JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Maja seu­ra­sa­lis­sa

11.9.2016 6.32

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420160911063200

– Täs­sä oli­si hyvä ajaa mo­pol­la, jos nämä kaik­ki pen­kit siir­täi­si pois edes­tä.

Ta­kaa­ni kuu­lu­va pik­ku­po­jan lau­sah­dus ha­vah­dut­taa kes­ken seu­ra­pu­heen. Sali on suu­ri ja lat­tia si­leä. To­den tot­ta, seu­ra­sa­lin kiil­tä­vil­lä lat­ti­a­laa­toil­la jos mis­sä oli­si hyvä ajel­la mo­pol­la. Ei­pä ole asia ai­em­min tul­lut mie­lee­ni. Ei sil­loin­kaan, kun työn­sin vuo­rol­la­ni sii­vous­ko­net­ta pit­kin laa­toi­tus­ta.

Var­hai­sen aa­mu­päi­vän au­rin­ko paah­taa sel­kää­ni läm­pi­mäs­ti. Pöl­ly­ä­vä hiek­ka­tie nou­see val­kois­ten, ta­sa­kat­tois­ten ta­lo­jen ohi kas­te­luo­jal­le ja sii­tä ba­naa­ni­vil­jel­män reu­nus­taa ylös vuo­rel­le. Kä­ve­len tut­tua lenk­ki­pol­kua Vä­li­me­ren ran­nas­sa, mut­ta kuu­lok­keis­sa­ni soi poh­joi­sen maan seu­rat ja roo­ma­lais­kir­jeen kym­me­nen­nen lu­vun se­li­tys.

Us­ko tu­lee siis kuu­le­mi­ses­ta, mut­ta kuu­le­mi­nen Kris­tuk­sen sa­nan kaut­ta, ker­ro­taan pu­heen ai­heek­si lu­e­tus­sa teks­tis­sä. Ba­naa­ni­puun pa­ri­met­ri­set leh­det le­pat­ta­vat ke­vy­es­sä tuu­les­sa. Pie­ni hiek­ka­tien vä­ri­nen lis­ko vi­lis­tää tien yli ja li­vah­taa ki­ven­ko­loon. Jään seu­raa­maan lis­kon liik­kei­tä, mut­ta en näe sitä enää. Pa­laan roo­ma­lais­kir­jeen se­li­tyk­seen siir­tä­mäl­lä kur­so­ria pu­he­li­men näy­töl­lä pari mi­nuut­tia taak­se­päin.

– Miks' maal­li­set nää huo­let, sais täyt­tää rin­tam­me, huo­ka­si tut­ta­va­ni, kun me­nim­me seu­ra­pu­heen jäl­keen kah­vil­le. – Mie­tin mel­kein koko pu­heen ajan, mis­tä sai­si enem­män ra­haa.

Seu­ra­pu­heen, niin kuin min­kä ta­han­sa muun­kin esi­tyk­sen ai­ka­na, oma aja­tus saat­taa jos­kus har­hail­la hy­vin­kin kau­ka­na pu­heen ai­hees­ta. Muis­tan, kuin­ka pää­tin ker­ran kuun­nel­la yh­den lau­lun oi­kein aja­tuk­sel­la, mut­ta on­nis­tuin sii­nä vas­ta viik­ko­jen ku­lut­tua. Kuun­te­le­mi­se­ni joko kes­key­tyi mui­hin asi­oi­hin tai aja­tuk­se­ni läh­ti omil­le teil­leen vii­meis­tään kol­man­nes­sa sä­keis­tös­sä.

On hie­noa, et­tä su­vi­seu­ro­jen ja maa­kun­nal­lis­ten seu­ro­jen pu­hei­ta voi kuun­nel­la jäl­ki­kä­teen in­ter­ne­tis­sä. On myös ar­vo­kas­ta, et­tä mo­nen paik­ka­kun­nan seu­ra­pu­heet ja­e­taan in­ter­ne­tin kaut­ta re­aa­li­ai­kai­ses­ti. Mo­net seu­rat olen saa­nut viet­tää au­tos­sa is­tu­en, soh­val­la maa­ten, ul­ko­na kä­vel­len tai pyö­räil­len ja jos­kus jopa mar­jo­ja poi­mien.

Vaik­ka seu­ra­pu­heen voi kuun­nel­la häi­ri­öt­tä kai­kes­sa rau­has­sa ko­to­na, on tär­ke­ää myös ta­va­ta us­ko­nys­tä­viä ja käy­dä seu­rois­sa sil­loin, kun se on mah­dol­lis­ta. Sie­lun pe­las­tus ei pe­rus­tu seu­rois­sa käy­mi­sen mää­rään tai laa­tuun, vaan Jee­suk­sen so­vi­tus­työ­hön tur­vaa­mi­seen ja omien syn­tien an­teek­si us­ko­mi­seen. Seu­rois­sa käy­mi­nen ja us­ko­nys­tä­vien ta­paa­mi­nen vah­vis­ta­vat omaa us­koa, ta­soit­ta­vat tie­tä. Muis­tan elä­mäm­me ruuh­ka­vuo­sil­ta, kuin­ka eri­tyi­ses­ti su­vi­seu­rat tun­tui­vat kei­taal­ta, mis­sä oli help­po us­koa sii­tä­kin huo­li­mat­ta, et­tä va­jaan vii­kon lei­rie­lä­mä pien­ten las­ten kans­sa ko­et­te­li voi­mia ja kär­si­väl­li­syyt­tä.

