JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Mikä riit­tää?

8.9.2015 6.57

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420150908065700

Nip­pu pil­kot­tu­ja juu­ra­koi­ta kui­vuu au­rin­gos­sa aal­to­pel­lis­tä, pah­vis­ta ja sa­vi­tii­lis­tä ky­hä­tyn ma­jan sei­nus­tal­la. Ohut sa­vun­ha­ju kan­tau­tuu var­jos­ta ma­ta­lien pui­den al­ta. Nai­nen kau­lii tai­ki­naa maa­kuop­paan sy­ty­te­tyn tu­len ää­rel­lä. Al­haal­ta laak­sos­ta kan­tau­tuu kak­si­tah­ti­sen, har­va­käyn­ti­sen moot­to­rin ää­ni. Tum­man­pu­nai­nen kuu­si­kym­men­tä­lu­vun mot­to­ri­pyö­rä pa­pat­taa ma­jan eteen suu­ri ri­su­kuor­ma ta­ra­kal­la. Mies nos­taa lap­set moot­to­ri­pyö­rän ben­sa­tan­kin pääl­tä ja al­kaa pur­kaa ri­su­kuor­maa. Nai­nen hy­myi­lee iloi­ses­ti tu­len ää­res­tä.

Jat­kan py­säh­ty­mät­tä sau­va­kä­ve­ly­lenk­ki­ä­ni. Al­haal­la laa­kos­sa le­vit­täy­ty­vät kau­pun­ki ja meri, jon­ka yli tu­le­vien pa­ko­lais­ten vas­taa­no­tos­ta ää­nes­te­tään näi­nä viik­koi­na ko­ti­maam­me mo­nes­sa kun­nan- ja kau­pun­gin­val­tuus­tos­sa.

Vain joi­ta­kin päi­viä ai­em­min pa­la­sin kym­me­nen päi­vän me­lon­ta­va­el­luk­sel­ta. Viih­dyn ret­ki­o­lois­sa, jois­sa elä­mä ku­tis­tuu pe­ru­sa­si­oi­den ää­rel­le. Ku­lu­tan juo­ma­vet­tä nor­maa­li­o­lois­sa noin kol­me lit­raa päi­väs­sä. Si­jaan vuo­tee­ni ret­ki­pat­jal­le telt­taan tai laa­vuun, mil­loin sel­lai­sen löy­dän. Päi­vät ryt­mit­ty­vät suun­nis­ta­mi­sen, ete­ne­mi­sen sekä ruo­ka- ja le­po­tau­ko­jen mu­kaan. Sää­ti­la vai­kut­taa olen­nai­ses­ti ret­ken kul­kuun. Sää­hän ei voi vai­kut­taa, mut­ta omien toi­mien ajan­koh­dan voi va­li­ta sään mu­kaan.

Saan elää ar­ki­päi­vä­ni kes­kus­läm­mi­tyk­sen, ve­si­joh­don ja puh­taan ve­den, ter­veys- ja kou­lu­tus­pal­ve­lui­den, hy­vien lii­ken­ne- ja tie­to­lii­ken­neyh­teyk­sien sekä kat­ta­van so­si­aa­li­tur­van ää­rel­lä. Mi­nun ei tar­vit­se pe­lä­tä pe­to­e­läi­miä, vä­ki­val­tais­ta vi­hol­lis­ta ei­kä nä­län­hä­tää. Kai­ken hy­vin­voin­nin kes­kel­tä voin poi­ke­ta ha­lu­a­mak­se­ni ajak­si luon­toon pe­ru­sa­si­oi­den ää­rel­le vir­kis­ty­äk­se­ni ja saa­dak­se­ni voi­maut­ta­via luon­to­ko­ke­muk­sia.

Maa­il­man ih­mi­sis­tä huo­mat­ta­va osa elää ku­ten ju­tun alus­sa ku­vaa­ma­ni vuo­ris­to­ma­jan per­he. On ih­mi­siä, joi­den koko omai­suus mah­tuu pie­neen säk­kiin tai tas­kuun. On ih­mi­siä, jot­ka ei­vät saa riit­tä­vää ra­vin­toa, kou­lu­tus­ta ja sai­raan­hoi­toa. Mitä mah­taa maa­kuo­pan ää­rel­lä tai­ki­naa kau­li­va nai­nen aja­tel­la hii­li­kui­tui­sin te­les­koop­pi­sau­voin son­nus­tau­tu­nees­ta, lii­kun­taa ja elä­myk­siä haa­li­vas­ta lenk­kei­li­jäs­tä? Eh­kä eri­lai­set maa­il­mat ei­vät edes koh­taa, vaan mie­len täyt­tää ilo kui­vas­ta, läm­pöä tuo­vas­ta ri­su­kuor­mas­ta.

