– Sin­ne len­si es­pan­jan pa­pe­rit!

Vai­mo­ni ko­et­ti il­moit­tau­tua kan­sa­lai­so­pis­ton es­pan­jan kurs­sil­le. Kun kes­ki­viik­ko, om­pe­lu­seu­rail­ta ei käy­nyt, sai­vat il­moit­tau­tu­mis­pa­pe­rit kyy­tiä.

– Elä­hän hät­täi­le, os­ta vain hyvä op­pi­kir­ja, niin ale­taan opis­kel­la ka­hes­taan, minä tuun ka­ve­rik­si, ehä­tin loh­dut­ta­maan.

Niin­pä os­tet­tiin Ent­re Ami­gos (Ys­tä­vien kes­ken), lu­ki­on op­pi­kir­ja. Rai­ja-vai­mo­ni luki en­sin al­keet ja opet­ti ne sit­ten mi­nul­le – niin pääs­tiin al­kuun! Toki mi­nä­kin tut­kin op­pi­kir­jaa ja pänt­tä­sin sa­no­ja. Yh­des­sä tai­vut­te­lim­me ver­be­jä, jois­sa on muu­ten yk­si­kön ja mo­ni­kon en­sim­mäi­nen, toi­nen ja kol­mas per­soo­na niin kuin suo­mes­sa­kin!

Olim­me jo eng­lan­tia opis­kel­leet yh­des­sä: kak­si, kol­me ker­taa vii­kos­sa kä­ve­lim­me yh­des­sä noin puo­len tun­nin työ­mat­kan ja pu­huim­me eng­lan­tia. Tä­hän pääs­tiin mo­nen aloi­tuk­sen jäl­keen, kun vii­mein so­vim­me, et­tä jos toi­nen sa­noo jo­tain eng­lan­nik­si, on toi­sen ai­na­kin vas­tat­ta­va sii­hen sa­mal­la kie­lel­lä. Nyt vaih­tui kie­li. Aloim­me jan­ka­ta ly­hyi­tä lau­sei­ta es­pan­jak­si. Kun toi­nen ei muis­ta­nut jo­tain sa­naa, toi­nen sa­noi al­ku­kir­jai­men ja usein sana sit­ten muis­tui toi­sel­le­kin. Nä­pit sil­ti mei­na­si­vat vä­lil­lä jää­tyä, kun sa­na­kir­jaa tar­vit­tiin. Lois­to­me­ne­tel­mä – suo­sit­te­len avi­o­pa­rien tai ys­tä­vien yh­tei­sek­si har­ras­tuk­sek­si! Sa­no­vat, et­tä uu­si kie­li aut­taa myös, kun juok­sem­me van­huut­ta pa­koon.

Pari ker­taa in­nos­tuim­me läh­te­mään vii­kon kie­li­kurs­sil­le Es­pan­jaan. En­sim­mäi­sel­lä ker­ral­la oli opis­kel­tu jo pari päi­vää. Mie­so­pet­ta­ja oli tosi hyvä, in­nos­ta­va. Sit­ten hän ereh­tyi ky­se­le­mään per­heis­tä, ja ker­roim­me, et­tä meil­lä on yk­si­tois­ta las­ta, on­ce hi­jos (lue: on­se ihos). Hän jär­kyt­tyi, hauk­koi hen­ke­ään, näyt­ti sor­mil­laan yh­tä­tois­ta, ja kun yhä nyök­käi­lim­me, kir­joit­ti tau­lul­le 11 var­mis­tel­len, et­tä olim­me op­pi­neet lu­ku­sa­nat! Sen tun­nin ope­tus oli oi­ke­as­taan sii­nä. Hän tus­kin ym­mär­si, et­tä meil­lä on nel­jä tyt­töä ja seit­se­män poi­kaa! Hei­dän työs­tään tai am­ma­teis­taan ei ku­kaan ol­lut enää kiin­nos­tu­nut.

– Ois­ko hyvä idea lä­het­tää si­nut Ecu­a­do­riin?

Soit­ta­ja oli Hän­ni­sen Tuo­mas SRK:lta vuo­den 2011 lo­pul­la.

– Sai­sit siel­lä tes­ta­ta es­pan­jan tai­to­ja­si!

En oi­kein us­ko­nut ide­aa hy­väk­si, kun en ol­len­kaan ol­lut val­mis­tau­tu­nut saar­naa­maan uu­del­la kie­lel­lä.

Aloin kuun­nel­la Uut­ta Tes­ta­ment­tia es­pan­jak­si (Rei­na Va­le­ra 1960, Play-kau­pas­ta äly­pu­he­li­meen il­mai­sek­si). Mat­ka lä­hes­tyi, va­ral­ta val­mis­te­lin pari saar­naa es­pan­jak­si. Mind map, tie­dät­hän: sii­hen asi­at ja ou­dot sa­nat es­pan­jak­si eri vä­reil­lä omil­le sa­ka­roil­leen.

Kun tam­mi­kuus­sa 2013 en­sim­mäi­nen saar­na­ni siel­lä Chi­quic­han pa­ra­tii­si­laak­sos­sa lä­hes­tyi, sa­noin Bloom­quis­tin Jus­sil­le:

– Jos ai­on yrit­tää es­pan­jak­si, on aloi­tet­ta­va nyt.

