JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

​Toinen osaa purkaa, toinen käynnistää

8.2.2015 6.34

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420150208063400

Vaik­ka en viih­dy se­ka­sot­kus­sa, va­lo­ku­vien, kuit­tien ja asi­a­pa­pe­rei­den jär­jes­tel­mäl­li­nen ar­kis­toin­ti ei ole vah­vuu­te­ni. Pi­dän tie­dos­to­muo­toi­sis­ta asi­a­kir­jois­ta, kos­ka ne voi kan­si­oi­da ko­va­le­vyl­le. Vaik­kei tie­dos­to­jen loo­gi­nen ni­me­ä­mi­nen­kään ai­na niin help­poa ole.

Et­sin si­vu­ve­ro­kort­ti­a­ni. Nos­te­len le­ve­äs­tä li­pas­ton laa­ti­kos­ta mak­set­tu­jen las­ku­jen nip­pu­ja, van­ho­ja ve­roil­moi­tuk­sia, kaup­pa­re­kis­te­rin pa­pe­rei­ta, avat­tu­ja kir­je­kuo­ria ja pul­lei­ta muo­vi­tas­ku­ja men­neil­tä vuo­sil­ta. La­jit­te­len pa­pe­rei­ta pöy­dil­le tar­kas­ti mää­ri­tel­tyi­hin sek­to­rei­hin. Ve­ro­tus, työ­a­si­at, ter­veys, tie­hoi­to­kun­ta, kun­ta, muut asi­a­kir­jat, se­ka­lai­set ja pol­tet­ta­vat. Se­ka­lais­ten kasa kas­vaa no­pe­as­ti, pol­tet­ta­vat hi­taam­min, muut pi­not jää­vät muu­ta­maan lius­kaan.

Se­ka­lais­ten kasa le­vi­ää ja ryös­täy­tyy pöy­däl­tä lat­ti­al­le. Avoi­mes­ta kir­je­kuo­res­ta le­vi­ää nip­pu mus­ta­val­koi­sia va­lo­ku­via. Nii­tä on ai­koi­naan käy­tet­ty SRK:n jul­kai­suis­sa. Pa­pe­ri­set, mus­ta­val­koi­set va­lo­ku­vat tun­tu­vat di­gi­taa­li­seen maa­il­maan juur­tu­neen kä­des­sä nos­tal­gi­sil­ta, mu­ka­vil­ta esi­neil­tä.

Pos­ti­kort­ti­ko­koi­ses­sa ku­vas­sa mies ja nai­nen ir­rot­te­le­vat kes­kit­ty­nees­ti nau­lo­ja lau­dois­ta. Taus­tal­la nä­kyy pel­toa. Maas­sa on läjä nau­lai­sia lau­to­ja. Mie­hel­lä on Pika-Teho-lak­ki pääs­sä, ku­ki­kas vaa­le­a­poh­jai­nen kau­lus­pai­ta ja suo­rat hou­sut. Nai­nen on pu­keu­tu­nut suu­ri­kuk­kai­seen le­nin­kiin, vil­la­tak­kiin, hui­viin ja työ­ruk­ka­siin.

Otin ku­van ke­säl­lä 1979 hei­nä­kuun alun va­loi­sa­na il­ta­yö­nä Ke­mi­jo­en itä­puo­lel­la Ala-Paak­ko­lan pel­lol­la. Lau­dat oli ajet­tu Rau­ti­o­saa­ren su­vi­seu­ra­ken­täl­tä seu­raa­via su­vi­seu­ro­ja odot­ta­maan. Suu­ri osa työ­i­käi­sis­tä oli seu­ra­ken­täl­lä rei­pas­tah­ti­ses­sa pur­ku­työs­sä, verk­kai­sem­piin vas­taa­not­to­tal­koi­siin ker­tyi jouk­ko van­hem­paa vä­keä ja lap­sia.

Enää ei su­vi­seu­ra­tal­kois­sa ir­ro­te­ta ja oi­o­ta nau­lo­ja. Nyt tar­vi­taan toi­sen­lais­ta te­ke­mis­tä niin su­vi­seu­rois­sa kuin pai­kal­li­sen rau­ha­nyh­dis­tyk­sen toi­min­nas­sa­kin. Val­mis­te­lim­me edel­li­ses­sä asuin­pai­kas­sam­me suu­ria myy­jäi­siä, jois­sa yh­te­nä ar­pa­voit­to­na oli skoot­te­ri. En­nen myy­jäis­vie­rai­den saa­pu­mis­ta piti var­mis­taa, et­tä skoot­te­ri läh­tee käyn­tiin.

