Mil­lä ta­val­la sinä ajoi­tat men­nei­tä ta­pah­tu­mia, vuo­sia ja elä­män­vai­hei­ta? Mi­nul­le ajan kul­ku ank­ku­roi­tuu tiet­tyi­hin het­kiin ja jak­soi­hin näi­den vä­lis­sä. Vuo­si ja­kau­tuu mie­les­sä­ni kah­den odo­te­tun ko­ho­koh­dan mu­kaan. Kos­ka su­vi­seu­roi­hin on yli puo­li vuot­ta ai­kaa, kir­joi­tan jou­lus­ta.

En­sim­mäi­nen jou­lu­kuu­sem­me oli rus­keh­ta­va ja tois­puo­lei­nen. Pää­sin ar­mei­jas­ta lo­mal­le vas­ta jou­lu­aat­to­na ei­kä lä­hi­kau­pan pi­hal­la ol­lut jäl­jel­lä run­sas­ta kuu­si­va­li­koi­maa. Va­lit­sin kol­mes­ta vii­mei­ses­tä kau­neim­man ja muo­toi­lin sitä tar­kal­la sil­mäl­lä ja ko­val­la kä­del­lä. Kul­ta­nau­hoin, jou­lu­pal­loin ja säh­kö­kynt­ti­löin pu­et­tu har­va­ok­sai­nen kor­pi­kuu­si loi pie­neen opis­ke­li­ja-asun­toom­me jou­lun läm­pi­män tun­nel­man.

Per­heen kas­va­es­sa jou­lun val­mis­te­lut aloi­tet­tiin vuo­si vuo­del­ta ai­kai­sem­min. En­sim­mäi­sen ad­ven­tin ajan pi­pa­rit ja tor­tut eh­dit­tiin lei­poa, pa­kas­taa, su­lat­taa ja syö­dä en­nen it­se­näi­syys­päi­vää. Var­si­nai­si­na jou­lu­lei­po­mis­päi­vi­nä kaik­ki ta­lon ta­sot sau­nan­lau­tei­ta myö­ten täyt­tyi­vät pais­ta­mis­ta odot­ta­vis­ta tor­tuis­ta, pi­pa­reis­ta, pik­ku­pul­lis­ta ja pas­tei­jois­ta. Tuos­ta ajas­ta on jää­nyt mie­leen jou­lu­tort­tu­jen pie­nin lei­vot­ta­va yk­sik­kö – le­vi­tet­tä­vän puu­soh­van kan­nel­li­nen.

Nuo­rin, syk­syl­lä syn­ty­nyt lap­sem­me jou­tui viet­tä­mään en­sim­mäi­siä kuu­kau­si­aan pal­jon sai­raa­las­sa. Teim­me sa­maan ai­kaan ta­los­sam­me mit­ta­vaa re­mont­tia. Kaik­ki jou­lu­val­mis­te­lut oli­vat jää­neet jou­lu­vii­kol­le. Kou­lu­lais­ten jou­lu­juh­lan jäl­keen käyn­nis­tim­me jou­lu­tal­koot, mis­sä jo­kai­nen vau­vaa lu­kuun ot­ta­mat­ta va­lit­si omat, mie­lui­sat teh­tä­vät. Il­ta­myö­häl­lä lei­po­muk­set oli lei­vot­tu, talo sii­vot­tu ja ko­ris­tel­tu ja mie­li val­mis rau­hoit­tu­maan jou­lun sa­no­man ää­rel­le.

Jou­lu­aa­ton viet­toon on kuu­lu­nut lap­suu­des­tam­me as­ti hau­doil­la käyn­ti. Kos­ka olem­me asu­neet koko ai­kui­si­käm­me kau­ka­na ko­ti­seu­dus­tam­me, olem­me käy­neet aat­toil­tai­sin ihas­te­le­mas­sa pää­kau­pun­ki­seu­dun hau­taus­mai­den vai­kut­ta­vaa kynt­ti­lä­mer­ta ja jät­tä­neet kynt­ti­län muu­al­le hau­dat­tu­jen muis­to­ki­vel­le. Vuo­sien myö­tä tän­ne­kin on il­mes­ty­nyt usei­den lä­heis­ten ih­mis­ten hau­to­ja.

Ker­ran vie­tim­me jou­lun per­hees­sä, jos­ta isä ja avi­o­mies oli kuol­lut edel­li­se­nä ke­sä­nä. Vaik­ka kool­la oli mon­ta su­ku­pol­vea kuu­lu­mi­si­neen ja lah­joi­neen, pois­men­neen tyh­jän pai­kan ais­ti vah­vas­ti. Vaik­ka jou­lu on iloi­nen juh­la, voi jou­lu­aa­ton ja jou­lun py­hien viet­toon liit­tyä myös yk­si­näi­syyt­tä, hai­keut­ta, su­ru­a­kin. Mie­leen pai­nu­nut­ta hai­keut­ta tun­sim­me en­sim­mäi­se­nä jou­lu­na, jol­loin kaik­ki lap­set ei­vät ol­leet enää ko­to­na yh­teis­tä jou­lua viet­tä­mäs­sä.

Mikä te­kee jou­lus­ta vuo­den toi­sen ko­ho­koh­dan? Lah­jat­ko, pit­kät va­paa­päi­vät ja jou­lu­lo­ma vai jou­lu­ruo­ka ja jou­lu­lau­lut? Jou­lu mo­ni­ne py­hi­neen kat­kai­see ar­ki­sen elä­män­me­non, se poik­ke­aa ar­ki­vii­kos­ta, vaik­ka sitä var­ten ei oli­si lei­vot­tu, sii­vot­tu, ko­ris­tel­tu ja han­kit­tu lah­jo­ja. Jou­lu on en­nen kaik­kea mie­len­ti­la. Sen sy­vim­män sa­no­man soi­si pu­hut­te­le­van ja kos­ket­ta­van mei­tä jo­kais­ta: Meil­le on tänä päi­vä­nä syn­ty­nyt Va­pah­ta­ja.