JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Vii­mei­nen toi­vo­mus

12.12.2016 6.59

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420161212065900

Tämä on kol­mas­kym­me­nes­nel­jäs blo­gi­kir­joi­tuk­se­ni Päi­vä­mie­hen verk­ko­leh­teen ja sa­mal­la vii­mei­nen. Ku­lu­neen lä­hes kol­men vuo­den ai­ka­na olen is­tu­nut kir­joit­ta­mas­sa useim­min ko­ti­soh­val­la, mut­ta myös ul­ko­mail­la, asun­to­vau­nus­sa, kah­vi­las­sa, ju­nas­sa, met­säs­sä ja lin­ja-au­tos­sa. Jos­kus olen sa­nel­lut teks­tin au­toa aja­es­sa ja kir­joit­ta­nut puh­taak­si myö­hem­min tie­to­ko­neen ää­res­sä.

Rei­lun pa­rin tu­han­nen mer­kin teks­ti ker­ran kuus­sa ei vält­tä­mät­tä tun­nu ko­vin­kaan työ­lääl­tä teh­tä­väl­tä. Jos­kus teks­ti on­kin tul­lut kuin it­ses­tään, hel­pos­ti kai­ken muun te­ke­mi­sen ohes­sa. Jot­kut teks­tit ovat syn­ty­neet vel­vol­li­suu­den­tun­nos­ta ja teh­tä­vään si­tou­tu­mi­ses­ta. Jos­kus taas ai­he on myl­ler­tä­nyt mie­les­sä ja et­si­nyt lo­pul­lis­ta muo­to­aan viik­ko­ja. Joi­den­kin ai­hei­den ää­rel­lä olen ky­sy­nyt it­sel­tä­ni, jak­san­ko it­se us­koa to­del­la näin.

Kol­men vuo­den ai­ka­na elä­mäs­sä­ni on ta­pah­tu­nut pal­jon. Moni ta­pah­tu­ma, suu­ri ja pie­ni, on vä­lit­ty­nyt jol­lain ta­paa lu­ki­joil­le. Olen ret­keil­lyt ja mat­kus­ta­nut, olen asu­nut ja työs­ken­nel­lyt mo­nel­la eri paik­ka­kun­nal­la ja ol­lut myös työ­tä vail­la. Oman elä­män ta­pah­tu­mien avaa­mi­nen tun­te­mat­to­mil­le lu­ki­joil­le ei ole ol­lut ai­na help­poa, mut­ta vai­kei­den ai­hei­den ää­rel­lä olen muis­ta­nut lu­ki­joi­den kom­ment­te­ja. Ne ovat kan­nus­ta­neet jat­ka­maan kir­joit­ta­mis­ta.

Ku­lu­neet kol­me vuot­ta ovat opet­ta­neet nöy­ryyt­tä ja luot­ta­mus­ta elä­män hau­rau­den edes­sä. Asi­at ei­vät ai­na ta­pah­du niin kuin suun­nit­te­lem­me ja toi­vom­me. Eteen­päin em­me näe, mut­ta taak­se jää­neet yl­lät­tä­vät­kin ta­pah­tu­mat ja asi­at nä­ky­vät jäl­keen päin sel­kei­nä, ehyt­tä pol­kua kul­jet­ta­nei­na as­ke­li­na.

Kä­ve­lim­me tal­vi­se­na sun­nun­tai­aa­mu­na uu­den työ­paik­ka­kun­ta­ni kirk­koon ja lau­loim­me Hoo­si­an­naa. En­sim­mäi­sen ad­ven­tin teks­ti vei mei­dät jou­lun ai­hei­siin pää­si­äi­sen ta­pah­tu­mien kaut­ta. Teks­tin ää­rel­lä ajat­te­lin nii­tä lä­hei­si­ä­ni, jot­ka ku­lu­neen kol­men vuo­den ai­ka­na ja jo ai­em­min ovat luo­pu­neet sii­tä lah­jas­ta, jon­ka Jee­sus lu­nas­ti meil­le jo­kai­sel­le ris­tin­kuo­le­mal­laan.

Vuo­sia sit­ten eräs ys­tä­vä­ni ver­ta­si omaa us­ko­aan ar­pa­lip­puun. Hän epäi­li us­kon­sa mie­lek­kyyt­tä, mut­ta ei ha­lun­nut luo­pu­a­kaan. Eni­ten hän­tä epäi­lyt­ti aja­tus vii­mei­ses­tä tuo­mi­os­ta, jota hän ver­ta­si ar­von­taan. Hän oli tul­lut sii­hen tu­lok­seen, et­tä jos ar­von­ta yli­pää­tään ta­pah­tuu, ar­von­nas­sa voit­to ja­e­taan vain nii­den kes­ken, ke­nel­lä on ar­pa­lip­pu. Myö­hem­min hän kui­ten­kin ka­dot­ti ar­pa­lip­pun­sa. Epäi­lys voit­ti.

