JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Lopun ajan lapsena

9.8.2015 6.21

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420150809062100

Kuun­te­lim­me ke­sä­lo­ma­mat­kal­la vai­mo­ni kans­sa Ke­sä­seu­ra­ra­di­os­ta 1960-lu­vun saar­no­ja. Seu­ra­muis­tom­me lap­suu­den ajal­ta ajoit­tu­vat osin sa­mai­sel­le vuo­si­kym­me­nel­le. Elim­me uu­del­leen mo­nia lap­suu­den ajan tun­nel­mia pie­nis­tä ja suu­ris­ta seu­rois­ta.

1960-lu­vul­la saar­nat oli­vat usein pi­tem­piä kuin ny­ky­ään. Kos­ka käy­tös­sä ei yleen­sä ol­lut mik­ro­fo­ne­ja ja vah­vis­ti­mia, pu­hu­jan oli käy­tet­tä­vä sääs­te­le­mät­tä ään­tään, ja pu­hee­seen muo­dos­tui hel­pos­ti per­soo­nal­li­nen nuot­ti. Tun­nis­tim­me ra­di­o­saar­nois­ta vie­lä­kin joi­ta­kin lap­suu­tem­me saar­na­mie­hiä ää­nen ja pu­he­ta­van pe­rus­teel­la.

Maa­il­man­lo­pun lä­hei­syys as­kar­rut­ti mel­ko ylei­ses­ti 1960-lu­vun ih­mi­siä. Elet­tiin sy­vää kyl­män so­dan ai­kaa. Maa­il­man­so­dan jäl­jet ve­res­ti­vät tuo­rei­na so­tain­va­li­dien ja -les­kien sekä hei­dän lä­heis­ten­sä elä­mäs­sä. Kau­pun­gis­tu­mi­nen, su­ku­puo­li­mo­raa­lin muu­tos, al­ko­ho­li­po­li­tii­kan va­pau­tu­mi­nen, te­le­vi­sio ja elä­män viih­teel­lis­ty­mi­nen huo­let­ti­vat. ”Ajan il­ta” kuu­lui myös useis­sa 1960-lu­vun saar­nois­sa. ”Ajan mer­kit” näyt­ti­vät täyt­ty­vän. Pu­hut­tiin, kuin­ka tär­ke­ää on ol­la val­mii­na pit­kään ian­kaik­ki­suu­teen.

Van­ho­jen saar­no­jen ää­rel­lä muis­te­lim­me, mil­tä meis­tä 1960-lu­vun lap­sis­ta tun­tui elää lo­pun ajal­la. Em­me var­si­nai­ses­ti ko­ke­neet sil­loin tai­va­si­kä­vää. Toki mie­li­ku­va tai­vaan ilos­ta ja rau­has­ta oli ole­mas­sa, mut­ta tun­tui lap­sen mie­les­sä ko­vin etäi­sel­tä ja it­ses­tään sel­väl­tä. Edes­sä oli jouk­ko mah­dol­li­suuk­sia, mut­ta ei uh­kia. Mah­dol­li­nen maa­il­man­lop­pu oli­si ol­lut lä­hin­nä pet­ty­mys, jäi­si­hän ai­kui­sen elä­mä nä­ke­mät­tä ja ko­ke­mat­ta. Vie­lä ei­vät epäi­lyk­set pai­na­neet miel­tä.

Päi­vi toi­voi, et­tä eh­ti­si vie­lä opis­kel­la, saa­da ken­ties kiin­nos­ta­van am­ma­tin, ajo­kor­tin, avi­o­mie­hen ja per­heen­kin. Mi­nun miel­tä­ni polt­te­li ison vel­jen pol­ku­pyö­rä, myö­hem­min mopo, il­ma­ki­vää­ri ja au­ton ajo­kort­ti. Kuu­len­to­jen vuo­si­kym­me­nel­lä tun­tui hui­ke­al­ta aja­tel­la, mitä kiin­nos­ta­vaa tu­le­vai­suus vie­lä tuo­kaan elä­määm­me.

Ku­lu­neet vuo­si­kym­me­net ovat avan­neet mah­dol­li­suuk­sia, mut­ta tar­jon­neet myös mo­nen­lai­sia uh­kia, vas­toin­käy­mi­si­ä­kin. Elä­mä on kul­jet­ta­nut pol­ku­ja, joi­ta em­me tien­neet ole­van­kaan. Kaik­ki lap­suu­tem­me haa­veet ei­vät ole to­teu­tu­neet, mut­ta toi­saal­ta on to­teu­tu­nut pal­jon asi­oi­ta, mis­tä em­me osan­neet edes haa­veil­la. Myös elä­män ra­jal­li­suus ja ajan mer­kit ovat tul­leet lä­hel­le. Usein mie­les­sä on epäi­lyk­siä, uh­kia ja huol­ta pal­jon enem­män kuin mah­dol­li­suuk­sia.

