Kesäkuun kahdeksantena tulee kuluneeksi 90 vuotta pappani syntymästä. Hänen kuolemastaan on kulunut reilu vuosi. Oli terveellistä saada tuntea tuo hieno mies.
Kirjoitan papasta, koska hänellä oli erityinen merkitys elämässäni. Pappa ei laiminlyönyt isovanhemmuuttaan. Olen itse serkussarjan vanhimmasta päästä, mutta arvelen nuorempienkin päässeen papan syliin. Muistan, kuinka hän joskus otti kaikki lapsenlapsensa polvilleen. Pääluvun kasvettua muuttui touhu tietysti mahdottomaksi. En ole tarkkaan perillä serkusten kokonaismäärästä, mutta uskon toki heidät tunnistavani. Minkäpä ihminen voi sukunäölleen.
Papan kanssa tehtiin mukavia juttuja. Kalastettiin ja käytiin metsällä. Osasi pappa nuhdellakin, jos tarve vaati. Ja vaatihan se.
Koulupoikana minua harmitti, kun kaverit kertoivat vaariensa maineteoista sodassa. Olisipa pappakin ehtinyt rintamalle! Jälkeenpäin en osaa olla tuosta puutteesta kovinkaan pahoillani. Sota-aika oli kuitenkin monesti esillä, ja ilmansuunnat tunnettiin. Papan kirjahyllyyn tutustuminen ja juttujen kuuleminen sytyttivät innon tutkia historiaa.
Isovanhemman ja lapsenlapsen suhde on oikeastaan viehättävä. Molemmat osapuolet saavat nauttia toistensa parhaista puolista. En minä soittanut suuta papalle. Mummulassa vietetyt hetket olivat juhlaa, eikä niitä pilattu rettelöillä.
Isovanhemmuus ei ole ponnistelua jonkinlaisen läsnäolovelvoitteen täyttämiseksi. Minusta se voi olla mukavia hetkiä, muistamisia, kuulumisten kyselyä. Pappa osasi nauttia lapsenlapsistaan ja seurasi heidän elämäänsä. Tietysti hän oli ylpeä, jos joku suoriutui hienosti koulussa tai soittoharrastuksissa. Epäselväksi ei silti jäänyt, mikä lopulta merkitsi eniten. Pappa halusi, että nuorempi sukupolvi saisi säilyttää uskon lahjan.
Mieleeni on jäänyt hetki Rovaniemen rauhanyhdistyksellä, kun istun papan vieressä ja kuuntelen hänen lauluaan. Nyt kiitos Jumalan, kolm'yhtehisen Herran! Saa häntä ylistää myös lastenlapset kerran (Vk. 328:4). Pappa ei joutunut sodassa rintamalle, mutta kristityn taistelun hän taisteli loppuun saakka.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Nuortenkirja kertoo kahdeksasluokkalaisen Sallan kouluvuodesta, jonka aikana rinnakkaisluokkalainen Niko tulee pikkuhiljaa osaksi kouluarkea. Kirja käsittelee ihastumista, ystävyyttä sekä vastuullisuutta ja rehellisyyttä ihmissuhteissa.
Lämminhenkisessä lastenkirjassa kuvataan perheen vaikean tilanteen herättämiä tunteita ja pelkoja sekä niistä selviytymistä. Kirja tarkastelee lapsen näkökulmasta perheen muuttunutta elämää, joka vähitellen alkaa tuntua tutulta. Läheisten rakkaus ja uskon tuoma turva kantavat.