JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

​Ys­tä­vä tie­tä­mät­tään

7.1.2015 6.59

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420150107065900

Ajoim­me per­jan­tai-il­ta­na muut­to­kuor­man vie­raan suur­kau­pun­gin opis­ke­li­ja-asun­toon. Lau­an­tai ku­lui sii­vo­tes­sa ja asun­toa si­sus­ta­es­sa. Sun­nun­tai­aa­mu­na, kun olim­me vie­lä vuo­tees­sa, soi ovi­kel­lo. Meil­le en­tuu­des­taan tun­te­ma­ton elä­kei­käi­nen täti as­tui oves­ta si­sään, toi­vot­ti mei­dät ter­ve­tul­leik­si paik­ka­kun­nal­le ja is­tui vie­raa­nam­me koko päi­vän, kun­nes il­lal­la hy­väs­te­lim­me bus­si­py­sä­kil­lä seu­ra­mat­kan jäl­keen. Em­me ol­leet­kaan yk­sin suu­res­sa kau­pun­gis­sa.

Kä­ve­lin pit­kin len­to­ko­neen käy­tä­vää ja et­sin so­pi­vaa is­tuin­paik­kaa rei­lun tun­nin kes­tä­väl­le len­nol­le. Olin työ­mat­kal­la ja pa­lai­sin il­lal­la ta­kai­sin ko­tiin. Ko­neen kes­ki­vai­heil­la tut­tu per­hee­ni­sä kiin­nit­ti tur­va­vyö­tä ik­ku­na­pai­kal­la. Ter­veh­dim­me. Vie­rei­nen is­tuin oli va­paa­na, ja ase­tuin sii­hen.

Pu­huim­me me­neil­lään ole­vis­ta työ­a­si­ois­tam­me. Hy­vän­tuu­li­nen tut­ta­va ker­toi vaih­ta­neen­sa työ­paik­kaa, mut­ta pa­lan­neen­sa sa­man tien ta­kai­sin en­ti­seen teh­tä­vään­sä. Ih­met­te­lin, mikä sai mie­len niin pian muut­tu­maan, ei­kö työ­paik­ka vas­tan­nut odo­tuk­sia.

– Se oli kyl­lä kiin­nos­ta­va teh­tä­vä. Oli­sin mie­lel­lä­ni siel­lä työs­ken­nel­lyt, tut­ta­va ker­toi hy­myil­len.

– En­sim­mäi­si­nä päi­vi­nä mi­nun piti täyt­tää hen­ki­lö­tie­to­lo­ma­ke. Sii­nä ky­syt­tiin myös per­hees­tä ja har­ras­tuk­sis­ta. Lap­sia var­ten oli va­rat­tu kak­si sa­ra­ket­ta. Kir­joi­tin lo­put kah­dek­san lo­mak­keen kään­tö­puo­lel­le. Seu­raa­va­na päi­vä­nä kuu­lin, et­ten oi­kein sovi yri­tyk­sen pro­fii­liin.

– No jopa! Mitä sit­ten ta­pah­tui?

– Pa­la­sin en­ti­seen työ­paik­kaa­ni. Ot­ti­vat mie­lel­lään ta­kai­sin. Siel­lä voin ol­la va­paas­ti oma it­se­ni.

Olin kas­va­van per­heen nuo­ri isä, työ­u­ra­ni oli alus­sa. Mie­tin usein tu­le­vai­suut­ta ja toi­meen­tu­loa, mie­tin Ju­ma­lan tar­koi­tus­ta ja suun­ni­tel­maa per­heem­me elä­mään. Mi­ten säi­ly­tän us­ko­ni ja luot­ta­muk­se­ni Ju­ma­laan ym­pä­ris­tön pai­nees­sa. En tun­te­nut it­se­ä­ni vah­vak­si. Tu­le­vai­suus pe­lot­ti. Ja nyt vie­res­sä­ni is­tu­va van­hem­pi per­hee­ni­sä ker­toi lep­poi­sas­ti vai­ke­an kuu­loi­ses­ta ti­lan­tees­taan kuin oli­si unoh­ta­nut sol­mi­on ko­tiin­sa tai asen­ta­nut vai­pan lap­sel­le vää­rin päin. Kuin pik­ku­ju­tus­ta.

Pari vuot­ta sit­ten jäin yl­lät­tä­en työt­tö­mäk­si, ja huo­li tu­le­vai­suu­des­ta pai­noi ras­kaas­ti miel­tä­ni. Kir­joi­tin elä­män­ti­lan­tees­ta­ni ker­to­vas­sa teks­tis­sä ys­tä­väs­tä, joka tuos­sa ti­lan­tees­sa vei mi­nut ret­kel­le tal­vi­seen saa­ris­toon ja kuin­ka ret­ki vir­kis­ti miel­tä­ni ja käyn­nis­ti uu­den vai­heen työ­e­lä­mäs­sä­ni.

– En­pä tien­nyt, et­tä se ret­ki oli si­nul­le niin mer­kit­tä­vä, ys­tä­vä ih­met­te­li, kun myö­hem­min oli lu­ke­nut kir­joi­tuk­se­ni.

