Teks­ti: Rai­mo Haa­pa­lah­ti

Ajam­me tyy­pil­lis­tä af­rik­ka­lais­ta hiek­ka­tie­tä pit­kin val­ta­via kuop­pia kier­rel­len – nä­em­me, et­tä rank­ka­sa­teet ovat teh­neet mo­nin pai­koin tu­ho­jaan, jopa vie­neet osan ties­tä men­nes­sään. Kuop­pia on täy­tet­ty pai­koin jopa van­hoil­la au­ton­ren­kail­la, joi­den si­sus taas on täy­tet­ty hie­kal­la. Kul­jet­ta­jam­me Kaba ker­too, et­tä näin toi­mien rank­ka­sa­de ei voi enää sitä koh­taa ties­tä rik­koa.

Tietä oli korjattu vanhoilla autonrenkailla.

Raimo Haapalahti

Käy­tet­ty­äm­me noin 15 ki­lo­met­rin mn mi­nuut­tia saa­vum­me Ba­ra­ka­ba­na­nan ky­lään, joka si­jait­see noin ki­lo­met­rin pääs­sä Se­ne­ga­lin ra­jas­ta. Ho­tel­lim­me on Se­ne­ga­lin puo­lel­la Zi­guinc­ho­rin kau­pun­gis­sa. Py­säh­dym­me suu­reh­kon ta­lon pi­haan, jos­sa nuo­ri nai­nen pe­see pyyk­kiä käyt­tä­en pyyk­ki­lau­taa. Pi­hal­la on suu­ri avo­nai­nen kai­vo ja sa­vi­ma­jaa muis­tut­ta­va ul­ko­keit­tiö.

Saam­me läm­pi­män vas­taa­no­ton – pi­hal­la on jo kym­me­niä ih­mi­siä naut­ti­mas­sa avo­tu­lel­la val­mis­tet­tua aa­mu­pa­laa. Olem­me Gui­nea-Bis­saus­sa, jon­ka vi­ral­li­nen kie­li on por­tu­ga­li; täl­lä lei­ril­lä ih­mi­set pu­hu­vat man­ja­goa ja kre­o­lia. Olem­me tul­leet rip­pi­kou­lu­lei­ril­le, joka on en­sim­mäi­nen täs­sä Län­si-Af­ri­kan maas­sa. Ai­em­min lei­re­jä on pi­det­ty Ke­ni­as­sa, Gam­bi­as­sa ja Sier­ra Le­o­nes­sa. Lei­ril­lem­me on il­moit­tau­tu­nut yli 40 osa­not­ta­jaa lä­hi­ky­lis­tä.

Leirikeittiö toiminnassa – ruokalistalla riisiä ja kanaa.

Raimo Haapalahti

Seu­ra­kun­ta tääl­lä on nuo­ri; lei­ri-isän­täm­me Ed­win Mis­sa­lie ker­too seu­ra­kun­nan al­ku­vai­heis­ta: ”Me­nim­me ker­ran pu­hu­jien kans­sa Bo-ni­mi­seen kau­pun­kiin Se­ne­ga­lin ete­lä­o­sas­sa. Kun olim­me pa­laa­mas­sa Gam­bi­aan, joh­to­kun­tam­me sih­tee­ri Ezel Men­dy soit­ti meil­le ja ky­syi, voi­sim­me­ko men­nä käy­mään hä­nen ko­ti­ky­läs­sään Gui­nea-Bis­saus­sa ker­to­mas­sa us­kos­tam­me. Niin sit­ten tu­lim­me tän­ne en­sim­mäi­sen ker­ran hei­nä­kuus­sa -24.”

Sa­man vuo­den mar­ras­kuus­sa teh­tiin alu­eel­le en­sim­mäi­nen var­si­nai­nen lä­he­tys­mat­ka. Tuol­la mat­kal­la oli­vat Kom­la­vi Hon­ga ja Har­ri Hy­vä­ri Suo­mes­ta. Noi­den al­ku­vai­hei­den jäl­keen Ju­ma­lan sana on ta­voit­ta­nut yhä uu­sia evan­ke­liu­min vas­taa­not­ta­jia.