– An­na men­nä, sa­noi Jus­si.

Niin sit­ten än­ky­tin tuon saar­nan Apos­to­lien te­ko­jen 3. lu­vun alus­ta. Tulk­kim­me Pau­lus Mik­ko­la, sa­noi pu­heen ol­leen täy­sin ym­mär­ret­tä­vä. Ja oli­vat vä­häi­set kuu­li­jat­kin nau­raa hö­räh­tä­neet oi­ke­as­sa pai­kas­sa!

Täyt­tyi jäl­leen Ju­ma­lan lu­paus:

– Avaa suu­si, niin minä sen hy­vyy­del­lä­ni täy­tän.

SRK:n es­pan­jan kie­li­kou­lu­tuk­sen alus­ta saak­ka olem­me saa­neet ol­la mu­ka­na. Kun la­ti­not ja suo­ma­lai­set­kin kie­len tai­ta­jat pää­si­vät kes­kus­te­lun vauh­tiin, ti­puin alus­sa heti. Vai­mo­ni näki sen il­mees­tä­ni ja pa­rem­min ym­mär­tä­vä­nä kuis­kai­li, jot­ta tie­sin suun­nil­leen, mis­tä pu­hut­tiin. Olen saa­nut pi­tää siel­lä ly­hyi­tä har­tauk­sia ja alus­tuk­sia ja sil­loin mää­rään tah­din it­se: on hel­pom­paa, an­toi­saa. Saam­me ol­la mu­ka­na ar­vok­kaas­sa työs­sä: pik­kuo­sal­ta to­teut­ta­mas­sa Va­pah­ta­jam­me lä­he­tys­käs­kyä.

Eläk­keel­le jää­ty­äm­me pu­hum­me aa­mu­pa­lal­la useim­mi­ten es­pan­jaa, jot­ta ar­ki­kie­li tu­lee tu­tuk­si. Toi­si­naan jat­kam­me niin, et­tä mo­lem­mat kir­joit­ta­vat 5-10 lau­set­ta suo­mek­si edel­lis­ten päi­vien sat­tu­muk­sis­ta. Sit­ten kään­näm­me tois­tem­me lau­seet ja ko­e­tam­me yh­des­sä löy­tää oi­ke­at il­mai­sut. Ent­re Ami­gos- ja 600 es­pan­jan ta­val­li­sin­ta ver­biä -kir­jat ovat hii­ren­kor­vil­la!

Tam­mi­kuun 2019 lä­he­tys­mat­kal­la Ecu­a­do­riin koim­me jäl­leen, et­tä vaik­ka em­me it­se ym­mär­tä­neet har­ras­tuk­sem­me tar­koi­tus­ta, Tai­vaan Isä sen kyl­lä tie­si. Ei­vät ole is­tu­ma­li­hak­sem­me tur­haan ol­leet lu­jil­la. Ju­ma­la on siu­nan­nut aher­ruk­sen. Saa­toin tuo­da tai­vaan ter­vei­siä ha­jal­laan asu­vil­le, vai­keuk­sis­sa­kin ole­vil­le Ju­ma­lan lap­sil­le hei­dän omal­la kie­lel­lään. Jopa kuo­lin­vuo­teel­la ole­val­le sain ol­la tulk­kaa­mas­sa Lo­hen Mar­kuk­sen (MN, USA) har­tau­den ai­van evan­ke­liu­min ydin­tä myö­ten.

Mat­kan ai­ka­na Mar­kus, alun­pe­rin Ra­nu­an poi­kia, seu­ra­si vai­mo­ni ju­tus­te­lu­ja eten­kin pai­kal­lis­ten nais­ten kans­sa ja viit­to­en hä­neen päin sa­noi:

–Tuol­la sitä var­si­nais­ta lä­he­tys­työ­tä teh­dään!

Mai­nio mat­ka­kump­pa­nim­me ky­se­li vä­lil­lä:

– On­ko­han se vää­rin, et­tä lä­he­tys­mat­kal­la on näin mu­ka­vaa?

La Mer­ce­dis­sä Ha­cien­dal­la olin saar­na­vuo­ros­sa, kun lä­hem­mäs 60 in­ti­aa­nia oli pai­kal­la. Sa­noin jo­tain paa­vis­ta, mut­ta es­pan­jan sana oli hu­kas­sa. Vil­kui­lin Rai­jaa apua saa­mat­ta ja ky­syin sit­ten kuu­li­joil­ta eng­lan­nik­si.

Sana on Papa, mut­ta hyvä ys­tä­väm­me ja au­ton­kul­jet­ta­jam­me Mil­ton Mar­ti­nez sa­noi:

– Pa­pas fri­tas! (rans­kan­pe­ru­nat!).

Mar­kus tyrs­ki ja kävi vä­hän jää­hyl­lä­kin.

En tie­dä, pää­sem­me­kö van­huut­ta pa­koon, mut­ta tule mu­kaan, yri­te­tään ai­na­kin!

Teks­ti ja ku­vat: Vesa Tah­ko­la