JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Rau­hal­li­sen tuu­lis­ta vai pe­tol­li­sen tyyn­tä

24.6.2016 6.50

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420160624065000

Las­kin kak­si­tois­ta päi­vää alas Vuok­sen ve­sis­töä ka­pe­al­la ka­ja­kil­la. Ke­sä­kuun alus­sa luon­to on raik­kaan vih­reä, puut ja pen­saat kuk­ki­vat, lin­nut ovat hau­to­neet poi­ka­sen­sa, vesi on raik­kaan vii­le­ää ja ke­sä­mök­ki­ran­noil­la vie­lä hil­jais­ta. Ve­nei­tä liik­kuu har­vak­sel­taan. Ret­ki­sa­ta­mis­sa ja tu­li­pai­koil­la saa ol­la yk­sin. Kesä on en­nen ju­han­nus­ta kau­neim­mil­laan.

Päi­väs­tä toi­seen yk­sin luon­non kes­kel­lä liik­ku­es­sa aja­tuk­sel­la on ti­laa hen­git­tää. Asi­oi­den mit­ta­suh­teet aset­tu­vat luon­nol­li­seen jär­jes­tyk­seen, etäi­syys ar­ki­päi­vän yk­si­tyis­koh­tiin aut­taa nä­ke­mään ko­ko­nai­suuk­sia. So­pi­va fyy­si­nen ra­si­tus ja yk­sin­ker­tai­nen elä­mä vir­kis­tä­vät miel­tä. Olen kii­tol­li­nen, et­tä täs­sä elä­män­vai­hees­sa­ni voin viet­tää jon­kin ver­ran ai­kaa luon­nos­sa ja ve­sil­lä.

Kun olin pari vuot­ta sit­ten reis­su­työs­sä kau­ka­na ko­toa, vai­mo­ni oli ar­ki-il­lat ko­to­na yk­sin. Lap­set ovat tuo­neet meil­le puun muo­toi­sen ku­va­ke­hyk­sen, jos­sa on kuva jo­kai­ses­ta lap­ses­tam­me, puo­li­sois­ta ja las­ten­lap­sis­ta. Vai­mo­ni on ker­to­nut, kuin­ka hän joka il­ta kat­se­li puu­ta ja sen ok­sia. Aja­tus vii­pyi vuo­rol­laan tuo­ki­on jo­kai­ses­sa lap­ses­sa, las­ten per­heis­sä ja las­ten­lap­sis­sa. Läm­min aja­tus, huo­li­kin ja sy­dä­men puhe. Sa­man­lai­sin aja­tuk­sin me­loin yk­si­näis­tä mat­kaa­ni alas Vuok­sen ve­sis­töä.

Luon­non kes­kel­lä ais­tit her­kis­ty­vät. Ret­kel­lä­ni py­säh­dyin seu­raa­maan lin­tu­ja, mai­se­maa ja aal­to­jen lii­ket­tä. Jout­se­nen len­to näyt­ti kau­niil­ta ja ke­vy­el­tä, mut­ta sen on teh­tä­vä pal­jon työ­tä saa­dak­seen il­maa sii­pien­sä al­le. Sii­vet kau­ho­vat, le­ve­ät rä­py­lät pol­ke­vat vauh­tia, vesi pärs­kyy. Jout­sen­ten len­toa kat­sel­les­sa­ni mie­tin omaa työ­ti­lan­net­ta­ni, tu­le­vai­suut­ta­ni. Kuin­ka niin mo­net pyr­ki­myk­se­ni yk­si toi­sen­sa jäl­keen ovat pa­lan­neet tyh­jä­nä ta­kai­sin. Sai­sin­ko mi­nä­kin vie­lä ker­ran il­maa sii­pie­ni al­le? Ei tar­vit­se len­tää kau­as ei­kä kor­ke­al­le, ly­hyt­kin py­räh­dys riit­tää.

