JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Viimeinen toivomus

12.12.2016 6.59

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420161212065900

Tämä on kol­mas­kym­me­nes­nel­jäs blo­gi­kir­joi­tuk­se­ni Päi­vä­mie­hen verk­ko­leh­teen ja sa­mal­la vii­mei­nen. Ku­lu­neen lä­hes kol­men vuo­den ai­ka­na olen is­tu­nut kir­joit­ta­mas­sa useim­min ko­ti­soh­val­la, mut­ta myös ul­ko­mail­la, asun­to­vau­nus­sa, kah­vi­las­sa, ju­nas­sa, met­säs­sä ja lin­ja-au­tos­sa. Jos­kus olen sa­nel­lut teks­tin au­toa aja­es­sa ja kir­joit­ta­nut puh­taak­si myö­hem­min tie­to­ko­neen ää­res­sä.

Rei­lun pa­rin tu­han­nen mer­kin teks­ti ker­ran kuus­sa ei vält­tä­mät­tä tun­nu ko­vin­kaan työ­lääl­tä teh­tä­väl­tä. Jos­kus teks­ti on­kin tul­lut kuin it­ses­tään, hel­pos­ti kai­ken muun te­ke­mi­sen ohes­sa. Jot­kut teks­tit ovat syn­ty­neet vel­vol­li­suu­den­tun­nos­ta ja teh­tä­vään si­tou­tu­mi­ses­ta. Jos­kus taas ai­he on myl­ler­tä­nyt mie­les­sä ja et­si­nyt lo­pul­lis­ta muo­to­aan viik­ko­ja. Joi­den­kin ai­hei­den ää­rel­lä olen ky­sy­nyt it­sel­tä­ni, jak­san­ko it­se us­koa to­del­la näin.

Kol­men vuo­den ai­ka­na elä­mäs­sä­ni on ta­pah­tu­nut pal­jon. Moni ta­pah­tu­ma, suu­ri ja pie­ni, on vä­lit­ty­nyt jol­lain ta­paa lu­ki­joil­le. Olen ret­keil­lyt ja mat­kus­ta­nut, olen asu­nut ja työs­ken­nel­lyt mo­nel­la eri paik­ka­kun­nal­la ja ol­lut myös työ­tä vail­la. Oman elä­män ta­pah­tu­mien avaa­mi­nen tun­te­mat­to­mil­le lu­ki­joil­le ei ole ol­lut ai­na help­poa, mut­ta vai­kei­den ai­hei­den ää­rel­lä olen muis­ta­nut lu­ki­joi­den kom­ment­te­ja. Ne ovat kan­nus­ta­neet jat­ka­maan kir­joit­ta­mis­ta.

Ku­lu­neet kol­me vuot­ta ovat opet­ta­neet nöy­ryyt­tä ja luot­ta­mus­ta elä­män hau­rau­den edes­sä. Asi­at ei­vät ai­na ta­pah­du niin kuin suun­nit­te­lem­me ja toi­vom­me. Eteen­päin em­me näe, mut­ta taak­se jää­neet yl­lät­tä­vät­kin ta­pah­tu­mat ja asi­at nä­ky­vät jäl­keen päin sel­kei­nä, ehyt­tä pol­kua kul­jet­ta­nei­na as­ke­li­na.

Kä­ve­lim­me tal­vi­se­na sun­nun­tai­aa­mu­na uu­den työ­paik­ka­kun­ta­ni kirk­koon ja lau­loim­me Hoo­si­an­naa. En­sim­mäi­sen ad­ven­tin teks­ti vei mei­dät jou­lun ai­hei­siin pää­si­äi­sen ta­pah­tu­mien kaut­ta. Teks­tin ää­rel­lä ajat­te­lin nii­tä lä­hei­si­ä­ni, jot­ka ku­lu­neen kol­men vuo­den ai­ka­na ja jo ai­em­min ovat luo­pu­neet sii­tä lah­jas­ta, jon­ka Jee­sus lu­nas­ti meil­le jo­kai­sel­le ris­tin­kuo­le­mal­laan.

Vuo­sia sit­ten eräs ys­tä­vä­ni ver­ta­si omaa us­ko­aan ar­pa­lip­puun. Hän epäi­li us­kon­sa mie­lek­kyyt­tä, mut­ta ei ha­lun­nut luo­pu­a­kaan. Eni­ten hän­tä epäi­lyt­ti aja­tus vii­mei­ses­tä tuo­mi­os­ta, jota hän ver­ta­si ar­von­taan. Hän oli tul­lut sii­hen tu­lok­seen, et­tä jos ar­von­ta yli­pää­tään ta­pah­tuu, ar­von­nas­sa voit­to ja­e­taan vain nii­den kes­ken, ke­nel­lä on ar­pa­lip­pu. Myö­hem­min hän kui­ten­kin ka­dot­ti ar­pa­lip­pun­sa. Epäi­lys voit­ti.