Kuun­te­lin man­si­koi­ta poi­mies­sa­ni ke­sä­seu­ra­ra­di­on suo­raa lä­he­tys­tä maa­kun­nal­li­sis­ta opis­to­seu­rois­ta. Pu­hu­ja pu­hui lap­sis­ta ja lap­sen us­kos­ta. Kun­pa osai­sim­me säi­lyt­tää läpi elä­mäm­me lap­sen kal­tai­sen, yk­sin­ker­tai­sen us­kon ja luot­ta­muk­sen. Kun­pa ajan mer­kit ei­vät su­men­tai­si sil­mien eteen lap­se­nus­kol­la avau­tu­vaa toi­von nä­kö­a­laa.

PekkaLassila
Opiskeluaikana aloitimme vaimoni kanssa tyhjästä. Nyt meillä on kahdeksan aikuista lasta, vävyjä, miniöitä ja lastenlapsia ja olemme jälleen kahden. Vapaa-aikana matkustelemme. Viihdyn vesillä ja luonnossa. Luen mielelläni kaunokirjallisuutta. Työskentelen kuvaajana, kirjoittajana sekä kouluttajana media-alalla ja viestinnän parissa. Kirjoittaminen on yksinäistä puuhaa, lukeminen ei. Jos tekstini herätti ajatuksen tai mielikuvan, jonka haluat jakaa kanssani, osoitteeni on pekka.lassila@me.com
PekkaLassila

Viimeinen toivomus

12.12.2016 6.59
PekkaLassila

Sydän puhuu

22.11.2016 6.44
PekkaLassila

Alanyan seuroissa

15.10.2016 6.09
PekkaLassila

Maja seurasalissa

11.9.2016 6.32
PekkaLassila

Vesi juoksi kirkkaana kuin armo

14.8.2016 6.57
PekkaLassila

Laulethan virsi

26.7.2016 6.09
PekkaLassila

Rauhallisen tuulista vai petollisen tyyntä

24.6.2016 6.50
PekkaLassila

Rehellisesti syntinen

14.5.2016 6.55
PekkaLassila

Päiväkirjamerkintöjä pääsiäisen ajalta

1.4.2016 7.00
PekkaLassila

Ei kaikki kirjoitettu ole totta

14.3.2016 6.46
PekkaLassila

Mihin ystävyys jäi?

14.2.2016 6.54
PekkaLassila

Kun työ loppuu

12.1.2016 6.22
PekkaLassila

Joulupuuta rakentaessa

24.12.2015 7.03
PekkaLassila

Kirje ystävälle

12.11.2015 7.02
PekkaLassila

Kristillisesti vai tasan?

14.10.2015 6.26
PekkaLassila

Mikä riittää?

8.9.2015 6.57
PekkaLassila

Suviseuroja ja saviseuroja

2.7.2015 6.30
PekkaLassila

Matkalla

4.6.2015 6.33
PekkaLassila

Kirkko ja jääkiekkoliiga

7.5.2015 6.14
PekkaLassila

​Eksyksissä

7.4.2015 6.41
PekkaLassila

​Sukupolvien ketjussa

14.3.2015 6.42
PekkaLassila

​Toinen osaa purkaa, toinen käynnistää

8.2.2015 6.34
PekkaLassila

​Ystävä tietämättään

7.1.2015 6.59
PekkaLassila

​Joulukortti lämmittää mieltä

10.12.2014 6.53
PekkaLassila

Kun erilaiset katsomukset kohtaavat

6.11.2014 6.02
PekkaLassila

​Rakkikoiran tehtävä

10.10.2014 6.24
PekkaLassila

​Ei leikata keisarilta

6.9.2014 7.20
PekkaLassila

Elämän eväitä

3.8.2014 7.05
PekkaLassila

Välillä meri tyyntyy

5.7.2014 7.26
PekkaLassila

​Asuntovaunuelämää

4.6.2014 7.35
PekkaLassila

Mitä peukutan somessa?

3.5.2014 7.17
PekkaLassila

Mitä toimittaja saa sanoa?

3.4.2014 9.05
PekkaLassila

Mistä on helppo puhua?

6.3.2014 10.39
14.8.2022

Isäntä sanoi hänelle: ’Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!’ Matt. 25:23

Viikon kysymys