Lau­loin Sii­o­nin lau­lu­ja au­ti­oil­la se­lil­lä. Mo­nes­sa van­has­sa lau­luis­sa ver­ra­taan us­ko­ne­lä­mää myrs­kyi­sil­lä ve­sil­lä sei­laa­mi­seen. Ku­vas­to nou­si lau­lun­te­ki­jöi­den omas­ta elä­män­pii­ris­tä. Ope­tus­las­ten­kin jou­kos­sa oli ve­sil­lä liik­ku­jia, ka­las­ta­jia. Raa­mat­tu ker­too, kuin­ka ope­tus­lap­set jou­tui­vat myrs­kyyn.

Ke­vyis­sä tuu­lis­sa on help­po kul­kea. Suun­nan säi­lyt­tä­mi­nen on vai­va­ton­ta ja ete­ne­mi­nen su­juu jou­he­vas­ti. Edes­tä ja si­vul­ta tu­le­viin aal­toi­hin on help­po va­rau­tua hy­vis­sä ajoin. Tuu­len yl­ty­es­sä voi­maa tar­vi­taan enem­män. Myrs­kys­sä ete­ne­mi­nen vaa­tii tai­toa ja kes­tä­vyyt­tä. Ve­den ja tuu­len voi­ma on val­ta­va. Aal­to voi kaa­taa ve­neen, ja se voi ajau­tua hal­lit­se­mat­to­mas­ti koh­ti ka­ri­koi­ta ja hak­kau­tua ki­viä vas­ten no­pe­as­ti kap­pa­leik­si. Sii­o­nin lau­luis­sa pu­hu­taan kiu­saus­ten vyö­ry­vis­tä lai­neis­ta ja rau­han sa­ta­maan pää­se­mi­ses­tä.

Myö­tä­tuu­lel­la ja myö­tä­vir­ras­sa meno on ke­vyt­tä ja vauh­di­kas­ta. Jos roh­keus ja tai­to riit­tä­vät, voi surf­fa­ta aal­lon har­jal­la tuu­len no­peu­del­la. Mut­ta myö­tä­tuu­li voi kään­tää ka­ja­kin het­kes­sä poi­kit­tain ta­kaa vyö­ry­vän aal­lon al­le. Sik­si myö­tä­tuu­li vaa­tii malt­tia ja jat­ku­vaa tark­kaa­vai­suut­ta. Pie­ni­kin vää­rä lii­ke voi suis­taa ka­pe­an ka­ja­kin nu­rin sil­män­rä­päyk­ses­sä.

Tyy­ni ve­den pin­ta on kau­nis. Se hei­jas­taa tai­vaan kor­keut­ta, mut­ta voi kät­keä si­le­än pin­nan al­le te­rä­vän ki­ven tai ko­ko­nai­sen ka­ri­kon. Vaik­ka vesi oli­si kir­kas­ta, pin­nan al­la vaa­ni­van ki­ven huo­maa vas­ta, kun on lii­an myö­häis­tä py­säh­tyä tai väis­tää. Ke­vy­el­lä­kin tuu­lel­la tai vir­ras­sa ve­den lii­ke an­taa merk­ke­jä ki­vi­kois­ta, mut­ta tyy­ni vesi ei ker­ro, mitä pin­nan al­la pii­lee. Tyy­ni sää hou­kut­te­lee huo­let­to­maan me­noon. Sik­si tyy­ni vesi on kai­kis­ta ke­leis­tä pe­tol­li­sin.

Me­ri­kart­ta ja kom­pas­si ovat tar­peen, vaik­ka kul­ki­si tu­tuil­la ve­sil­lä. Kun sumu, hä­mä­rä tai ve­si­sa­de peit­tä­vät nä­ky­vyy­den, ne osoit­ta­vat oi­ke­an väy­län, vaa­ran pai­kat ja suo­ja­sa­ta­mat. Niin kuin ve­sil­lä, on us­ko­ne­lä­mäs­sä­kin tär­keä tie­tää, mil­lai­sia vir­to­ja on kul­ke­mas­sa ja mis­sä kul­kee tur­val­li­nen tie mää­rän­pää­hän, suo­ja­sa­ta­maan.