Lai­te oli meil­le vie­ras em­me­kä tien­neet, voi­ko sitä käyn­nis­tää il­man ak­ku­vir­taa. Skoot­te­ria tut­ki­via poi­kia ei tar­vin­nut apuun hou­ku­tel­la. Van­hin is­tui oh­jaa­maan ja nuo­rem­mat työn­si­vät. Kier­ros rau­ha­nyh­dis­tyk­sen lä­hi­ka­duil­la sai ko­neen käy­mään ja seu­raa­vat kym­me­nen la­ta­si­vat ak­kua.

Yh­tei­sen hy­vän eteen kan­nat­taa käyt­tää omaa osaa­mis­taan ja lah­jo­jaan. Joku osaa ra­ken­taa ja toi­nen pur­kaa, joku ym­mär­tää skoot­te­rin tek­nii­kas­ta ja toi­nen jak­saa työn­tää. Ja on­nek­si on nii­tä­kin, joil­la ku­vat, kui­tit ja asi­a­pa­pe­rit py­sy­vät jär­jes­tyk­ses­sä.

PekkaLassila
Opiskeluaikana aloitimme vaimoni kanssa tyhjästä. Nyt meillä on kahdeksan aikuista lasta, vävyjä, miniöitä ja lastenlapsia ja olemme jälleen kahden. Vapaa-aikana matkustelemme. Viihdyn vesillä ja luonnossa. Luen mielelläni kaunokirjallisuutta. Työskentelen kuvaajana, kirjoittajana sekä kouluttajana media-alalla ja viestinnän parissa. Kirjoittaminen on yksinäistä puuhaa, lukeminen ei. Jos tekstini herätti ajatuksen tai mielikuvan, jonka haluat jakaa kanssani, osoitteeni on pekka.lassila@me.com
PekkaLassila

Viimeinen toivomus

12.12.2016 6.59
PekkaLassila

Sydän puhuu

22.11.2016 6.44
PekkaLassila

Alanyan seuroissa

15.10.2016 6.09
PekkaLassila

Maja seurasalissa

11.9.2016 6.32
PekkaLassila

Vesi juoksi kirkkaana kuin armo

14.8.2016 6.57
PekkaLassila

Laulethan virsi

26.7.2016 6.09
PekkaLassila

Rauhallisen tuulista vai petollisen tyyntä

24.6.2016 6.50
PekkaLassila

Rehellisesti syntinen

14.5.2016 6.55
PekkaLassila

Päiväkirjamerkintöjä pääsiäisen ajalta

1.4.2016 7.00
PekkaLassila

Ei kaikki kirjoitettu ole totta

14.3.2016 6.46
PekkaLassila

Mihin ystävyys jäi?

14.2.2016 6.54
PekkaLassila

Kun työ loppuu

12.1.2016 6.22
PekkaLassila

Joulupuuta rakentaessa

24.12.2015 7.03
PekkaLassila

Kirje ystävälle

12.11.2015 7.02
PekkaLassila

Kristillisesti vai tasan?

14.10.2015 6.26
PekkaLassila

Mikä riittää?

8.9.2015 6.57
PekkaLassila

Lopun ajan lapsena

9.8.2015 6.21
PekkaLassila

Suviseuroja ja saviseuroja

2.7.2015 6.30
PekkaLassila

Matkalla

4.6.2015 6.33
PekkaLassila

Kirkko ja jääkiekkoliiga

7.5.2015 6.14
PekkaLassila

​Eksyksissä

7.4.2015 6.41
PekkaLassila

​Sukupolvien ketjussa

14.3.2015 6.42
PekkaLassila

​Ystävä tietämättään

7.1.2015 6.59
PekkaLassila

​Joulukortti lämmittää mieltä

10.12.2014 6.53
PekkaLassila

Kun erilaiset katsomukset kohtaavat

6.11.2014 6.02
PekkaLassila

​Rakkikoiran tehtävä

10.10.2014 6.24
PekkaLassila

​Ei leikata keisarilta

6.9.2014 7.20
PekkaLassila

Elämän eväitä

3.8.2014 7.05
PekkaLassila

Välillä meri tyyntyy

5.7.2014 7.26
PekkaLassila

​Asuntovaunuelämää

4.6.2014 7.35
PekkaLassila

Mitä peukutan somessa?

3.5.2014 7.17
PekkaLassila

Mitä toimittaja saa sanoa?

3.4.2014 9.05
PekkaLassila

Mistä on helppo puhua?

6.3.2014 10.39
29.3.2024

Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

Viikon kysymys