Omis­tan vii­mei­sen blo­gi­teks­ti­ni vii­mei­sen kap­pa­leen si­nul­le, ys­tä­vä­ni, joka epäi­lyk­sis­sä­si ka­do­tit kal­liin ar­pa­lip­pu­si. Voit saa­da sen ta­kai­sin, jos vain ha­lu­at. Omis­tan tä­män kap­pa­leen myös si­nul­le ys­tä­vä­ni, jol­le täl­lä pals­tal­la kir­joi­tin ai­em­min kir­jeen. Jou­lun suu­rin lah­ja on sii­nä, et­tä Jee­sus syn­tyi tän­ne maa­il­maan, eli syn­nit­tö­män elä­män ja kuo­li si­nun­kin syn­tie­si täh­den. Heik­ko­kin us­ko riit­tää, kaik­ki muu tu­lee pe­räs­sä.

PekkaLassila
Opiskeluaikana aloitimme vaimoni kanssa tyhjästä. Nyt meillä on kahdeksan aikuista lasta, vävyjä, miniöitä ja lastenlapsia ja olemme jälleen kahden. Vapaa-aikana matkustelemme. Viihdyn vesillä ja luonnossa. Luen mielelläni kaunokirjallisuutta. Työskentelen kuvaajana, kirjoittajana sekä kouluttajana media-alalla ja viestinnän parissa. Kirjoittaminen on yksinäistä puuhaa, lukeminen ei. Jos tekstini herätti ajatuksen tai mielikuvan, jonka haluat jakaa kanssani, osoitteeni on pekka.lassila@me.com
PekkaLassila

Sydän puhuu

22.11.2016 6.44
PekkaLassila

Alanyan seuroissa

15.10.2016 6.09
PekkaLassila

Maja seurasalissa

11.9.2016 6.32
PekkaLassila

Vesi juoksi kirkkaana kuin armo

14.8.2016 6.57
PekkaLassila

Laulethan virsi

26.7.2016 6.09
PekkaLassila

Rauhallisen tuulista vai petollisen tyyntä

24.6.2016 6.50
PekkaLassila

Rehellisesti syntinen

14.5.2016 6.55
PekkaLassila

Päiväkirjamerkintöjä pääsiäisen ajalta

1.4.2016 7.00
PekkaLassila

Ei kaikki kirjoitettu ole totta

14.3.2016 6.46
PekkaLassila

Mihin ystävyys jäi?

14.2.2016 6.54
PekkaLassila

Kun työ loppuu

12.1.2016 6.22
PekkaLassila

Joulupuuta rakentaessa

24.12.2015 7.03
PekkaLassila

Kirje ystävälle

12.11.2015 7.02
PekkaLassila

Kristillisesti vai tasan?

14.10.2015 6.26
PekkaLassila

Mikä riittää?

8.9.2015 6.57
PekkaLassila

Lopun ajan lapsena

9.8.2015 6.21
PekkaLassila

Suviseuroja ja saviseuroja

2.7.2015 6.30
PekkaLassila

Matkalla

4.6.2015 6.33
PekkaLassila

Kirkko ja jääkiekkoliiga

7.5.2015 6.14
PekkaLassila

​Eksyksissä

7.4.2015 6.41
PekkaLassila

​Sukupolvien ketjussa

14.3.2015 6.42
PekkaLassila

​Toinen osaa purkaa, toinen käynnistää

8.2.2015 6.34
PekkaLassila

​Ystävä tietämättään

7.1.2015 6.59
PekkaLassila

​Joulukortti lämmittää mieltä

10.12.2014 6.53
PekkaLassila

Kun erilaiset katsomukset kohtaavat

6.11.2014 6.02
PekkaLassila

​Rakkikoiran tehtävä

10.10.2014 6.24
PekkaLassila

​Ei leikata keisarilta

6.9.2014 7.20
PekkaLassila

Elämän eväitä

3.8.2014 7.05
PekkaLassila

Välillä meri tyyntyy

5.7.2014 7.26
PekkaLassila

​Asuntovaunuelämää

4.6.2014 7.35
PekkaLassila

Mitä peukutan somessa?

3.5.2014 7.17
PekkaLassila

Mitä toimittaja saa sanoa?

3.4.2014 9.05
PekkaLassila

Mistä on helppo puhua?

6.3.2014 10.39
30.9.2022

Sinä, Herra, olet hyvä, sinä annat anteeksi, runsain mitoin sinä jaat armoasi kaikille, jotka sinua avuksi huutavat. Ps. 86:5

Viikon kysymys