JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Lo­pun ajan lap­se­na

9.8.2015 6.21

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420150809062100

Kuun­te­lim­me ke­sä­lo­ma­mat­kal­la vai­mo­ni kans­sa Ke­sä­seu­ra­ra­di­os­ta 1960-lu­vun saar­no­ja. Seu­ra­muis­tom­me lap­suu­den ajal­ta ajoit­tu­vat osin sa­mai­sel­le vuo­si­kym­me­nel­le. Elim­me uu­del­leen mo­nia lap­suu­den ajan tun­nel­mia pie­nis­tä ja suu­ris­ta seu­rois­ta.

1960-lu­vul­la saar­nat oli­vat usein pi­tem­piä kuin ny­ky­ään. Kos­ka käy­tös­sä ei yleen­sä ol­lut mik­ro­fo­ne­ja ja vah­vis­ti­mia, pu­hu­jan oli käy­tet­tä­vä sääs­te­le­mät­tä ään­tään, ja pu­hee­seen muo­dos­tui hel­pos­ti per­soo­nal­li­nen nuot­ti. Tun­nis­tim­me ra­di­o­saar­nois­ta vie­lä­kin joi­ta­kin lap­suu­tem­me saar­na­mie­hiä ää­nen ja pu­he­ta­van pe­rus­teel­la.

Maa­il­man­lo­pun lä­hei­syys as­kar­rut­ti mel­ko ylei­ses­ti 1960-lu­vun ih­mi­siä. Elet­tiin sy­vää kyl­män so­dan ai­kaa. Maa­il­man­so­dan jäl­jet ve­res­ti­vät tuo­rei­na so­tain­va­li­dien ja -les­kien sekä hei­dän lä­heis­ten­sä elä­mäs­sä. Kau­pun­gis­tu­mi­nen, su­ku­puo­li­mo­raa­lin muu­tos, al­ko­ho­li­po­li­tii­kan va­pau­tu­mi­nen, te­le­vi­sio ja elä­män viih­teel­lis­ty­mi­nen huo­let­ti­vat. ”Ajan il­ta” kuu­lui myös useis­sa 1960-lu­vun saar­nois­sa. ”Ajan mer­kit” näyt­ti­vät täyt­ty­vän. Pu­hut­tiin, kuin­ka tär­ke­ää on ol­la val­mii­na pit­kään ian­kaik­ki­suu­teen.

Van­ho­jen saar­no­jen ää­rel­lä muis­te­lim­me, mil­tä meis­tä 1960-lu­vun lap­sis­ta tun­tui elää lo­pun ajal­la. Em­me var­si­nai­ses­ti ko­ke­neet sil­loin tai­va­si­kä­vää. Toki mie­li­ku­va tai­vaan ilos­ta ja rau­has­ta oli ole­mas­sa, mut­ta tun­tui lap­sen mie­les­sä ko­vin etäi­sel­tä ja it­ses­tään sel­väl­tä. Edes­sä oli jouk­ko mah­dol­li­suuk­sia, mut­ta ei uh­kia. Mah­dol­li­nen maa­il­man­lop­pu oli­si ol­lut lä­hin­nä pet­ty­mys, jäi­si­hän ai­kui­sen elä­mä nä­ke­mät­tä ja ko­ke­mat­ta. Vie­lä ei­vät epäi­lyk­set pai­na­neet miel­tä.

Päi­vi toi­voi, et­tä eh­ti­si vie­lä opis­kel­la, saa­da ken­ties kiin­nos­ta­van am­ma­tin, ajo­kor­tin, avi­o­mie­hen ja per­heen­kin. Mi­nun miel­tä­ni polt­te­li ison vel­jen pol­ku­pyö­rä, myö­hem­min mopo, il­ma­ki­vää­ri ja au­ton ajo­kort­ti. Kuu­len­to­jen vuo­si­kym­me­nel­lä tun­tui hui­ke­al­ta aja­tel­la, mitä kiin­nos­ta­vaa tu­le­vai­suus vie­lä tuo­kaan elä­määm­me.

Ku­lu­neet vuo­si­kym­me­net ovat avan­neet mah­dol­li­suuk­sia, mut­ta tar­jon­neet myös mo­nen­lai­sia uh­kia, vas­toin­käy­mi­si­ä­kin. Elä­mä on kul­jet­ta­nut pol­ku­ja, joi­ta em­me tien­neet ole­van­kaan. Kaik­ki lap­suu­tem­me haa­veet ei­vät ole to­teu­tu­neet, mut­ta toi­saal­ta on to­teu­tu­nut pal­jon asi­oi­ta, mis­tä em­me osan­neet edes haa­veil­la. Myös elä­män ra­jal­li­suus ja ajan mer­kit ovat tul­leet lä­hel­le. Usein mie­les­sä on epäi­lyk­siä, uh­kia ja huol­ta pal­jon enem­män kuin mah­dol­li­suuk­sia.

