­ny­an seu­rois­sa

15.10.2016 6.09
PekkaLassila

Maja seu­ra­sa­lis­sa

11.9.2016 6.32
PekkaLassila

Vesi juok­si kirk­kaa­na kuin ar­mo

14.8.2016 6.57
PekkaLassila

Lau­let­han vir­si

26.7.2016 6.09
PekkaLassila

Rau­hal­li­sen tuu­lis­ta vai pe­tol­li­sen tyyn­tä

24.6.2016 6.50
PekkaLassila

Re­hel­li­ses­ti syn­ti­nen

14.5.2016 6.55
PekkaLassila

Päi­vä­kir­ja­mer­kin­tö­jä pää­si­äi­sen ajal­ta

1.4.2016 7.00
PekkaLassila

Ei kaik­ki kir­joi­tet­tu ole tot­ta

14.3.2016 6.46
PekkaLassila

Mi­hin ys­tä­vyys jäi?

14.2.2016 6.54
PekkaLassila

Kun työ lop­puu

12.1.2016 6.22
PekkaLassila

Jou­lu­puu­ta ra­ken­ta­es­sa

24.12.2015 7.03
PekkaLassila

Kir­je ys­tä­väl­le

12.11.2015 7.02
PekkaLassila

Kris­til­li­ses­ti vai ta­san?

14.10.2015 6.26
PekkaLassila

Mikä riit­tää?

8.9.2015 6.57
PekkaLassila

Lo­pun ajan lap­se­na

9.8.2015 6.21
PekkaLassila

Su­vi­seu­ro­ja ja sa­vi­seu­ro­ja

2.7.2015 6.30
PekkaLassila

Mat­kal­la

4.6.2015 6.33
PekkaLassila

Kirk­ko ja jää­kiek­ko­lii­ga

7.5.2015 6.14
PekkaLassila

​Ek­syk­sis­sä

7.4.2015 6.41
PekkaLassila

​Toi­nen osaa pur­kaa, toi­nen käyn­nis­tää

8.2.2015 6.34
PekkaLassila

​Ys­tä­vä tie­tä­mät­tään

7.1.2015 6.59
PekkaLassila

​Jou­lu­kort­ti läm­mit­tää miel­tä

10.12.2014 6.53
PekkaLassila

Kun eri­lai­set kat­so­muk­set koh­taa­vat

6.11.2014 6.02
PekkaLassila

​Rak­ki­koi­ran teh­tä­vä

10.10.2014 6.24
PekkaLassila

​Ei lei­ka­ta kei­sa­ril­ta

6.9.2014 7.20
PekkaLassila

Elä­män eväi­tä

3.8.2014 7.05
PekkaLassila

Vä­lil­lä meri tyyn­tyy

5.7.2014 7.26
PekkaLassila

​Asun­to­vau­nu­e­lä­mää

4.6.2014 7.35
PekkaLassila

Mitä peu­ku­tan so­mes­sa?

3.5.2014 7.17
PekkaLassila

Mitä toi­mit­ta­ja saa sa­noa?

3.4.2014 9.05
PekkaLassila

Mis­tä on help­po pu­hua?

6.3.2014 10.39
20.1.2022

Me saim­me kat­sel­la hä­nen kirk­kaut­taan, kirk­kaut­ta, jon­ka Isä ai­no­al­le Po­jal­le an­taa.

Joh. 1:14

Viikon kysymys