– Mi­nul­la­kin oli sil­loin vä­hän työ­tä. Me­hän vaan kä­vel­tiin siel­lä pak­ka­ses­sa ja lu­mes­sa.

To­del­li­nen ys­tä­vä on sel­lai­nen lä­him­mäi­nen, joka pyy­teet­tö­mäs­ti ja jopa tie­tä­mät­tään tu­kee, nos­taa ja kan­taa. To­del­li­nen ys­tä­vä on kuin len­to­ko­nees­sa is­tu­nut per­hee­ni­sä. Hän häm­mäs­tyi, kun vuo­si­kym­me­niä myö­hem­min ker­roin hä­nen omal­la ta­ri­nal­laan mi­nua vah­vis­ta­neen. Tai kuin mies, joka vei mi­nut mu­kaan­sa saa­ris­toon tal­vi­sel­le mö­kin­tar­kis­tus­mat­kal­le. Tai kuin täti, joka näyt­ti meil­le läm­pi­män ko­din suu­res­sa kau­pun­gis­sa.

PekkaLassila
Opiskeluaikana aloitimme vaimoni kanssa tyhjästä. Nyt meillä on kahdeksan aikuista lasta, vävyjä, miniöitä ja lastenlapsia ja olemme jälleen kahden. Vapaa-aikana matkustelemme. Viihdyn vesillä ja luonnossa. Luen mielelläni kaunokirjallisuutta. Työskentelen kuvaajana, kirjoittajana sekä kouluttajana media-alalla ja viestinnän parissa. Kirjoittaminen on yksinäistä puuhaa, lukeminen ei. Jos tekstini herätti ajatuksen tai mielikuvan, jonka haluat jakaa kanssani, osoitteeni on pekka.lassila@me.com
PekkaLassila

Vii­mei­nen toi­vo­mus

12.12.2016 6.59
PekkaLassila

Sy­dän pu­huu

22.11.2016 6.44
PekkaLassila

Ala­ny­an seu­rois­sa

15.10.2016 6.09
PekkaLassila

Maja seu­ra­sa­lis­sa

11.9.2016 6.32
PekkaLassila

Vesi juok­si kirk­kaa­na kuin ar­mo

14.8.2016 6.57
PekkaLassila

Lau­let­han vir­si

26.7.2016 6.09
PekkaLassila

Rau­hal­li­sen tuu­lis­ta vai pe­tol­li­sen tyyn­tä

24.6.2016 6.50
PekkaLassila

Re­hel­li­ses­ti syn­ti­nen

14.5.2016 6.55
PekkaLassila

Päi­vä­kir­ja­mer­kin­tö­jä pää­si­äi­sen ajal­ta

1.4.2016 7.00
PekkaLassila

Ei kaik­ki kir­joi­tet­tu ole tot­ta

14.3.2016 6.46
PekkaLassila

Mi­hin ys­tä­vyys jäi?

14.2.2016 6.54
PekkaLassila

Kun työ lop­puu

12.1.2016 6.22
PekkaLassila

Jou­lu­puu­ta ra­ken­ta­es­sa

24.12.2015 7.03
PekkaLassila

Kir­je ys­tä­väl­le

12.11.2015 7.02
PekkaLassila

Kris­til­li­ses­ti vai ta­san?

14.10.2015 6.26
PekkaLassila

Mikä riit­tää?

8.9.2015 6.57
PekkaLassila

Lo­pun ajan lap­se­na

9.8.2015 6.21
PekkaLassila

Su­vi­seu­ro­ja ja sa­vi­seu­ro­ja

2.7.2015 6.30
PekkaLassila

Mat­kal­la

4.6.2015 6.33
PekkaLassila

Kirk­ko ja jää­kiek­ko­lii­ga

7.5.2015 6.14
PekkaLassila

​Ek­syk­sis­sä

7.4.2015 6.41
PekkaLassila

​Su­ku­pol­vien ket­jus­sa

14.3.2015 6.42
PekkaLassila

​Toi­nen osaa pur­kaa, toi­nen käyn­nis­tää

8.2.2015 6.34
PekkaLassila

​Jou­lu­kort­ti läm­mit­tää miel­tä

10.12.2014 6.53
PekkaLassila

Kun eri­lai­set kat­so­muk­set koh­taa­vat

6.11.2014 6.02
PekkaLassila

​Rak­ki­koi­ran teh­tä­vä

10.10.2014 6.24
PekkaLassila

​Ei lei­ka­ta kei­sa­ril­ta

6.9.2014 7.20
PekkaLassila

Elä­män eväi­tä

3.8.2014 7.05
PekkaLassila

Vä­lil­lä meri tyyn­tyy

5.7.2014 7.26
PekkaLassila

​Asun­to­vau­nu­e­lä­mää

4.6.2014 7.35
PekkaLassila

Mitä peu­ku­tan so­mes­sa?

3.5.2014 7.17
PekkaLassila

Mitä toi­mit­ta­ja saa sa­noa?

3.4.2014 9.05
PekkaLassila

Mis­tä on help­po pu­hua?

6.3.2014 10.39
20.1.2022

Me saim­me kat­sel­la hä­nen kirk­kaut­taan, kirk­kaut­ta, jon­ka Isä ai­no­al­le Po­jal­le an­taa.

Joh. 1:14

Viikon kysymys