On hel­mi­kui­nen aa­mu­päi­vä. Saa­vum­me au­tol­la seu­ra­pai­kan pi­hal­le, jos­sa in­no­kas lap­si­jouk­ko ryn­tää au­ton ym­pä­ril­le. Vä­hän kau­em­pa­na odot­ta­vat ai­kui­set, myös in­nok­kai­na ja vä­hän jän­nit­ty­nei­nä­kin. Ul­ko­läm­pö­ti­la on 36 as­tet­ta, ka­nat et­sis­ke­le­vät syö­tä­vää pi­ha­maal­ta. Köm­mim­me ulos pik­ku­bus­sis­ta, jos­sa riit­ti ti­laa kai­kil­le kah­dek­sal­le mat­kus­ta­jal­le. Mi­ten tä­hän ti­lan­tee­seen tul­tiin?

Lä­he­tys­mat­kan jär­jes­te­lyt aloi­tet­tiin jo noin vuot­ta ai­em­min. Alan­gon Juha sopi LLC:n lä­he­tys­työn joh­ta­jan Jon Bloom­quis­tin ja SFC:n pää­sih­tee­rin Veli-Mat­ti Heik­ki­sen kans­sa tä­män vuo­den lä­he­tys­mat­ka­oh­jel­mas­ta ai­em­min hy­väk­sy­tyn suun­ni­tel­man mu­kai­ses­ti hel­mi­kuus­sa 2018. Pu­hu­jat Jou­ni Hin­tik­ka ja to­go­lai­nen Em­ma­nu­el Amet­sif­fe va­ra­si­vat mat­kan ka­len­te­rei­hin­sa al­ku­syk­sys­tä sen jäl­keen, kun Juha sai ra­ken­net­tua pa­la­pe­lin eri lä­he­tys­mat­ko­jen pu­hu­jis­ta val­miik­si.

Mat­ka­päi­vi­neen noin yh­den­tois­ta päi­vän mit­tai­sia Af­ri­kan mat­ko­ja pu­hu­jat te­ke­vät tänä vuon­na Suo­mes­ta 23, min­kä li­säk­si pu­hu­jia tu­lee LLC:ltä, SFC:ltä ja toi­sis­ta Af­ri­kan mais­ta. Jo­kai­sel­le mat­kal­le on omat eril­li­set oh­jel­mat ja suun­ni­tel­mat, niin et­tä ne ovat ra­ken­ta­mas­sa ko­ko­nai­suut­ta ja tu­ke­mas­sa toi­si­aan. Pu­hu­jien eri­lai­sia lah­jo­ja ja val­miuk­sia py­ri­tään huo­mi­oi­maan mat­ka­oh­jel­mien ja si­säl­tö­jen suun­nit­te­lus­sa.

Muu­ta­mia kuu­kau­sia ai­em­min aloi­te­taan mat­kan tar­kem­pi val­mis­te­lu. Käy­tän­nön mat­ka­jär­jes­te­lyt te­kee SRK:n lä­he­tys­työn sih­tee­ri yh­des­sä LLC:n kol­le­gan kans­sa. Af­ri­kan mat­kaam­me var­ten SRK:n Lee­na äi­jä­lä ja LLC:n He­len Hil­luk­ka huo­leh­ti­vat len­nois­ta ja len­to­kent­tä­ho­tel­leis­ta sekä var­mis­ti­vat, et­tä tar­vit­ta­vat vii­su­mi­ha­ke­muk­set läh­ti­vät ajois­sa eteen­päin. Lee­nan jää­tyä eläk­keel­le SRK:n lä­he­tys­sih­tee­rin teh­tä­viä hoi­taa ny­ky­ään Hen­na Pärk­kä. Ho­tel­li­ma­joi­tuk­set pai­kan pääl­lä va­raa­vat useim­mi­ten pai­kal­li­set toi­mi­jat. Hei­dän kans­saan so­vi­taan myös lä­he­tys­mat­ko­jen oh­jel­mas­ta. Yleen­sä käy­dään säh­kö­pos­ti­vaih­toa ja työs­te­tään mat­kaan liit­ty­vät suun­ni­tel­mat sekä toi­min­nan vaa­ti­ma bud­jet­ti.

Mo­net­ko seu­rat jär­jes­te­tään ja mis­sä? Kuka hoi­taa tulk­kauk­set ja toi­mii op­paa­na? Kuka on au­to­kus­ki ja mi­ten siir­ty­mi­set hoi­de­taan? En­tä ruo­kai­lut, ma­joi­tuk­set ja nor­maa­lien seu­ro­jen li­säk­si pi­det­tä­vät mah­dol­li­set muut toi­mi­tuk­set, joi­ta ovat esi­mer­kik­si kas­teet, eh­tool­li­sen viet­to, rip­pi­kou­lut ja py­hä­kou­lu­lais­ten lei­rit? Li­säk­si mat­koil­le kuu­luu myös joh­to­kun­tien ko­kouk­set, jois­sa kes­kus­tel­laan hy­vin laa­jas­ti eri­lai­sis­ta ai­heis­ta käy­tän­nön ky­sy­myk­sis­tä opil­li­siin asi­oi­hin. Hu­ma­ni­taa­ri­sen avun toi­mi­kun­nan asi­at, eri­tyi­ses­ti toi­min­ta­pe­ri­aat­teis­ta ja ra­por­toin­ti­käy­tän­nöis­tä kes­kus­te­le­mi­nen, kuu­lu­vat niin ikään pu­hu­jien teh­tä­viin.