Kuun­te­lin man­si­koi­ta poi­mies­sa­ni ke­sä­seu­ra­ra­di­on suo­raa lä­he­tys­tä maa­kun­nal­li­sis­ta opis­to­seu­rois­ta. Pu­hu­ja pu­hui lap­sis­ta ja lap­sen us­kos­ta. Kun­pa osai­sim­me säi­lyt­tää läpi elä­mäm­me lap­sen kal­tai­sen, yk­sin­ker­tai­sen us­kon ja luot­ta­muk­sen. Kun­pa ajan mer­kit ei­vät su­men­tai­si sil­mien eteen lap­se­nus­kol­la avau­tu­vaa toi­von nä­kö­a­laa.

PekkaLassila
Opiskeluaikana aloitimme vaimoni kanssa tyhjästä. Nyt meillä on kahdeksan aikuista lasta, vävyjä, miniöitä ja lastenlapsia ja olemme jälleen kahden. Vapaa-aikana matkustelemme. Viihdyn vesillä ja luonnossa. Luen mielelläni kaunokirjallisuutta. Työskentelen kuvaajana, kirjoittajana sekä kouluttajana media-alalla ja viestinnän parissa. Kirjoittaminen on yksinäistä puuhaa, lukeminen ei. Jos tekstini herätti ajatuksen tai mielikuvan, jonka haluat jakaa kanssani, osoitteeni on pekka.lassila@me.com
PekkaLassila

Vii­mei­nen toi­vo­mus

12.12.2016 6.59
PekkaLassila

Sy­dän pu­huu

22.11.2016 6.44
PekkaLassila

Ala­ny­an seu­rois­sa

15.10.2016 6.09
PekkaLassila

Maja seu­ra­sa­lis­sa

11.9.2016 6.32
PekkaLassila

Vesi juok­si kirk­kaa­na kuin ar­mo

14.8.2016 6.57
PekkaLassila

Lau­let­han vir­si

26.7.2016 6.09
PekkaLassila

Rau­hal­li­sen tuu­lis­ta vai pe­tol­li­sen tyyn­tä

24.6.2016 6.50
PekkaLassila

Re­hel­li­ses­ti syn­ti­nen

14.5.2016 6.55
PekkaLassila

Päi­vä­kir­ja­mer­kin­tö­jä pää­si­äi­sen ajal­ta

1.4.2016 7.00
PekkaLassila

Ei kaik­ki kir­joi­tet­tu ole tot­ta

14.3.2016 6.46
PekkaLassila

Mi­hin ys­tä­vyys jäi?

14.2.2016 6.54
PekkaLassila

Kun työ lop­puu

12.1.2016 6.22
PekkaLassila

Jou­lu­puu­ta ra­ken­ta­es­sa

24.12.2015 7.03
PekkaLassila

Kir­je ys­tä­väl­le

12.11.2015 7.02
PekkaLassila

Kris­til­li­ses­ti vai ta­san?

14.10.2015 6.26
PekkaLassila

Mikä riit­tää?

8.9.2015 6.57
PekkaLassila

Su­vi­seu­ro­ja ja sa­vi­seu­ro­ja

2.7.2015 6.30
PekkaLassila

Mat­kal­la

4.6.2015 6.33
PekkaLassila

Kirk­ko ja jää­kiek­ko­lii­ga

7.5.2015 6.14
PekkaLassila

​Ek­syk­sis­sä

7.4.2015 6.41
PekkaLassila

​Su­ku­pol­vien ket­jus­sa

14.3.2015 6.42
PekkaLassila

​Toi­nen osaa pur­kaa, toi­nen käyn­nis­tää

8.2.2015 6.34
PekkaLassila

​Ys­tä­vä tie­tä­mät­tään

7.1.2015 6.59
PekkaLassila

​Jou­lu­kort­ti läm­mit­tää miel­tä

10.12.2014 6.53
PekkaLassila

Kun eri­lai­set kat­so­muk­set koh­taa­vat

6.11.2014 6.02
PekkaLassila

​Rak­ki­koi­ran teh­tä­vä

10.10.2014 6.24
PekkaLassila

​Ei lei­ka­ta kei­sa­ril­ta

6.9.2014 7.20
PekkaLassila

Elä­män eväi­tä

3.8.2014 7.05
PekkaLassila

Vä­lil­lä meri tyyn­tyy

5.7.2014 7.26
PekkaLassila

​Asun­to­vau­nu­e­lä­mää

4.6.2014 7.35
PekkaLassila

Mitä peu­ku­tan so­mes­sa?

3.5.2014 7.17
PekkaLassila

Mitä toi­mit­ta­ja saa sa­noa?

3.4.2014 9.05
PekkaLassila

Mis­tä on help­po pu­hua?

6.3.2014 10.39
20.1.2022

Me saim­me kat­sel­la hä­nen kirk­kaut­taan, kirk­kaut­ta, jon­ka Isä ai­no­al­le Po­jal­le an­taa.

Joh. 1:14

Viikon kysymys