Kum­mi­tä­ti­ni ja -se­tä­ni oli­vat rau­ha­nyh­dis­tyk­sen ta­lon­mie­hiä ja asui­vat rau­ha­nyh­dis­tyk­sen ta­los­sa. Seu­ro­jen ai­ka­na tä­din ja se­dän keit­tiö toi­mi seu­ra­keit­ti­ö­nä ja ka­ma­ri yh­dis­tyk­sen sa­kas­ti­na. Lap­se­na mi­nua vie­hät­ti aja­tus, et­tä oli­sin saa­nut asua kum­mie­ni ta­los­sa. Ja pit­kien seu­ra­pu­hei­den ai­ka­na mit­tai­lin mie­les­sä­ni pu­hu­jan­ko­rok­keen muo­toa ja kor­keut­ta. Ko­rok­keen al­le oli­si saa­nut ai­ka hy­vän ma­jan.

PekkaLassila
Opiskeluaikana aloitimme vaimoni kanssa tyhjästä. Nyt meillä on kahdeksan aikuista lasta, vävyjä, miniöitä ja lastenlapsia ja olemme jälleen kahden. Vapaa-aikana matkustelemme. Viihdyn vesillä ja luonnossa. Luen mielelläni kaunokirjallisuutta. Työskentelen kuvaajana, kirjoittajana sekä kouluttajana media-alalla ja viestinnän parissa. Kirjoittaminen on yksinäistä puuhaa, lukeminen ei. Jos tekstini herätti ajatuksen tai mielikuvan, jonka haluat jakaa kanssani, osoitteeni on pekka.lassila@me.com
PekkaLassila

Vii­mei­nen toi­vo­mus

12.12.2016 6.59
PekkaLassila

Sy­dän pu­huu

22.11.2016 6.44
PekkaLassila

Ala­ny­an seu­rois­sa

15.10.2016 6.09
PekkaLassila

Vesi juok­si kirk­kaa­na kuin ar­mo

14.8.2016 6.57
PekkaLassila

Lau­let­han vir­si

26.7.2016 6.09
PekkaLassila

Rau­hal­li­sen tuu­lis­ta vai pe­tol­li­sen tyyn­tä

24.6.2016 6.50
PekkaLassila

Re­hel­li­ses­ti syn­ti­nen

14.5.2016 6.55
PekkaLassila

Päi­vä­kir­ja­mer­kin­tö­jä pää­si­äi­sen ajal­ta

1.4.2016 7.00
PekkaLassila

Ei kaik­ki kir­joi­tet­tu ole tot­ta

14.3.2016 6.46
PekkaLassila

Mi­hin ys­tä­vyys jäi?

14.2.2016 6.54
PekkaLassila

Kun työ lop­puu

12.1.2016 6.22
PekkaLassila

Jou­lu­puu­ta ra­ken­ta­es­sa

24.12.2015 7.03
PekkaLassila

Kir­je ys­tä­väl­le

12.11.2015 7.02
PekkaLassila

Kris­til­li­ses­ti vai ta­san?

14.10.2015 6.26
PekkaLassila

Mikä riit­tää?

8.9.2015 6.57
PekkaLassila

Lo­pun ajan lap­se­na

9.8.2015 6.21
PekkaLassila

Su­vi­seu­ro­ja ja sa­vi­seu­ro­ja

2.7.2015 6.30
PekkaLassila

Mat­kal­la

4.6.2015 6.33
PekkaLassila

Kirk­ko ja jää­kiek­ko­lii­ga

7.5.2015 6.14
PekkaLassila

​Ek­syk­sis­sä

7.4.2015 6.41
PekkaLassila

​Su­ku­pol­vien ket­jus­sa

14.3.2015 6.42
PekkaLassila

​Toi­nen osaa pur­kaa, toi­nen käyn­nis­tää

8.2.2015 6.34
PekkaLassila

​Ys­tä­vä tie­tä­mät­tään

7.1.2015 6.59
PekkaLassila

​Jou­lu­kort­ti läm­mit­tää miel­tä

10.12.2014 6.53
PekkaLassila

Kun eri­lai­set kat­so­muk­set koh­taa­vat

6.11.2014 6.02
PekkaLassila

​Rak­ki­koi­ran teh­tä­vä

10.10.2014 6.24
PekkaLassila

​Ei lei­ka­ta kei­sa­ril­ta

6.9.2014 7.20
PekkaLassila

Elä­män eväi­tä

3.8.2014 7.05
PekkaLassila

Vä­lil­lä meri tyyn­tyy

5.7.2014 7.26
PekkaLassila

​Asun­to­vau­nu­e­lä­mää

4.6.2014 7.35
PekkaLassila

Mitä peu­ku­tan so­mes­sa?

3.5.2014 7.17
PekkaLassila

Mitä toi­mit­ta­ja saa sa­noa?

3.4.2014 9.05
PekkaLassila

Mis­tä on help­po pu­hua?

6.3.2014 10.39
20.1.2022

Me saim­me kat­sel­la hä­nen kirk­kaut­taan, kirk­kaut­ta, jon­ka Isä ai­no­al­le Po­jal­le an­taa.

Joh. 1:14

Viikon kysymys