Tu­tus­tut­tu­am­me en­sin lei­ri­läi­siin ope­tuk­sem­me al­koi. ”Luok­ka” oli ta­lon pi­hal­la suu­ren Cas­hew -päh­ki­nä­puun al­la. Var­joi­sa paik­ka ilah­dut­ti mei­tä, kos­ka läm­pö­ti­la oli il­ta­päi­vi­sin 35 as­tet­ta. Aluk­si meil­lä ei ol­lut mi­tään ope­tus­vä­li­nei­tä, mut­ta jo seu­raa­vak­si päi­väk­si saim­me han­kit­tua tus­si­tau­lun, jo­hon saa­toim­me kir­joit­taa, piir­tää ja kiin­nit­tää mu­ka­na­ni tuo­mia py­hä­kou­lu­pos­te­rei­ta. Osa lei­ri­läi­sis­tä oli luku- tai kir­joi­tus­tai­dot­to­mia ja kos­ka he tu­li­vat eri mur­re­a­lu­eil­ta, ei kai­kil­la ol­lut yh­teis­tä kiel­tä. Ope­tus­kie­lem­me oli eng­lan­ti, jon­ka tulk­kim­me Da­niel kään­si pai­kal­li­sel­le man­ja­gon kie­lel­le. Toi­se­na opet­ta­ja­na oli Dean Si­mon­son Ka­na­das­ta.

Pyhäkoulun aiheena oli kylväjävertaus. Daniel Gomez tulkkaa Raimo Haapalahden opetusta.

Raimo Haapalahti

Pi­din en­sim­mäi­sen tun­nin Raa­ma­tus­ta, sen si­säl­lös­tä ja sa­no­mas­ta. Dean jat­koi pu­hu­mal­la kol­miyh­tei­ses­tä Ju­ma­las­ta. Mel­ko pian saa­toim­me huo­ma­ta, et­tä lei­ri­läis­ten tie­tä­mys Raa­ma­tus­ta ja kris­ti­no­pin pe­rus­teis­ta oli hy­vin heik­ko ja et­tä haas­teek­si muo­dos­tui sel­ko­kie­li­nen, py­hä­kou­lu­ta­son ope­tus. Pi­dim­me kol­mes­ta nel­jään tun­tia päi­väs­sä ja jo­kai­sen tun­nin jäl­keen oli mah­dol­li­suus kes­kus­tel­la.

Konfirmaatiokuulustelu menossa

Raimo Haapalahti

Al­kuun op­pi­laam­me jol­lain ta­voin ujos­te­li­vat, mut­ta päi­vä päi­väl­tä he roh­kais­tui­vat käyt­tä­mään pu­heen­vuo­ro­ja. Jot­kut ai­heet kir­voit­ti­vat ää­ne­käs­tä­kin kes­kus­te­lua af­rik­ka­lai­seen tyy­liin. Yk­si sel­lai­sis­ta ai­heis­ta oli Kuo­le­ma ja ylös­nou­se­mus; Af­ri­kas­sa mo­net us­ko­vat jäl­leen­syn­ty­mi­seen, jos­sa kuol­lut ih­mi­nen syn­tyy uu­des­taan toi­sen ih­mi­sen muo­dos­sa. Tämä ei ole Raa­ma­tun an­ta­ma ym­mär­rys, vaan kuo­le­mas­sa ih­mi­nen muut­tuu maan to­muk­si ja sie­lu, joka er­ka­nee ruu­miis­ta, jää odot­ta­maan Kris­tuk­sen toi­sen tu­le­mi­sen päi­vää. Us­ko­vai­sel­le tuo päi­vä on kut­su ian­kaik­ki­seen elä­mään, mut­ta Ju­ma­las­ta eroon jou­tu­neel­le se on ka­do­tus­tuo­mio.

Leirin yhteydessä kastettiin yhteensä 25 lasta, nuorta ja aikuista.

Raimo Haapalahti

Yk­si lei­rin mer­kit­tä­vim­mis­tä het­kis­tä ko­et­tiin vii­mei­se­nä lei­ri­päi­vä­nä, kun 25 ai­kuis­ta, nuor­ta ja las­ta kas­tet­tiin. Sen jäl­keen oli kon­fir­maa­ti­o­kuu­lus­te­lu, kon­fir­maa­tio ja eh­tool­li­nen. Oli eri­koi­nen ko­ke­mus saa­da naut­tia py­hää sak­ra­ment­tia nois­sa olo­suh­teis­sa.

Jäim­me muis­ta­maan tuo­ta nuor­ta seu­ra­kun­taa, et­tä Ju­ma­la edel­leen vah­vis­tai­si sen jä­se­niä us­kos­sa ja et­tä Ju­ma­la edel­leen avai­si heil­le val­ta­kun­tan­sa sa­lai­suuk­sia, kris­til­li­sen us­kon pe­rus­tei­ta ja evan­ke­liu­min kal­leut­ta.

Ju­ma­la siu­na­si lei­rim­me.