PekkaLassila
Opiskeluaikana aloitimme vaimoni kanssa tyhjästä. Nyt meillä on kahdeksan aikuista lasta, vävyjä, miniöitä ja lastenlapsia ja olemme jälleen kahden. Vapaa-aikana matkustelemme. Viihdyn vesillä ja luonnossa. Luen mielelläni kaunokirjallisuutta. Työskentelen kuvaajana, kirjoittajana sekä kouluttajana media-alalla ja viestinnän parissa. Kirjoittaminen on yksinäistä puuhaa, lukeminen ei. Jos tekstini herätti ajatuksen tai mielikuvan, jonka haluat jakaa kanssani, osoitteeni on pekka.lassila@me.com
PekkaLassila

Vii­mei­nen toi­vo­mus

12.12.2016 6.59
PekkaLassila

Sy­dän pu­huu

22.11.2016 6.44
PekkaLassila

Ala­ny­an seu­rois­sa

15.10.2016 6.09
PekkaLassila

Maja seu­ra­sa­lis­sa

11.9.2016 6.32
PekkaLassila

Vesi juok­si kirk­kaa­na kuin ar­mo

14.8.2016 6.57
PekkaLassila

Lau­let­han vir­si

26.7.2016 6.09
PekkaLassila

Re­hel­li­ses­ti syn­ti­nen

14.5.2016 6.55
PekkaLassila

Päi­vä­kir­ja­mer­kin­tö­jä pää­si­äi­sen ajal­ta

1.4.2016 7.00
PekkaLassila

Ei kaik­ki kir­joi­tet­tu ole tot­ta

14.3.2016 6.46
PekkaLassila

Mi­hin ys­tä­vyys jäi?

14.2.2016 6.54
PekkaLassila

Kun työ lop­puu

12.1.2016 6.22
PekkaLassila

Jou­lu­puu­ta ra­ken­ta­es­sa

24.12.2015 7.03
PekkaLassila

Kir­je ys­tä­väl­le

12.11.2015 7.02
PekkaLassila

Kris­til­li­ses­ti vai ta­san?

14.10.2015 6.26
PekkaLassila

Mikä riit­tää?

8.9.2015 6.57
PekkaLassila

Lo­pun ajan lap­se­na

9.8.2015 6.21
PekkaLassila

Su­vi­seu­ro­ja ja sa­vi­seu­ro­ja

2.7.2015 6.30
PekkaLassila

Mat­kal­la

4.6.2015 6.33
PekkaLassila

Kirk­ko ja jää­kiek­ko­lii­ga

7.5.2015 6.14
PekkaLassila

​Ek­syk­sis­sä

7.4.2015 6.41
PekkaLassila

​Su­ku­pol­vien ket­jus­sa

14.3.2015 6.42
PekkaLassila

​Toi­nen osaa pur­kaa, toi­nen käyn­nis­tää

8.2.2015 6.34
PekkaLassila

​Ys­tä­vä tie­tä­mät­tään

7.1.2015 6.59
PekkaLassila

​Jou­lu­kort­ti läm­mit­tää miel­tä

10.12.2014 6.53
PekkaLassila

Kun eri­lai­set kat­so­muk­set koh­taa­vat

6.11.2014 6.02
PekkaLassila

​Rak­ki­koi­ran teh­tä­vä

10.10.2014 6.24
PekkaLassila

​Ei lei­ka­ta kei­sa­ril­ta

6.9.2014 7.20
PekkaLassila

Elä­män eväi­tä

3.8.2014 7.05
PekkaLassila

Vä­lil­lä meri tyyn­tyy

5.7.2014 7.26
PekkaLassila

​Asun­to­vau­nu­e­lä­mää

4.6.2014 7.35
PekkaLassila

Mitä peu­ku­tan so­mes­sa?

3.5.2014 7.17
PekkaLassila

Mitä toi­mit­ta­ja saa sa­noa?

3.4.2014 9.05
PekkaLassila

Mis­tä on help­po pu­hua?

6.3.2014 10.39
20.1.2022

Me saim­me kat­sel­la hä­nen kirk­kaut­taan, kirk­kaut­ta, jon­ka Isä ai­no­al­le Po­jal­le an­taa.

Joh. 1:14

Viikon kysymys