Omis­tan vii­mei­sen blo­gi­teks­ti­ni vii­mei­sen kap­pa­leen si­nul­le, ys­tä­vä­ni, joka epäi­lyk­sis­sä­si ka­do­tit kal­liin ar­pa­lip­pu­si. Voit saa­da sen ta­kai­sin, jos vain ha­lu­at. Omis­tan tä­män kap­pa­leen myös si­nul­le ys­tä­vä­ni, jol­le täl­lä pals­tal­la kir­joi­tin ai­em­min kir­jeen. Jou­lun suu­rin lah­ja on sii­nä, et­tä Jee­sus syn­tyi tän­ne maa­il­maan, eli syn­nit­tö­män elä­män ja kuo­li si­nun­kin syn­tie­si täh­den. Heik­ko­kin us­ko riit­tää, kaik­ki muu tu­lee pe­räs­sä.

PekkaLassila
Opiskeluaikana aloitimme vaimoni kanssa tyhjästä. Nyt meillä on kahdeksan aikuista lasta, vävyjä, miniöitä ja lastenlapsia ja olemme jälleen kahden. Vapaa-aikana matkustelemme. Viihdyn vesillä ja luonnossa. Luen mielelläni kaunokirjallisuutta. Työskentelen kuvaajana, kirjoittajana sekä kouluttajana media-alalla ja viestinnän parissa. Kirjoittaminen on yksinäistä puuhaa, lukeminen ei. Jos tekstini herätti ajatuksen tai mielikuvan, jonka haluat jakaa kanssani, osoitteeni on pekka.lassila@me.com
PekkaLassila

Sy­dän pu­huu

22.11.2016 6.44
PekkaLassila

Ala­ny­an seu­rois­sa

15.10.2016 6.09
PekkaLassila

Maja seu­ra­sa­lis­sa

11.9.2016 6.32
PekkaLassila

Vesi juok­si kirk­kaa­na kuin ar­mo

14.8.2016 6.57
PekkaLassila

Lau­let­han vir­si

26.7.2016 6.09
PekkaLassila

Rau­hal­li­sen tuu­lis­ta vai pe­tol­li­sen tyyn­tä

24.6.2016 6.50
PekkaLassila

Re­hel­li­ses­ti syn­ti­nen

14.5.2016 6.55
PekkaLassila

Päi­vä­kir­ja­mer­kin­tö­jä pää­si­äi­sen ajal­ta

1.4.2016 7.00
PekkaLassila

Ei kaik­ki kir­joi­tet­tu ole tot­ta

14.3.2016 6.46
PekkaLassila

Mi­hin ys­tä­vyys jäi?

14.2.2016 6.54
PekkaLassila

Kun työ lop­puu

12.1.2016 6.22
PekkaLassila

Jou­lu­puu­ta ra­ken­ta­es­sa

24.12.2015 7.03
PekkaLassila

Kir­je ys­tä­väl­le

12.11.2015 7.02
PekkaLassila

Kris­til­li­ses­ti vai ta­san?

14.10.2015 6.26
PekkaLassila

Mikä riit­tää?

8.9.2015 6.57
PekkaLassila

Lo­pun ajan lap­se­na

9.8.2015 6.21
PekkaLassila

Su­vi­seu­ro­ja ja sa­vi­seu­ro­ja

2.7.2015 6.30
PekkaLassila

Mat­kal­la

4.6.2015 6.33
PekkaLassila

Kirk­ko ja jää­kiek­ko­lii­ga

7.5.2015 6.14
PekkaLassila

​Ek­syk­sis­sä

7.4.2015 6.41
PekkaLassila

​Su­ku­pol­vien ket­jus­sa

14.3.2015 6.42
PekkaLassila

​Toi­nen osaa pur­kaa, toi­nen käyn­nis­tää

8.2.2015 6.34
PekkaLassila

​Ys­tä­vä tie­tä­mät­tään

7.1.2015 6.59
PekkaLassila

​Jou­lu­kort­ti läm­mit­tää miel­tä

10.12.2014 6.53
PekkaLassila

Kun eri­lai­set kat­so­muk­set koh­taa­vat

6.11.2014 6.02
PekkaLassila

​Rak­ki­koi­ran teh­tä­vä

10.10.2014 6.24
PekkaLassila

​Ei lei­ka­ta kei­sa­ril­ta

6.9.2014 7.20
PekkaLassila

Elä­män eväi­tä

3.8.2014 7.05
PekkaLassila

Vä­lil­lä meri tyyn­tyy

5.7.2014 7.26
PekkaLassila

​Asun­to­vau­nu­e­lä­mää

4.6.2014 7.35
PekkaLassila

Mitä peu­ku­tan so­mes­sa?

3.5.2014 7.17
PekkaLassila

Mitä toi­mit­ta­ja saa sa­noa?

3.4.2014 9.05
PekkaLassila

Mis­tä on help­po pu­hua?

6.3.2014 10.39
22.9.2020

Her­ra, kuu­le ru­kouk­se­ni, vas­taa mi­nul­le, minä olen köy­hä ja avu­ton. Ps. 86:1

Viikon kysymys