Mie­tin ret­ki­päi­vie­ni as­keet­tis­ta elä­mää. Ver­taan sitä mie­les­sä­ni ete­läi­sen maan vuo­ril­la asu­vien sekä nii­den ih­mis­ten ar­keen, jot­ka läh­te­vät pa­ko­lai­si­na ko­ti­maas­taan kuin kar­ja­lai­set evak­koon vuo­si­kym­me­niä sit­ten. Mikä riit­tää jo­ka­päi­väi­sek­si lei­väk­si? Mikä on to­del­la tar­peen? Isä mei­dän -ru­kous opet­taa mei­tä jo­ka­päi­väi­sen lei­vän osal­ta koh­tuul­li­suu­teen. Ju­ma­lan mei­tä koh­taan osoit­ta­ma hy­vyys vel­voit­taa mei­tä ot­ta­maan tois­ten tar­peet huo­mi­oon ja ja­ka­maan omas­tam­me.

PekkaLassila
Opiskeluaikana aloitimme vaimoni kanssa tyhjästä. Nyt meillä on kahdeksan aikuista lasta, vävyjä, miniöitä ja lastenlapsia ja olemme jälleen kahden. Vapaa-aikana matkustelemme. Viihdyn vesillä ja luonnossa. Luen mielelläni kaunokirjallisuutta. Työskentelen kuvaajana, kirjoittajana sekä kouluttajana media-alalla ja viestinnän parissa. Kirjoittaminen on yksinäistä puuhaa, lukeminen ei. Jos tekstini herätti ajatuksen tai mielikuvan, jonka haluat jakaa kanssani, osoitteeni on pekka.lassila@me.com
PekkaLassila

Vii­mei­nen toi­vo­mus

12.12.2016 6.59
PekkaLassila

Sy­dän pu­huu

22.11.2016 6.44
PekkaLassila

Ala­ny­an seu­rois­sa

15.10.2016 6.09
PekkaLassila

Maja seu­ra­sa­lis­sa

11.9.2016 6.32
PekkaLassila

Vesi juok­si kirk­kaa­na kuin ar­mo

14.8.2016 6.57
PekkaLassila

Lau­let­han vir­si

26.7.2016 6.09
PekkaLassila

Rau­hal­li­sen tuu­lis­ta vai pe­tol­li­sen tyyn­tä

24.6.2016 6.50
PekkaLassila

Re­hel­li­ses­ti syn­ti­nen

14.5.2016 6.55
PekkaLassila

Päi­vä­kir­ja­mer­kin­tö­jä pää­si­äi­sen ajal­ta

1.4.2016 7.00
PekkaLassila

Ei kaik­ki kir­joi­tet­tu ole tot­ta

14.3.2016 6.46
PekkaLassila

Mi­hin ys­tä­vyys jäi?

14.2.2016 6.54
PekkaLassila

Kun työ lop­puu

12.1.2016 6.22
PekkaLassila

Jou­lu­puu­ta ra­ken­ta­es­sa

24.12.2015 7.03
PekkaLassila

Kir­je ys­tä­väl­le

12.11.2015 7.02
PekkaLassila

Kris­til­li­ses­ti vai ta­san?

14.10.2015 6.26
PekkaLassila

Lo­pun ajan lap­se­na

9.8.2015 6.21
PekkaLassila

Su­vi­seu­ro­ja ja sa­vi­seu­ro­ja

2.7.2015 6.30
PekkaLassila

Mat­kal­la

4.6.2015 6.33
PekkaLassila

Kirk­ko ja jää­kiek­ko­lii­ga

7.5.2015 6.14
PekkaLassila

​Ek­syk­sis­sä

7.4.2015 6.41
PekkaLassila

​Su­ku­pol­vien ket­jus­sa

14.3.2015 6.42
PekkaLassila

​Toi­nen osaa pur­kaa, toi­nen käyn­nis­tää

8.2.2015 6.34
PekkaLassila

​Ys­tä­vä tie­tä­mät­tään

7.1.2015 6.59
PekkaLassila

​Jou­lu­kort­ti läm­mit­tää miel­tä

10.12.2014 6.53
PekkaLassila

Kun eri­lai­set kat­so­muk­set koh­taa­vat

6.11.2014 6.02
PekkaLassila

​Rak­ki­koi­ran teh­tä­vä

10.10.2014 6.24
PekkaLassila

​Ei lei­ka­ta kei­sa­ril­ta

6.9.2014 7.20
PekkaLassila

Elä­män eväi­tä

3.8.2014 7.05
PekkaLassila

Vä­lil­lä meri tyyn­tyy

5.7.2014 7.26
PekkaLassila

​Asun­to­vau­nu­e­lä­mää

4.6.2014 7.35
PekkaLassila

Mitä peu­ku­tan so­mes­sa?

3.5.2014 7.17
PekkaLassila

Mitä toi­mit­ta­ja saa sa­noa?

3.4.2014 9.05
PekkaLassila

Mis­tä on help­po pu­hua?

6.3.2014 10.39
20.1.2022

Me saim­me kat­sel­la hä­nen kirk­kaut­taan, kirk­kaut­ta, jon­ka Isä ai­no­al­le Po­jal­le an­taa.

Joh. 1:14

Viikon kysymys