Af­ri­kan ähe­tys­mat­koil­la pu­hu­jat pi­tä­vät yleen­sä 10-12 seu­ra­pu­het­ta. Ne pi­de­tään joko eng­lan­nik­si tai rans­kak­si. Li­säk­si mat­koil­la on yleen­sä seu­ra­kun­ta­päi­vää vas­taa­va se­mi­naa­ri, jon­ka alus­tuk­sen ai­he mää­ri­tel­lään ai­na etu­kä­teen ti­lan­teen mu­kai­ses­ti. Pu­hu­jat jou­tu­vat­kin val­mis­tau­tu­maan mel­koi­ses­ti mat­koi­hin. Sä­es­tys hoi­tuu useim­mi­ten blu­e­tooth-kai­ut­ti­mien avul­la soi­tet­ta­vil­la lau­luil­la, toi­si­naan lau­le­taan il­man sä­es­tys­tä ja jois­ta­kin pai­kois­ta löy­tyy myös kos­ke­tin­soit­ti­mia. Lä­he­tys­mat­koil­la py­ri­tään opet­ta­maan ai­na uu­si­a­kin lau­lu­ja, joi­ta ope­tel­laan seu­ro­jen yh­tey­des­sä.

Lä­he­tys­työn toi­min­taa ra­hoi­te­taan suu­rim­mal­ta osin SRK:n bud­je­tis­ta, mut­ta myös lah­joi­tus­tuo­toil­la on ol­lut kas­va­va mer­ki­tys. Nii­tä on­kin tul­lut to­del­la pal­jon! Jul­kai­su­jen kaut­ta voi­daan to­teut­taa evan­ke­liu­min kuu­lut­ta­mi­sen teh­tä­vää ja sa­mal­la sen tuo­mil­la tuo­toil­la tu­kea myös lä­he­tys­työ­tä. Näis­sä teh­tä­vis­sä mo­net te­ke­vät erit­täin tär­ke­ää, mut­ta usein mel­ko nä­ky­mä­tön­tä työ­tä: rau­ha­nyh­dis­tys­ten jul­kai­su­vas­taa­vi­na ja kir­ja­myyn­neis­sä, jul­kai­su­jen kir­joit­ta­ji­na, ku­vit­ta­ji­na, tuot­ta­ji­na, teks­tien kään­tä­ji­nä, lu­ku­ryh­mä­läi­si­nä, soit­ta­ji­na ja lau­la­ji­na ää­nit­teil­lä ja mo­nil­la muil­la eri ta­voil­la. Myös Su­vi­seu­roil­la on kas­va­van toi­min­nan jat­ku­vuu­den kan­nal­ta kriit­ti­nen mer­ki­tys.

Mut­ta ta­kai­sin Sid­wa­kan ta­lon pi­hal­le, mat­kam­me en­sim­mäi­siin seu­roi­hin. Au­tos­ta mei­tä nou­see pi­hal­le Ke­vin-kus­kin li­säk­si op­paam­me Pe­ter ja tulk­ki El­ly sekä kak­si muu­ta hen­keä, jot­ka saa­pu­vat mu­ka­nam­me seu­roi­hin. Ta­lon väki toi­vot­taa mei­dät läm­pi­mäs­ti ter­ve­tul­leik­si, ja pääs­ty­äm­me si­säl­le muis­te­lee, kuin­ka elä­vä us­ko le­vi­si Ke­ni­aan. Ta­lon Sa­rah-ty­tär­tä ja tois­ta ke­ni­a­lais­ta opis­ke­li­jaa va­roi­tel­tiin us­ko­vai­sis­ta hä­nen opis­kel­les­saan 1990-lu­vul­la Ou­lun ter­vey­den­huol­to-op­pi­lai­tok­ses­sa. Vie­rail­tu­aan rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­lä he kiin­nos­tui­vat elä­väs­tä us­kos­ta ja sai­vat myö­hem­min pa­ran­nuk­sen ar­mon pa­lat­tu­aan ta­kai­sin ko­ti­maa­han­sa.

Sain vii­me vuo­den mar­ras­kuun alus­sa vas­tuul­le­ni SRK:n lä­he­tys­työn koor­di­noin­nin asi­an­tun­ti­ja-ni­mik­keel­lä. Ke­ni­an mat­ka oli täs­sä teh­tä­väs­sä en­sim­mäi­nen mat­ka­ni lä­he­tys­työ­ken­täl­le. Mat­ka­oh­jel­maan kuu­lui pal­jon kes­kus­te­lu­ja pai­kal­li­sen toi­min­nan ke­hit­tä­mi­ses­tä, ra­por­toin­nis­ta, hu­ma­ni­taa­ri­ses­ta avus­ta ja mo­nis­ta muis­ta ky­sy­myk­sis­tä. Li­säk­si oh­jel­maan kuu­lui py­hä­kou­lu- ja mu­siik­ki­tuo­ki­oi­ta, ter­veh­dys­ten tuo­mi­sia ja se­mi­naa­rin esi­tel­mä. On tär­ke­ää, et­tä opim­me tun­te­maan toi­nen toi­sem­me, jot­ta osaan opas­taa lä­he­tet­tä­viä pu­hu­jia ja neu­vo­tel­la seu­ra­jär­jes­te­lyis­tä tu­le­vil­la mat­koil­la.

Mii­ka Kop­pe­roi­nen